Artikkelit

Levynteon loppusuora (jälleen!)

Nyt on se vaihe levyntekoa, kun levy ottaa vallan koko elämästä. Ihan muutaman jutun olen hoitanut studioasiakkailleni, mutta muuten ”Koskaan ei ole valmista osa 2: Kaiku pelottaa” pyörii jatkuvasti mielessä.

Tänä aamuna aloin 8:30 miksaamaan kotistudiossani Herttoniemessä. Se on näin aamu-uniselle ihmiselle merkittävän aikaisin. Miksasin kappaleita nimeltä ”Hullu” ja ”X-asennossa”. Ne kuulostavat aivan hemmetin upeilta. Saako niin sanoa oman bändin biiseistä? Saa.

Musiikin edistämissäätiön MES:n apurahapäätös tekeillä olevan tuplalevyn suhteen kilahti postiluukusta. Hylätty! Ihmettelin tätä kovasti, on sieltä yleensä jotain tukea tullut. Hetken ajan mietin, mitä tehtiin väärin… Eivätkö hakemukseen liitetyt demomiksaukset olleet tarpeeksi hyviä? Eikö tämä projekti ole tukemisen arvoinen tai tarpeeksi ammattimainen? Äh, ei näitä asioita kannata miettiä, vaan tehdä sitä mikä oikealta tuntuu. Eteenpäin!

Miksaushommien jälkeen n. klo 14 polkaisin pyörällä studiolle Kruununhakaan, jossa Jussi jo viritteli kitarakamojaan. Äänitimme uudestaan kitarat kappaleeseen nimeltä ”Mitä musta vielä tulee”. Alkuperäiset kitarat olivat makuumme hieman liiankin holtittomat ja jotenkin tummasoundiset. Jussi oli vaihtanut kitaraansa kielet. Se muuten kirkastaa soundia kummasti 🙂

FullSizeRender-1

”Mitä musta vielä tulee” -kappale on jännittävä tapaus, sillä se on tehty ihan vasta pari viikkoa sitten tilaustyönä erään TV-ohjelman demoon. Siitä kuitenkin tuli niin hyvä, että otimme sen levyllemme. Tematiikka on sama kuin levymme tarinassa, ja sen mukaan ottaminen vaati vain pientä muokkausta parin muun biisin teksteihin.

Illansuussa studiolle saapuivat Henna ja hänen 16-vuotias veljensä Artturi. Artturi on nuoresta iästään huolimatta erittäin taidokas sellisti, ja hän sai kunnian levyttää Hennan sovittamat sello-osuudet biisiin ”X-asennossa”.

FullSizeRender    IMG_0514

Selloäänitysten jälkeen jäimme vielä Hennan kanssa studiolle äänittämään pianot ja laulut levyn päättävään ”Aurinko” -kappaleeseen. Väsymys alkoi jo tuntua, mutta saimme tehtyä hyvinkin söpöt laulusuoritukset.

Klo 23 jälkeen Henna lähti bussiin ja minä pyöräilin kotiin. Onhan siinä päivällä pituutta! Huomenna uudestaan. Motivaatio on se kun kuulee biisien rakentuvan pala palalta. Se on paras palkinto näissä musahommissa, kun saa kuulla sen oman luomuksen valmiina (tai jo lähes valmiina), suurelta ja selkeältä kuulostavana äänitteenä.

Tuplalevyn kakkososa siis marraskuussa, kuuntelepa tästä vielä ykkönen:

*

<3

-Lasse

Pihka-podcast osa 4: Lasse ja Henna

Lasse ja Henna tekivät podcastiä ja fiilistelivät samalla Hennan veljen onnistunutta suoritusta Janne-solistikykykilpailuun. Kilpailun tuomariston puheenvuoro kiihdytti mieltä – siinä asetettiin klassinen musiikki ylempään asemaan kuin vaikkapa rap tai rock. Hennalla on paljon kokemusta sekä klassisen että populaarin musiikin kentältä, ja hänen mielestään tämänkaltainen vastakkainasettelu on äärimmäisen turhauttavaa. Klassinen musiikki tulisi saada helposti ja luontevasti ihmisten kuultaville, jotta se olisi helpommin lähestyttävää, eikä sitä tarvitsisi pönkittää pitämällä sitä ylivertaisena muihin musiikkityyleihin nähden.

Liikaa jotain matskuu -levy nyt Spotifyssä

Liikaa jotain matskuu -levyn pystyy nyt kuuntelemaan myös Spotifystä! Jos kuitenkin haluat ostaa raidat itsellesi, mene Pihka ja myrskyn Bandcamp-sivulle. Sieltä saat levyn halutessasi myös korkealaatuisina WAV-tiedostoina.

Kiva kun kuuntelet <3 Palaillaan!

Kesäiset kuulumiset

Terveiset Savonlinnasta, täällä kesämeiningeissä on käyty oopperassa, maisteltu Päivi-olutta ja bongattu siili. No kaikkee muutakin joo. Mut se oli kiva siili.

Ylihuomenna (11.7.2014) konsertoimme Pihkiksellä Joensuussa, Kaupungintalon sisäpihalla, Popkatu-klubilla. Viimeisimmät treenit ovat parin viikon takaa, joten jännitystä piisannee. Eipä huolta, treenit menivät oikein hyvin, vaikka ohjelmistoon tulikin melkoisen paljon muutoksia.

Heikki Marttila ei osallistu Popkadun keikalle, mikä tietenkin johti siihen että kappaleiden sovituksia piti miettiä huolellisesti uudelleen. Minä (eli Lasse) tulen soittamaan jonkun verran kitaraa, ja Hennan sekä Jussin osuuksia monimutkaistetaan hieman. Mikäs siinä, treenit kulkivat varsin mainiosti ja ainakin Henna taisi olla vaan hyvillä fiiliksillä siitä, että soitettavaa on enemmän. Lisäksi otimme ohjelmistoon 3 uutta kappaletta. Tai no, uusvanhaa kappaletta. Yksi niistä on kappale, joka jäi pois Liikaa jotain melkein -albumilta ja muut löytyvät pari vuotta vanhalta ”Onks jäbä tehny uutta matskuu?” -nimiseltä treenikämppälevyltä. Kiva soittaa niitäkin livenä nyt, ovat nimittäin hieman raaempia teoksia kuin nuo debyyttialbumimme jutut!

Henna tasapainoilee Telecasterin ja kosketinten välillä, Jussia huvittaa

Mitään kummempaa dramatiikkaa ei Heikin poisjäämiseen liity, hän on vain sen verran kiireinen studioduuniensa sekä toisen (sangen mainion!) yhtyeensä Sonikin kanssa että aikaa vaan ei tällä hetkellä ole tarpeeksi. Myönnän kyllä, että oli muutaman hetken huolissani kun aikataulujen päällekäisyys huomattiin 🙂 Onneksi mitään hätää ei ole, oikeastaan vain mukavaa kun tulee välillä erilaisia versioita biiseistä. Tulepa kuule tsekkaamaan ne Popkadulle perjantaina. Pus.

Levy kaupoissa perjantaina

Kyllä, levy on tosiaankin tulossa kauppoihin perjantaina. Kuten tänään eräälle toimittajalle selitin, sen ensimmäiset biisit on tehty alkusyksystä 2012. Puolitoista vuotta. Aikamoinen aika. Ja aika hurjaa ajatella mitä kaikkea sinä aikana on elämässä tapahtunut. Muita tuotantoja, teatteriprojekteja, keikkoja, yksityiselämän surua ja onnea. Kaikkien niiden tapahtumien ajan on tämä levy ollut enemmän tai vähemmän mielessä. Esimerkiksi studiopäivinä se on ollut tietenkin enemmän mielessä, ja ne päivät ovat antaneet todella, todella paljon.

Juhlan paikka! Hetkeksi.

Levyntekomoodi on minulla oikeastaan koko ajan päällä. Nytkin, kun tämä Liikaa jotain melkein tulee kauppoihin. Kyllä niitä biisejä on jo seuraaville levyille. Joten tuntuu hassulta ajatella tätä julkaisua niin isona asiana. Se on ikään kuin kokoelma siitä mitä sävelsin itselleni viime vuonna. Julkaistu musiikki on aina noin vuoden jäljessä siitä mitä tällä hetkellä ajattelee tekevänsä. Sopivan kokoinen lohkaisu noin yhden vuoden tekemisistä on kymmenen kappaleen mittainen levy. Kuulijan on helppo ottaa sen kokoinen paketti vastaan.

Luulen että artisti ei ikinä ole ihan samalla aaltopituudella kuulijoidensa kanssa. Artisti on aina vuoden edellä. Tai ei välttämättä edellä, vaan jossain eri suunnassa. Siksi varmaankin jonkun lempiartistin uusi levy on yleensä (ainakin ensin) pienoinen pettymys, kun ei heti saakaan sitä mitä odotti. Tai no, on se silloinkin pettymys jos se on tasan tarkkaan mitä odotti. Mutta kun ei ikinä voi ihan tietää mitä odottaa. Sen kun hyväksyy niin musiikin kuuntelu muuttuu kiinnostavammaksi!

Ihmiset kysyvät minulta että miltä nyt tuntuu kun tämä levy on ulkona. Mitä aiot tehdä tällä levyllä nyt, mikä on levyn seuraava askel? Huomaan olevani hieman hämilläni, kun vastaan kysymyksiin. Olen jo siirtynyt eteenpäin. Ja nyt kun ajattelen esimerkiksi Ukkosmaineen menneitä levynjulkaisuja, olen oikeastaan aina ollut samalla lailla hämilläni levynjulkaisun kynnyksellä.

Jos levy julkaistaan esimerkiksi maaliskuussa, on se todennäköisesti miksattu ja masteroitu jo viimeistään tammikuussa. Kyllä siinä on jo pari kuukautta ehtinyt miettiä tulevia, yleensä pidempäänkin.

Tämä levy ei ole enää minun, päästän siitä nyt irti kun se julkaistaan. Se on nyt kuuntelijoiden. Toivon todella että se antaa kuuntelijoillensa yhtä paljon kuin se on antanut minulle!

Tilaa levy vaikkapa Levykauppa Äxästä nyt.

)

Toinen bändileiri

Ensinnäkin, tässäpä 14.3. julkaistavan Liikaa jotain melkein -levyn kansitaide. Jotain pieniä muutoksia saattaa tulla, mutta on tuo kyllä niin hieno että ei mitään olennaista.

Ennakkotilaa levy täältä nyt.

Tämän viikon keskiviikko ja torstai olivat melkoisen rankkoja, mutta palkitsevia päiviä. Pidimme bändiharjoitukset Joensuussa. Osa meistä asuu siellä ja päätimme tällä kertaa treenata näin. On äärimmäisen hankalaa saada kuuden ihmisen aikataulut sopimaan yksiin, mutta nämä kaksi päivää sopivat kaikille.

Keskiviikkona 12.2. lähdimme ajamaan Helsingistä. Minä (eli Lasse), Juha, Jussi ja Henna. Ehdimme Joensuuhun vasta iltakymmeneksi. Onneksi Heikki ja Mikko olivat laittaneet treenikämpän valmiiksi.  Olimme melkoisen väsyneitä, vaikka fiilis olikin hyvä. Mutta eipä niistä treeneistä siinä vaiheessa paljoakaan tullut, soitimme vaan levyn läpi muistelumielessä.

Seuraavana aamuna allekirjoittaneen piti lähteä opettamaan Joensuun Normaalikoulun 6-luokkalaisille biisintekoa klo 8-14. Alkupalaveri oli työkaverini Janne Sivosen kanssa klo 7. Huh, melkoinen herätys. En ole aamu-unisena noin aikaisiin aamuihin oikein ikinä oppinut, en edes omana kouluaikanani. Tämä Teoston järjestämä Pumppu-hanke on kuitenkin niin hieno juttu, että olen mielelläni siinä mukana.

Torstaina 13.2. pääsimme harjoittelemaan kahden jälkeen, ja soitimme noin seitsemään asti. Tupakkapaikalla totesimme, että ainakin puolet biiseistä voisi vetää jo keikalla. Keskityimme tällä kertaa enemmän stemmalauluihin, mikä on ainakin minulle hyvin tärkeä osa pop-musiikin estetiikkaa. Olemme nähneet toisiamme tämän bändin ja levyn tiimoilta melkoisen paljon, joten huumorin taso alkaa olla sen mukaista. Kun joku uusi taustalauluasia tuli mieleen, puhuimme siitä esim. seuraavin sanankääntein:

– Stemmavaara uhkaa!
– Stemman uhka leijuu ilmassa!
– Vaaniva stemma lähestyy!

Ja pienen hekottelun jälkeen stemma treenattiin kuntoon.

Itse jäin vielä Joensuuhun perjantaiksi antamaan haastattelun sanomalehti Karjalaiselle (linkkaan sen tähän myöhemmin), mutta Henna, Jussi ja Juha lähtivät suoraan treenien jälkeen ajamaan Helsinkiin. Olivat varmaan vasta reilusti yli puolen yön perillä, ja seuraavana aamuna töihin. Auts. No mikäs siinä, taiteen eteen ilmeisesti kaikki ovat valmiita vähän kärsimään.

Kiitokset Eläin-yhtyeelle treeniksen lainasta.

Sumun läpi

Uusi musiikkivideo kappaleesta Sumun läpi. Kyseessä on 14.3. julkaistavan albumin ”Liikaa jotain melkein” avausraita. Katso mitä huikeaa draamaa sisältyy näiden kissojen päivään!

(säv. ja san. Lasse Turunen, sov. Pihka ja myrsky) Juki Records 2014.

Ennakkotilaa levy täältä kotiisi, saat sen julkaisupäiväksi.

Videota tekemässä

Eilen kuvattiin musiikkivideo kappaleeseen ”Et koskaan kaipaa takaisin”. Erittäin hyvän näköistä raakamatskua tuli, siitä kelpaa alkaa leikkelemään! Videon julkaisu tapahtunee noin viikkoa ennen EP:n julkaisua.

Kuvaaja, veljeni Jussi Turunen. Ja Ollin kamera, kiitosta vaan lainasta!

Videosta tulee pintapuolisesti melkoisen perinteinen musiikkivideo, jossa istutaan kalliolla ja kävellään kaupungin kaduilla. Kuvaus suoritettiin kauniissa puu-Vallilassa, on kyllä mahdottoman upeaa aluetta se! Asukkaat kiinnostuivat tekemisistämme siinä määrin, että yksi jopa pyysi meidät sisäpihalleen tekemään kohtauksen. Siinäpä sitten vaan playbackit pyörimään ja hymyilevät asukkaat katselivat ikkunoistaan. Ihanaa.

Hain videolla omaan olemiseeni eksynyttä olemusta ja kiinnostavaa, spontaania tanssia. Saas nähdä miten onnistui. Ihan älyttömän paljon en tätä suunnitellut, yhden parituntisen vaan kelailin biisiä ja liikehdin peilin edessä. Visio oli hatara mutta olipahan visio.

Halusin videoon cameo-rooleihin taustalle tässä Pihka ja myrsky -projektissa mukana olevia ihmisiä. Kitaristi-äänittäjä-miksaaja Heikki Marttila oli kyllä Helsingissä ja innokkaana tulemaan mukaan, mutta eipä sitten loppujen lopuksi ehtinyt Stella-yhtyeensä soundcheckistä paikalle. Höh. Onneksi sain mukaan kosketinsoittaja Henna Helasvuon ja basisti Juha Mattilan. Sekä tietenkin videon kuvanneen kitaristi Jussi Turusen. Rumpali Mikko Varis asustelee Joensuussa, joten eipä häntä sieltä yhtä videota varten kannattanut hälyttää. Seuraava video tehdään sitten isommalla meiningillä, ja sitten on varmaan kaikki mukana!

Mutta kaiken kaikkiaan, tuntuu että tällainen spontaanisti lähtenyt pläjäys tulee onnistumaan hyvin.

EP painoon

Jess, tänään lähti Pihka ja myrsky EP 2013 painoon. Jos kaikki menee hyvin, on se kuultavissa Spotifyssä ja ostettavissa iTunesissa 4.9.! Painotuotteet ovat tällä kertaa vain promokäyttöön, mutta jospa niistä muutama CD jäisi vaikkapa arvottavaksi.

On kiva saada nämä sydämentuotteet pihalle <3. Uutta puskee jo kovasti.

Heikin kanssa studiossa

Syksyllä 2012 laitoin kaverilleni Heikki Marttilalle facebookissa viestiä että hei, mie haluun tehä siun kanssa levyllisen pop-musiikkia. Heikki oli heti megessä. Aiemmin olemme tehneet yhteistyötä Ukkosmaine-yhtyeen kolmen levyn yhteydessä. Heikki tekee audiosankarin hommiaan yhtyeensä Stellan studiolla Joensuun lähistöllä, joten sinne matkustin helmikuussa 2013 sekä uudestaan huhtikuussa.

Päätimme testata yhteistyön toimivuutta tekemällä 4 biisin EP:n, jota voisi myöhemmin jatkaa albumiksi asti. Yhteistyö toimi erittäin mallikkaasti ja se jatkuu ensi syksynä. 4 biisin EP julkaistaan kuitenkin kaikkien kuultavaksi jo elo-syyskuun vaihteessa 2013.

Lasse ja Heikki, helmikuu 2013.

Työ kulki sillä tavalla, että minä tein ensin varsin valmiit demot rumpusovituksia myöten kotistudiossani Helsingissä, minkä jälkeen niiden päälle alettiin rakentamaan valmista materiaalia. Laitoin demot Mikko Varikselle, joka opetteli biisien kulun etukäteen. Treenasimme kuitenkin kolmestaan vielä yhden päivän ennen rumpuäänityksiä. Koko homma sujui hämmentävän helposti, eikä vähiten sen takia että Mikko on ihan tajuttoman upea rumpali. Vaikka tällä kertaa piti soittaa klikkiin, soitosta välittyy tunnetta.
Mikko ja Heikki. Tässä taisi olla käynnissä jotain Safri Duo -henkistä toimintaa.

Mikko.
Rumpujen jälkeen Heikki soitti bassot ja kitarat. Minä painoin record-nappia ja taisin siinä samalla oppia operoimaan Pro Toolsia. Omassa studiossani käytän Logic Pro:ta. Heikki ei tykkää Logicista. Kielisoitinten jälkeen fiksasimme etukäteen tekemäni syntikkaraidat kokonaisuuteen sopiviksi. Joissakin tapauksissa niitä pystyi käyttämään suoraan, joissakin etsimme niihin uudet soundit studion koneelta tai studion nurkassa lymyilleeltä Juno-syntikalta. Juno on kiva laite.
Minä ja M-Audio. Varmaankin kuvaushetkellä toivon että olisin edes joskus käynyt pianotunneilla.
Kaikki laulut tehtiin uudestaan studiolla. Vaikka tykkään tehdä demot huolella, lauluja en niihin jaksa kauheasti hinkata. Oli mukava luottaa Heikkiin lopullisten lauluottojen laadun suhteen. Ei niistä itse oikein osaa sanoa, niistä kuulee vain ne pienet virheet. Sen sijaan rakastan taustalaulujen tekemistä. Niitä suoritimme nauhalle yhdessä ja erikseen.
Äänitteet miksasi Heikki ja ne masteroi Hannu Hattunen. Nyt ne ovat valmiina, huh! Eipä sitä julkaisemista tietenkään malttaisi odottaa, mutta odotellaan nyt elo-syyskuun vaihteeseen kuitenkin. Kesällä kaikki menee niin helposti ohi.