Artikkelit

Liikaa jotain melkein kaupoissa tänään

Nyt kipin kapin levykauppaan, meidän debyytti-CD löytyy sieltä!

Keikalla meidät voi nähdä ensimmäisen kerran Bar Loosessa Helsingissä lauantaina 22.3.2014. Joensuussa esiinnymme Kerubissa Happoradion lämppärinä 11.4.2014.

Osta levy Levykauppa Äxästä
Osta levy Juki Recordsin sivulta
Lataa levy iTunesista

tai

Osta levy alla olevasta buy-linkistä

Kiitokset! Oikeasti, megakiitokset!

Ensimmäinen bändileiri

Tänä aamuna kuuntelen pitkästä aikaa Pete Seegeriä, koska luin juuri uutisen hänen kuolemastaan. Miellyttävää musiikkia kyllä.
Pihka ja myrskyllä oli ensimmäiset bänditreenit viime viikonloppuna! Hui! Sikäli koomista, että me kaikki 6 ihmistä oltiin ensimmäistä kertaa samassa treenitilassa, vaikka levy on jo tehty tällä porukalla. Toki levyä varten treenattiin jonkun verran, mutta se tehtiin kolmestaan Heikin ja Mikon kanssa, vain juuri ennen rumpuäänityksiä. Heikki sanoi että hän on saanut tulevasta levystä sellaista palautetta että ohhoh, te olette varmaan treenanneet hulluna kun on niin tiukkaa soittoa. Ei olla treenattu. Tämä harha tulee varmaan siitä kun meidän rumpali Mikko on niin taitava ja musikaalinen tyyppi. Ja koska Mikko on soittanut basistimme Juhan kanssa eri kokoonpanoissa jo päälle kymmenen vuotta, Mikko tietää minkälainen rumpupohja Juhan bassottelulle pitää tehdä.
Hitsiläinen, en kyllä malta odottaa että pääsen jakamaan tämän levyn teidän kaikkien kanssa!!
Heikki, Juha, Mikko ja Henna.
Treenasimme viikonloppuna molempina päivinä, lauantaina tosin ilman Jussia. Jussilla kun on lauantaisin aina Putous, tv-ohjelma jossa hän toimii graafikkona. Lauantain ensimmäinen biisi oli erityisen jännä startata. Kuinka tämä homma toimisi livenä? Kuulostaisiko se vain ihan naurettavalta? Pystyisikö levyn groovea toteuttamaan uudestaan? Siis oikeasti, ensimmäisen biisin aloittaminen oli juuri se hyppy laiturin nokalta. Hyvin kylmän tuntuiseen veteen. Mutta hemmetti, kyllä sinne veteen vaan hypättiin. Biisi oli Raiteiltaan. Hennan synariffi toimi upeasti, Heikin kitara kuulosti niin hyvältä kuin aina ja Mikon ja Juhan komppi kulki juuri niin sujuvasti kuin osasin kuvitella. Nauratti oikein kun tuntui niin hyvältä.
Lasse ja Heikki.
Lauantaina meidän treenejämme tuli kuuntelemaan Pekka Kupiainen, joka on tuttavamme sekä Ukkosmaine– että Stella-kuvioista. Jos hänen kiireensä antavat periksi, tulee hän miksaamaan alusta lähtien kaikki keikkamme. Tuntui olevan innoissaan!
Sunnuntaina mukaan liittyi Jussi (no okei, lauantaina olimme illalla oluella ja Jussi ehti jo sinne mukaan) ja soittoon tuli lisää groovea. Yhtyeen kokonaissoundi on kyllä melkoisen massiivinen, meitä kun on tosiaan kuusi. Kitaroita on kaksi ja synat pumppaavat isosti. Tämä vaatii sovituksilta melkoista tarkkuutta! Meistä ei kukaan pidä sellaisesta raskaasta kitaravallista jota usein kitaravetoisessa pop-musiikissa kuulee. Siksi aivan luonnostaan Heikki ja Jussi soittavat vähän pienemmin soivia juttuja. Yleisesti ottaen jako menee niin että Heikki soittelee efektoituja tunnelmointeja ja Jussi tekee groovea komppiin perussoundilla.
Mirella kuvaa Heikkiä.
Sunnuntaiaamuna otettiin ennen soittotreenejä promokuvat. Varsin lupaava kuvaaja Mirella Pekkonen roudasi työpaikaltaan valokaluston meidän treenitilaamme. Olihan siellä vähän tungosta. Mirella osoittautui todella hyväksi kuvaajaksi, joka osaa rentouttaa tunnelman ja hakea parhaan poseerauksen kohteeltaan. Tulokset ovat varmaan pian nähtävillä. Samalla julkaistaan tietoa tästä tulevasta albumista ja sitä edeltävästä singlestä.

Seuraavat treenit ovatkin sitten helmikuussa Joensuussa. Meistä asuu osa Joensuussa ja suurin osa on sieltä kotoisin. On se kumma, kyllä tämä joensuulaiselta bändiltä tuntuu. En pääse Joensuusta eroon! Eikä tarvitsekaan.

Pihka ja myrsky SF Sound Studiolla

Melkoinen viikko äänityksiä SF Sound Studiolla takana! Suunnitelmien mukaisesti kaikki 6 kappaletta saatiin äänitettyä, vaikka hommaa oli kieltämättä melkoisesti. Onneksi on tullut jo niin monella levyllä oltua mukana että tajuaa ennakkovalmisteluiden tärkeyden. Eipä olisi todellakaan onnistunut tämä homma jos ei melkein koko ajan olisi tiennyt mitä on tekemässä. Toki yllätyksillekin oli sijansa, mutta ne tapahtuivat lähinnä yksityiskohdissa. Perusteet olivat hallussa jo ennen studiota.

Toki tässä mentiin ennen kaikkea minun visioni mukaisesti ja olin itse ainut meistä joka suurin piirtein tiesi mitä ollaan hakemassa, mutta tiesin mitä tältä porukalta pystyi odottamaan. Olipa kyllä mukava taas huomata miten näihin tyyppeihin pystyy luottamaan. Levyn lopulliseksi henkilöstöksi on tässä vähitellen muodostunut
Lasse Turunen – laulu, koskettimet, kitara
Heikki Marttila – studio, kitarat, basso, taustalaulu
Mikko Varis – rummut, perkussiot
Juha Mattila – basso
Henna Helasvuo – laulu, koskettimet, kellopeli
Jussi Turunen – kitara
Tällä porukalla lähdemme myös keikoille ensi keväänä. Eiköhän tuosta possesta lähde melkoisen kauniita ääniä.
Lisäksi eräässä levyn kappaleessa on mukana kuoro, jonka äänityksistä kerroin aiemmin tässä blogissa.
Ennen tätä sessiota tein kaikkiin kuuteen kappaleeseen taustalaulut ja syntikat omalla studiollani Helsingissä. Näissä Henna toimi aivan korvaamattomana apuna. Heikki siirsi nämä raidat Pro Toolsiin (itse käytän Logicia, siinä on mielestäni kivempi tehdä syntikoita) ennen studiosessioita, mikä tietenkin nopeutti aloittamista merkittävästi. Ainakin puoli päivää.
Merkittävä määrä levyn syntikoista on tehty legendaarisia Juno-syntikoita mallintavalla Togu Audio Linen plugarilla, jonka ostin koneelleni kesällä. Mainio softa, suosittelen lämpimästi. 
SF Sound Studiolle oli alun perin määrä mennä lauantaina 9.11., mutta pääsimme sinne jo perjantaina tekemään soundcheckiä. Kytkentöjen kanssa oli melkoinen homma, jossa oli mukavasti apuna myöskin SF Soundilla työskentelevä Hannu Hattunen. Aplodit Hannulle! Vielä isommat aplodit sitten siitä kun kyseinen kaveri myöskin masteroi lopullisen tuotteemme. 

Heikki ja Hannu.
Mikko fiilistelee rumpuäänitystä. 

Lauantain ja sunnuntain aikana oli tarkoitus äänittää kaikkiin 6 biisiin rummut ja bassot. Mutta ohoh, kaikki saatiin purkkiin jo lauantaina. Eipä kyllä haitannut moinen saavutus yhtään. Poikkeuksellisen nopeaa toimintaa. Lahjakkaita jätkiä. Mikko Varis ja Juha Mattila.

Sunnuntaina sitten ääniteltiin jo jotain kitaraa, perkussiot ja ”varastopojat”. Varastopojat tarkoittaa sitä mitä ennen olen kutsunut mulli- tai kiekkokuoroksi, mutta tämä ilmeisesti Eläin-yhtyeen Timo Torvisen keksimä ilmaus tarttui meihinkin.

Basisti-Juha sekä Neven mikkietuaste. Bassovahvistin saatiin lainaan Heikki Kuikalta, kiitokset!

Sunnuntaina studiolle saapui käymään Henna Helasvuo, joka lauloi oman osuutensa Kalenteri-kappaleeseen. Halusin kyseisen biisin olevan duetto, joten Hennan laulu oli syytä tehdä SF Soundin laitteilla. Muut Hennan osuudet oli siis jo purkitettu Helsingissä. Eipä tuolla minunkaan studiossani huonoa jälkeä tule mutta kyllä SF Soundilla tulee tietty teknisesti parempaa.

Henna keskittyy kellopeliin.

Henna soitti levylle myös kellopeliä, sellainen kun löytyi studiolta. Tämä oli juuri niitä hyviä yllätyksiä.

Kahvi on kaveri studiolla. Jostain syystä aina kun minä keitin kahvia niin siitä tuli pahaa. Vaikka en olevinaan tehnyt sitä yhtään eri tavalla kuin esimerkiksi Juha. Olen katkera, kuten ilmeestä näkyy.
Juha ja Henna äänittämässä taputuksia Liikaa jotain melkein -biisiin. Ainakin jälkimmäinen on fiiliksissä.
Melkein bändikuva. Vain Turusen veljekset puuttuvat.
Mikko ja super-tomit.

Kahteen kappaleeseen äänitimme studiolta löytyneitä isoja metallisia tomirumpuja. Viime kevään sessioissa haikailimme Safri Duo -henkisten perkussioiden perään, ja nyt niitä saimme. Tulevat kuulumaan ja kovaa meidän levyllämme. Nämä tomit ovat vissiin olleet sangen suositut tuolla studiolla, niitä kuullaan tietääkseni ainakin Pariisin Kevään ja CMX:n levyillä.

Heikin kitarakamat. Ja peukku.

Näinkin proget soinnut Taskun pohjalla -biisissä. Hups, nyt tietenkin kaikki kopioivat ne ennenkuin biisimme on ilmestynytkään!

Maanantain ja tiistain teimme hommia kahdestaan Heikin kanssa. Ohjelmassa oli kitarat ja laulut. Pitkiä päiviä. Erityisen pitkän päivän teimme maanantaina, jolloin heitimme Hennan junaan kohti Helsinkiä klo 06:12. Siitä sitten suoraan studiolle! Mutta aikamoista onnistumisen juhlaa olivat kyllä nuo päivät. Meillä menee Heikin kanssa niin hyvin visiot yksiin. Kaikki ideat, vaikka kuinka omituisen tuntuiset, kokeillaan. Eihän se aina sitten toimi, mutta hämmentävän sujuva sessio oli taas.

Heikin kaverit Neve ja Polytune-app. 

Mikko ja Jussi studiolla käymässä.

Keskiviikkona studiolle saapui veljeni Jussi, joka soitti levylle kitaraa kolmeen kappaleeseen. Yksi näistä on myöskin hänen säveltämänsä. Kappale on juuri se jossa Hennan laulu on melkoisen kuuluvilla, joten se poikkeaa muusta materiaalista hieman. Mutta ei mitenkään huonolla tavalla, luulen että se istuu kokonaisuuteen mallikkaasti.

Heikki keksi pyytää Jussilta funk-tyylistä kitarointia yhteen diskopoljentoiseen kappaleeseen. Kyllä niissä melkein kaikissa on diskopoljento mutta tässä oikein erityisesti! Kappaleesta tuli sitten aika erilainen kuin odotin, mutta luulen että se tulee olemaan monien suosikki. Iloinen yllätys.

Miksaukset aloitimme Heikin kanssa torstaina 14.11. ja jatkoimme vielä perjantaina hieman. Nyt olen matkalla vähäksi aikaa kotiini Helsinkiin, mutta palaan Joensuuhun ensi keskiviikkona tekemään miksaukset loppuun. Kirjoittelen siitä sitten taas lisää.

Jonkunlainen videokoostekin on tuloillaan.

Tiukka viikko, mutta kylläpä on hyvä mieli että tämä levy tuntuu onnistuvan niin mainiosti!

”niin että mummokin tajuaa”

Jii-haa, nyt miksataan!

Meillä on Heikin kanssa studiossa ohjenuorana fraasi ”niin että mummokin tajuaa”. Tietääkseni tämä on alunperin Riku Mattilan suusta tullut asia. Se tarkoittaa sitä että kun esimerkiksi miksaat kappaletta, laita se soittamasi erikois-kitararaita niin kuuluville, että mummosikin tajuaisi siellä olevan joku erikois-kitararaita. Jos se on miksattu sinne jonnekin kauas pimentoon niin ei se mummo sitä hienoutta sieltä kuule. Lauluraidan vain.

Ei tietysti kaikkea tarvitsekaan tunkea suoraan silmille alleviivaten niin että sen kaikki kuulijat tajuavat. Mutta jos HALUAT että jonkun jutun tajuaa niin se pitää sitten tajuta vaikka biisi soisi Rosson kattokaiuttimista. Kaikki eivät kuuntele musaa hifi-luureilla.

Erään Pihka ja myrsky EP:n kritiikin mukaan levyltämme saa huumoria hakea. Olemme siis epäonnistuneet tässä ”niin että mummokin tajuaa” -säännössä. Kyseisessä kritiikissä aprikoitiin että onko Raiteiltaan-kappaleemme c-osan munkkikuoro tahallista vai tahatonta huumoria. No totta hemmetissä se on tahallista huumoria! Studiossa naurettiin ja todella railakkaasti! Mutta, jos se tekemisen riemu ei sieltä välity niin selvä, ei se sitten välity. Enkä nyt todellakaan ole mitenkään lannistunut yhdestä kritiikistä, mutta kyllä se mieleen jäi. Positiivisella tavalla! Jos joku asia on niin ratkiriemukas tehdä, niin jatkossa haluan pitää tarkemmin huolta siitä että riemu myös kuuluu lopputuloksessa.

Hyvä esimerkki siitä että tekemisen riemu kuuluu lopputuloksessa, on Anssi Kelan uusin levy. Koko soundimaailma, sävel ja sanat ovat silkkaa riemua. Olen kuunnellut levyä paljon ja intoillut siitä että Kela on oikein onnistunut tekemisissään. Luulen että mummokin tajuaa että nyt on Nummelan poika hakenut tietynlaista soundia eikä vaan lätkinyt biisejä levylleen miten sattuu.

Hei, nytpä tiedän mitä kannattaa tehdä seuraavaksi! Kuunnella tuo edellämainittu Raiteltaan:

Syksyn muista projekteista

Uusi työhuone Helsingin Krunikassa. Tämän pöydän ääressä syntyy matskua mm. Frederikille ja Herkulliset me -yhtyeelle.

Marraskuussa on aika tykittää nauhalle lisää Pihkaa ja myrskyä. Kuorot, syntikat ja perus-stemmalaulut ovat jo nauhalla. Varsinainen äänitys tapahtuu SF Sound Studiolla Joensuussa.

On ollut kyllä sangen kiireinen syksy musiikillisesti. Alun perin ajattelin, että toimisin vaan ja ainoastaan näyttelijänä Lahden Sibeliustalon Kuka Mitä Häh? -tuotannossa, mutta muutaman mukavan sattuman kautta olen päätynyt tekemään paljon musiikkiakin.

Olen toiminut tuottajana Herkulliset me -yhtyeen debyyttilevyllä. Siinä on päässyt säveltämäänkin aika paljon, sillä yhtyeen jäsenet Laura Madekivi ja Niina Hartikainen ovat laittaneet minulle suurimmaksi osaksi vain alustavia biisi-ideoita, jotka olen sitten säveltänyt loppuun. Säveltäminen kyllä onnistuisi bändiltä itseltäänkin, sen verran taitava duo on kyseessä, mutta mukavaa kun antavat minun tehdä. Nautin siitä. Lyriikat eivät tule minulta vaan bändiltä ja hyvä niin, sangen hupaisia tekstejä tulee! Tyylilajia voisi nimittää vaikkapa biletys-elektroksi. Erittäin laadukasta sellaista on tulossa.

Edellä mainitut neitokaiset ovat myös tekstittäneet biisejä muille artisteille, joista yksi on junttidiskon kuningas Frederik. Herra myös feattaa Herkulliset me -levyllä, ja innostui tekemisistämme sen verran, että halusi samaa meininkiä omalle levylleenkin. Niinpä sitten päädyin säveltämään ja tuottamaan materiaalia Frederikin levylle! Varsin epätodellinen fiilis oli aluksi, mutta älyttömän mukavaa on ollut tehdä hommia. Reetu tietää mitä haluaa ja on hyvin kriittinen materiaalista jota hänelle tehdään. Niinpä sitten minunkin on pitänyt pusertaa itsestäni mahdollisimman hyvää pop-musiikkia. Toistaiseksi on neljä biisiä työn alla, saas nähdä montako päätyy lopulliselle levylle. Keväällä se kai julkaistaan.

Ja kylläpä tässä syksyllä tulee rikottua toisen yhtyeeni Ukkosmaineen keikkataukoa yhden päivän ajan: la 19.10. soitamme kaksi yksityiskeikkaa sekä yhden julkisen keikan maanmainion PMMP:n lämppärinä Joensuu Areenalla. Ei hassumpaa!

Kuoroa levylle

Tänään äänitin kuoroa meidän levylle. Muutama kaveri tuli auliisti auttamaan, vaikka äänitysajankohta olikin melko armoton: klo 10 sunnuntaiaamuna. Ihmeen hyvin olivat silti äänet auki ja homma kulki ongelmitta melko korkeasta sävellajista huolimatta. Tunnissa saatiin tarvittava 8 tahdin mittainen pätkä purkkiin, ja varmuudeksi monta kertaa. Minulla on sangen päteviä ystäviä!

Kappale, johon kuoro tulee, on ainakin tällä hetkellä suosikkibiisini uusista SF Soundilla äänitettävistä kappaleista. Se on saanut inspiraationsa eräästä kamerunilaisesta kansanlaulusta, jonka opin reilu 10 vuotta sitten ollessani mukana teatteriprojektissa Tanskassa. Laitoin tämän trad-melodian ripeän pop-kappaleeni taustalle ja olen siitä kovin innoissani. Kuoron lisäksi siihen tulee varmaan paljon perkussiivisia elementtejä ja rytmikästä akustista kitaraa.

Kokeilin jo miksata kuoron tekemäni demon päälle, mutta sehän alkoi kuulostamaan aivan liian massiiviselta muuhun äänimateriaaliin nähden! No, teemme sitten studiossa biisin muistakin osuuksista aivan yhtä mahtipontisia. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Säveltaiteilija Turunen yrittää muistaa teoksensa soinnut.

2 levyä

Kuuntelen tässä Dungenin mainiota Ta Det Lugnt -levyä jalat hieman tanssitreeneistä kipeinä. Tanssitreenit siis liittyvät vajaan kuukauden päästä ensi-iltansa saavaan Kuka mitä häh? -musikaaliin, jossa näyttelen muun muassa Albert Järvistä. Ajattelin tässä hieman tarinoida syksyn suunnitelmista.

Paljon on tullut biisejä tehtyä, ja en malta odottaa sitä kun jatkamme Marttilan Heikin kanssa äänityksiä marraskuussa. Suunnitelmana on äänittää 6 kappaletta. Joitakin asioita äänitän itse ennakkoon täällä Helsingissä, mutta pääosin levy äänitetään kerralla Joensuussa SF Soundilla tuolloin marraskuussa. Ennakkoon äänitettäviin asioihin sisältyy muun muassa Afrikka-henkinen kuoro-osuus, joka toivon mukaan saadaan purkkiin tänä viikonloppuna. 10 kaveria tulee laulamaan. Teen siitä jonkinnäköisen kuvaraportin vielä erikseen.

Heikin kanssa äänitettävän materiaalin lisäksi äänitän ja miksaan itse toista levyä. Eli Pihka ja myrskyltä tulee talven aikana ainakin 2 täyspitkää levyä, Heikin kanssa tehdään sellainen siisti, pirteä paketti ja itse äänitän sellaisen rupisemman levyn, jota kutsun punk-levyksi. Punk-levyllä soittaa samaa porukkaa kuin tuolla toisellakin, joten kyllä se kovasti samalta kuulostaa. Itse en vain ole ihan yhtä tarkka miksaaja kuin Heikki, eikä käytössäni ole niin hyvää studiokalustoa. Mutta intoa piisaa sitäkin enemmän, ja koska minulla on niin paljon sävellettyä materiaalia, teen tämän punk-levyn. Sitä voinee verrata BandCamp-sivustolta löytyvään Onks jäbä tehny uutta matskuu? -levyyn. Tai sitten se on kuin b-puolikokoelma. Varsinaiselta LP:ltä yli jääneitä kappaleita.

Lasse ja Juha bassoäänityksissä.

Eilen äänitimme basistimme Juha Mattilan kämpillä bassoja meidän punk-levylle. Hyvä tulee.

Uutta matskua odotellessa kuuntelepa tätä!

Musavideo! Et koskaan kaipaa takaisin!

Jussi Turusen kuvaama ja leikkaama video kappaleeseen Et koskaan kaipaa takaisin. Tosi pikaisesti se tehtiin mutta kylläpä tuli hieno!

Pihka ja myrsky: Et koskaan kaipaa takaisin
Säv. ja san. Lasse Turunen, sov, Turunen, Heikki Marttila ja Mikko Varis.
Äänitys ja miksaus Heikki Marttila, masterointi Hannu Hattunen.

Tarinaa EP:n kappaleista

Kuva Mirella Pekkonen
1. Et koskaan kaipaa takaisin
Et koskaan kaipaa takaisin -kappaleen teksti kertoo siitä tilanteesta, kun on mennyt pitkään taitojensa ylärajoilla uskaltamatta kuitenkaan heittäytyä täysillä tilanteen armoille, ja sitten tekee sen. Siis heittäytyy rohkeasti kohti uutta. Ja päästää irti vanhasta. Vanha oli joskus hyvä, mutta ei kuitenkaan ihan 100% hyvä. Ehkä 90%. Nykyään se on enää 20%, mutta siitä on silti pitänyt kauan kiinni, koska siinä on vielä jotain hyvää. Se ”jotain hyvää” kuitenkin voi vaihtua täydeksi sataseksi, jos uskaltaa hypätä uuteen tilanteeseen. Se kuitenkin vaatii, että päästää vanhasta täysin irti, mikä pelottaa. Entä jos en saa mitään ja menetän tämän pienenkin hyvän? 
On aika kokeilla uutta. Mutta kokeilu ei onnistu jos ei ota sitä vastaan täysillä. 
Kun tein kertosäkeen tekstiä, olin aivan kylmissä väreissä. Halusin siihen jotain todella dramaattista muutosta, kuolemaa aivan. Joka johtaa uuteen syntymään. Semmoinen vapaapudotus-tunne. En ole ikinä käytännössä hypännyt laskuvarjon kanssa lentokoneesta, mutta halusin tehdä sen tuntemuksen henkisen vastineen itselleni. Hengen salpaantuminen. Riemu siitä että ei helvetti mikä elämä!
Asiat kuulostavat sanottuina pieniltä, mutta käytännössä ne eivät tunnu yhtään pieniltä. Jos on vaikka koko elämänsä yrittänyt miellyttää toisia, ja sitten päästääkin siitä irti. Ja tarkoitan nyt jotain tosi pieneltä kuulostavaa asiaa, kuten tällaista:
Et halua millään vaikuttaa siltä että sinulla ei ole kontrollia elämääsi. Kehittelet pieniä valkoisia valheita näyttääksesi hallitummalta. Olet saapunut tapaamiseen 15 minuuttia aikaisessa. Se toinen tulee 10 minuuttia myöhässä ja sanoo että ”anteeksi, anteeksi, et kai pitkään odottanut?” Vastaat että ”ei ku just tulin, ihan pari minuuttia seisoskelin.” Olet maksanut lentolipuista 600 euroa, koska ostit ne viikkoa liian myöhään. Et kehtaa sanoa kaverille että olet laittanut niin paljon rahaa menemään. Sanot että Finskillä oli tuo tarjous Hulluilla Päivillä viime keväänä, muistathan, 350 euroa, sieltä ostin!”
Ja sitten kerrotkin totuuden. Et väritä mitään. Huh! Vapaapudotus!
Ja tämä johtaakin siihen, että vaikutat muille ihmisille paljon inhimillisemmältä kuin ennen. He samaistuvat elämäsi pieniin kokemuksiin. Olet yhtä heidän kanssaan. Kontaktissa maailmaan. Ja se on älyttömän helpottavaa, ennen et antanut itsesi olla niin, mutta naps vain, nyt annat! 
Tässä biisissä on myös musiikillisesti paljon kiinnostavuuksia, mutta eivät ne tämän lyriikka-avautumisen jälkeen ehkä vaikuta niin kiinnostavilta… Annan silti tulla! 
Side chain -kompressointi on tosiaankin nykyisin minun juttuni. Se tarkoittaa sitä että esimerkiksi syntikkamaton volyymi tipahtaa melkein nolliin aina kun bassorumpu iskee. Sitten se ehtii sieltä kasvaa taas täyteen mittaansa juuri ennen kuin seuraava basarin isku imaisee volyymin taas pois (The Killersin Human-biisissä esimerkiksi tätä pumppausta voi kuulla, taikka David Guettan Titaniumissa, suosittu juttu nykyään). En vaan kerta kaikkiaan saa tästä efektistä tarpeekseni. Etsin koko ajan iskevämpiä tapoja käyttää sitä, ja olenkin kehittynyt siinä melkoisesti. Ja vielä paljon pidemmälle viime keväästä, siitä kun tämän biisin synat olen tehnyt. Efektiä on kiva yhdistää tällaiseen orgaanisempaan soundiin, jota Pihka ja myrsky tällä haavaa edustaa.
Tosin yksi kaveri sanoi tämän kappaleen kuultuaan että liian kliinistä ja siloiteltua. No itse en koe että se on näitä asioita, mutta ymmärrän hyvin että jollekulle tulee semmoinen fiilis. Johtuisiko se syntikkaisesta yleisilmeestä ja heleästi soivista kitaroista? Minä käsitän rockin enemmän asenteena kuin särökitarana ja rouheana lauluna. Rock on sitä että tekee sitä mikä sillä hetkellä tuntuu kapinoinnilta jotakin vastaan. Niinku että vittu minähän teen tätä side chain -pumppausta joka paikkaan vaikka oon tehny sitä jo ihan liikaa kun en vaan saa tarpeekseni. Ehkä joskus saan, vasta sitten on aika tehdä jotain muuta.
2. Raiteiltaan
Raiteiltaan-kappale läksi liikkeelle 8bit-nintendo-commodore-tyyppisellä synasoundilla leikkimisestä. Tein itselleni puhelimeen soittoäänen. Taisin miettiä, että minkälaista musaa säveltäisin johonkin Mega Man -pelin kenttään. Siitä tuli tuo alkuriffi. Muutin sen shuffle-rytmiin ja olin innoissani.
Shuffle-rytmityksestä innostui myös äänittäjä-kitaristimme Heikki. Siinä sitten mietittiin studiossa, että miten ihmeessä tähän kappaleeseen saa klikkiraidan? 4/4 se menee, mutta iskut eivät millään osu kohdalleen! Soitin jopa yhdelle musiikin teoriasta tajuavalle kaverille että mitä ihmettä. No se on 4/4, mutta sillee kolmijakoisesti. Joo. Ois sitä teoriaa hyvä ees vähän osata.
Mutta miksi olen koko ajan vähän ylpeä siitä että en osaa? Olen jääräpää. Sellainen katkera. Mietin alitajuisesti että ähäkutti, miepä en tajuu teoriasta mutta vittu silti saan aikaiseksi enemmän kuin te muut! Oikeasti, kyllä minä joskus opin ja kasvan aikuiseksi ja sitten minun kanssani on helpompi jutella ja työskennellä.
Teksti on pilkkaa ja kertoja on katkera sekä turhautunut. Ei vaan ole rakkausasiat menneet kohdalleen. Kumppani ei ole tuntenut ihan niin syvästi kuin kertoja on tuntenut ja nyt kertojan on helpompi dissata ex-kumppania kuin myöntää että ei nyt vaan mennyt yksiin.
Voit tulkita tämän toisellakin tavalla, mutta todennäköisesti juuri pilasin tulkintasi selittämällä tekstini auki. Hähää!
Tämä on näistä EP:n neljästä kappaleesta ainut tekstiltään negatiivis-sävytteinen kappale. Minun mielestäni.
3. Kurvin kuppila
Heikki nosti tämän kappaleen kertsin hienosti lentoon ehdottamalla ZZ Top -henkistä popopopo-syntikkaa siihen. En ensin yhtään tiennyt mitä hän meinasi, ZZ Topista kun en ole aiemmin juurikaan perustanut. Sitten kuuntelin jotain kasaribiisejä ja siellähän ne synat popottaa! Tarkoittaen siis 8-osarytmissä soivia lyhyitä ääniä. Tein idean midikartaksi seuraavan päivän studiosessioon ja laitoimme mainion Juno 106 -syntikan soittamaan sitä. Toimii.
Juno on muutenkin mainio laite tuuheine soundeineen.
Kyseessä on mielestäni hyvä biisi, mutta ei mikään hittibiisi. Biisin hitikkyys ei siis mielestäni ole hyve, vaan neutraali asia. Sävellys menee kertsiin vähän liian hitaasti ja teksti ei ole ehkä monellekaan kovinkaan samaistuttava. Siltikin voimakkaasti halusin tämän kappaleen ilmoille, liekö joku alitajuinen juttu. Odotan ja pidän aistini auki, tälle kappaleelle tulee vielä merkitys joskus!
4. Milloin on aika
Milloin on aika -kappale on kirjoitettu seurauksena siitä kun ympäriltä kuoli useampi ihminen lyhyen ajan sisällä. Ei mitenkään ihan lähimmistä piireistä, mutta järisyttäviä tapauksia kuitenkin. Tutun ihmisen kuolema on aina kuin kylmä suihku, todella epämiellyttävä, mutta kuitenkin voimakkaan herättävä kokemus. Näiden kuolemien vaikutuksen alaisena buukkasin myös lentolipun Intiaan, mikä oli pitkäaikainen haave. Tuli nyt tai ei koskaan -olo. Se johti aivan mahtavaan reilun kuukauden mittaiseen selkäreppuiluun vuodenvaihteessa 2012-13. 
Musiikillisesti annoin vaan mennä; tuotin Logic-ohjelman syntikoilla ja kitaralla mahdollisimman paljon minua miellyttäviä ääniä. Ostin jonkun uuden äänikokoelman Sampletank-ohjelmaan ja lähdin siitä. 
Tämän kappaleen demoa tuli kuunneltua poikkeuksellisen paljon ennen kuin äänitimme lopullisen version Heikin ja Mikon kanssa. Kuuntelen demojani muutenkin todella paljon. En kyllästy niihin millään, mutta silloin kun kyllästyn, on se hyvä asia lopullisen version kannalta. Silloin kun sävellykseen on vähän kyllästynyt, on studiotilanteessa avoimenpi omille uusille ja muiden heittämille ideoille. Biisiä ei rakasta enää niin paljon, sitä on lupa ronkkia. Jos demoversiota rakastaa liikaa, voi lopullisesta versiosta tulla vähän tunkkainen.
Mutta olen silti sitä mieltä, että biisit pitäisi äänittää lopulliseksi versioksi aina tuoreeltaan. Eikä niiden pitäisi myöskään joutua odottamaan julkaisua liian pitkään. Tuoreimmillaan ne kommentoivat maailmaa parhaiten. Nykymaailmaa. Ei kommentoinnin tarvitse välttämättä olla suoraa rautalangasta vääntämistä, vaan enempikin alitajuista. Biisin tekemisen ja julkaisun välillä olisi hyvä olla mahdollisimman lyhyt aika. Silloin sitä ei ehtisi liikaa silottelemaan tai tulkitsemaan itselleen. Täysillä päin vaaraa! Nämä 4 kappaletta ovat odottaneet mielestäni hitusen liian pitkään.

Kuuntele uusi EP jo nyt Spotifystä!

Noniin, sinnepä se on Spotifyyn ilmestynyt, joten turha kai sitä enää pimittää. Olkaa hyvät, Pihka ja myrsky EP 2013!