Artikkelit

Biisejä kuplii universumista ja järjestä

Blogi on ollut tänä vuonna melkoisen hiljaa. Se johtuu välitilasta kahden aikakauden välillä. Nyt kuitenkin jotain on nytkähtänyt käyntiin, tunnen sen kuplivan innokkaana levottomuutena ja haluna tehdä uutta Pihkis-musiikkia jatkuvalla syötöllä.

On tässä välissäkin siis tehty musaa, paljonkin. Mm. Tero Heterolle, Ilona Chevakovalle, Attention 2:lle ja Jayholle. Tuotantoja on tehty mm. Katinka Rabelle, Six Minutesille ja Unzymelle. Uusia Pihka ja myrsky -kappaleitakin on vajaa 10 kpl, enimmäkseen Hennan kynästä. Toki niiden säveliä ja sanoja puljataan aina yhdessä, mutta kyllä se usein on lähtöisin yhden ihmisen ideasta. Pidän Hennan ideoita lähes poikkeuksetta upeina ja kokeilemisen arvoisina!

Tuntuu että avainbiisi tällä hetkellä on O-o-outo -niminen kappale, jota on jo keikoillakin esitetty nimellä Aurinko ei laske. Hennan aluille laittama teos puhutteli jo alusta lähtien. Se kertoo siitä oudosta tunteesta kun on kerrankin hyvä olla. Siitä kun on meren rannalla (tässä tapauksessa Karnataka, Intia) ja aistii että aurinko ei oikeasti laske, vaan me pyörimme. Loputtoman suuren näköinen Arabianmeri ikään kuin tulee meidän ylitsemme, mutta matkustamme tämän rannan päällä sitä pakoon. Jossain kaukana hyppää delfiini, tuossa lähellä yksi hassu intialainen kaveri haluaa ottaa kanssani selfien. Tällä meidän pallollamme nyt vaan sattumoisin syntyi elämää ja tällä hetkellä se on kehittynyt tämmöiseksi että aistimme tämän. Meillä on tiedettä, meillä on järkeä. Nautitaan siitä.

Työstimme tekstiä Hennan kanssa eteenpäin viime viikolla Savonlinnassa ja jotain minussa nytkähti. Nyt lähtee. Tunnen tämän ”käyntiin nytkähdyksen” myös unettomuutena, nytkin hyppäsin kolme tuntia kirjaa luettuani sängystä ylös blogia kirjoittamaan. Kello on siis 04:36.

Luin Rauli Virtasen Reissukirjaa ja se vei ajatukseni hetkiin omilla matkoillani, esimerkiksi 23h bussimatkaan Portlandista Salt Lake Cityyn, Utahin tasaisen erämaan läpi. Tai siihen kun en vaan löytänyt yöpaikkaa Venetsiassa ja päätin iltakymmeneltä lähteä yöjunalla Sloveniaan. Kaikesta selviää, kaikkialla tapaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat kivoja, jotkut haluavat pölliä rahasi. Nämä hetket ovat niin tärkeitä maailman ymmärtämisen kannalta. Sen ymmärtämisen, ettei tämä pieni rikas pohjoinen paikka nimeltä Suomi ole kuin yksi pieni paikka monien hyvin erilaisten paikkojen joukossa.

Kun alkaa tällaiset ajatukset pyörimään, tulee toisaalta sellainen olo että pitäisi taas heittää reppu selkään ja lähteä pitkään reissuun, askeettisiin oloihin. Toisaalta tulee vallaton himo purkaa tämä energia syntikoihin, kitaroihin, rumpukoneisiin ja liikuttaviin melodioihin. Viimevuotisen tuplalevyn jälkeinen Pihkis-takin tyhjeneminen on selkeästi väistynyt ja liikettä tapahtuu jälleen.

FullSizeRender

Huh, täytän huomenna 35 vuotta. Se on hyvä ja rauhallinen ikä. Paljon on koettu mutta paljon on vielä vuosia jäljellä nauttia maailmasta ja toteuttaa intohimojaan.

-Lasse

Levynteon loppusuora (jälleen!)

Nyt on se vaihe levyntekoa, kun levy ottaa vallan koko elämästä. Ihan muutaman jutun olen hoitanut studioasiakkailleni, mutta muuten ”Koskaan ei ole valmista osa 2: Kaiku pelottaa” pyörii jatkuvasti mielessä.

Tänä aamuna aloin 8:30 miksaamaan kotistudiossani Herttoniemessä. Se on näin aamu-uniselle ihmiselle merkittävän aikaisin. Miksasin kappaleita nimeltä ”Hullu” ja ”X-asennossa”. Ne kuulostavat aivan hemmetin upeilta. Saako niin sanoa oman bändin biiseistä? Saa.

Musiikin edistämissäätiön MES:n apurahapäätös tekeillä olevan tuplalevyn suhteen kilahti postiluukusta. Hylätty! Ihmettelin tätä kovasti, on sieltä yleensä jotain tukea tullut. Hetken ajan mietin, mitä tehtiin väärin… Eivätkö hakemukseen liitetyt demomiksaukset olleet tarpeeksi hyviä? Eikö tämä projekti ole tukemisen arvoinen tai tarpeeksi ammattimainen? Äh, ei näitä asioita kannata miettiä, vaan tehdä sitä mikä oikealta tuntuu. Eteenpäin!

Miksaushommien jälkeen n. klo 14 polkaisin pyörällä studiolle Kruununhakaan, jossa Jussi jo viritteli kitarakamojaan. Äänitimme uudestaan kitarat kappaleeseen nimeltä ”Mitä musta vielä tulee”. Alkuperäiset kitarat olivat makuumme hieman liiankin holtittomat ja jotenkin tummasoundiset. Jussi oli vaihtanut kitaraansa kielet. Se muuten kirkastaa soundia kummasti 🙂

FullSizeRender-1

”Mitä musta vielä tulee” -kappale on jännittävä tapaus, sillä se on tehty ihan vasta pari viikkoa sitten tilaustyönä erään TV-ohjelman demoon. Siitä kuitenkin tuli niin hyvä, että otimme sen levyllemme. Tematiikka on sama kuin levymme tarinassa, ja sen mukaan ottaminen vaati vain pientä muokkausta parin muun biisin teksteihin.

Illansuussa studiolle saapuivat Henna ja hänen 16-vuotias veljensä Artturi. Artturi on nuoresta iästään huolimatta erittäin taidokas sellisti, ja hän sai kunnian levyttää Hennan sovittamat sello-osuudet biisiin ”X-asennossa”.

FullSizeRender    IMG_0514

Selloäänitysten jälkeen jäimme vielä Hennan kanssa studiolle äänittämään pianot ja laulut levyn päättävään ”Aurinko” -kappaleeseen. Väsymys alkoi jo tuntua, mutta saimme tehtyä hyvinkin söpöt laulusuoritukset.

Klo 23 jälkeen Henna lähti bussiin ja minä pyöräilin kotiin. Onhan siinä päivällä pituutta! Huomenna uudestaan. Motivaatio on se kun kuulee biisien rakentuvan pala palalta. Se on paras palkinto näissä musahommissa, kun saa kuulla sen oman luomuksen valmiina (tai jo lähes valmiina), suurelta ja selkeältä kuulostavana äänitteenä.

Tuplalevyn kakkososa siis marraskuussa, kuuntelepa tästä vielä ykkönen:

*

<3

-Lasse

Uusi video: Olen vain joku

Virallinen musiikkivideo Pihka ja myrsky -yhtyeen kappaleeseen Olen vain joku.

Kuvaus: Tomi Palsa
Ohjaus: Lasse Turunen
Leikkaus: Henna Helasvuo
Valoassistentti: Joona Nuutinen

Säv. ja san. Henna Helasvuo, sov. Pihka ja myrsky.

Huh huh, melkoinen viikonloppu takana. Allekirjoittaneella (Lasse) on ollut kovasti kiireitä studiolla muiden artistien tuottajana, mutta ehdimme viikonloppuna pitämään kahdet pitkät treenit Pihka ja myrskyn kanssa. Oli oikein mukavaa, otimme haltuun uusia biisejä levyjulkkarikeikkoja varten. Moni kappale saa ensiesityksensä perjantaina Lehtiä Ilosaaressa -festareilla Joensuun Kerubissa 11.9.2015. Näihin kuuluu muun muassa videokappale Olen vain joku.

IMG_0207 IMG_0204

Yhteisörahoituskampanja

Osoitteessa http://mesenaatti.me/pihka-ja-myrsky-tarinallinen-tupla-albumi/ voit käydä ennakkotilaamassa syksyllä julkaistavan tupla-albumimme. Tarvitsemme tukeasi albumin tekoon, koska haluamme julkaista sen itse. Saatavilla on myös t-paita, kangaskassi, akustinen keikka, studiosessio Lassen kanssa, pianotunti Hennan kanssa ja niin edelleen. Lisätietoja yllä olevalla Mesenaatti-sivulla.

Kannattaa myös käydä osallistumassa tämän yhteisörahoituskampanjan facebook-tapahtumaan, päivitämme sinne uusimmat kuulumiset. Sieltä selviää esimerkiksi levyn nimi ja kansitaide heti kun ne lyödään lukkoon.

Aijai, tule mukaan mahdollistamaan tätä teosta!

<3 Pihkis

Miksi tahtoisin takaisin? -EP:n biiseistä

Tulin juuri studiolta, olen tänään toiminut tuottajana mahtavalle duolle nimeltään Karuselli (fb-sivu). Ihanan utuista aamuyön poppia tekevät he. Suosittelen tutustumaan kunhan matskua saadaan valmiiksi asti!

Intoiluni ei ota laantuakseen joten tässä yön ratoksi kirjoitan Pihkis-blogia. En ole kertonut vielä uuden EP:n biiseistä sen tarkemmin. En kerrokaan kovin tarkasti, koska näihin teksteihin on syytä jättää paljon tulkinnanvaraa. Teksteistä voin kuitenkin sanoa, että ne on tehty suurella harkinnalla ja tarkalla viilauksella tukemaan tulevan levymme tarinaa!

Sen sijaan voisin kertoa kappaleiden syntyprosessista musiikin kannalta.



Pukukoppi
(Säv. Henna Helasvuo, san. Lasse Turunen, sov. Pihka ja myrsky)

Kirjoitin Pukukopin tekstin todella henkilökohtaisista lähtökohdista… sitä on muokattu jonkun verran levykokonaisuuden tähden. Tuntui kuitenkin että haluan antaa sen jonkun toisen sävellettäväksi. Henna teki siihen hienon, junnaavan kappaleen. 

Tuotantovaiheessa tempoa viilattiin alkuperäisestä melkoisesti. Istuin basso kädessä studiolla ja ohjelmoin rumpuja. Henna kokeili kaikennäköisiä kosketinkuvioita. Kun tuli aika soittaa sisään Mikon ja Juhan osuudet, Juha taisi sanoa että näköjään pitää hommata keikoille enemmän syntikoita! Demo taisi siis olla melkoisen synavoittoinen, mutta siitä tultiin enemmän bändisoinnin suuntaan. 

Lopullisesti kappaleen aukaisi Jussin kanssa keksitty mahtava korkea kitarakoukku kertosäkeeseen. Se nosti kappaleen aivan uudelle levelille! Olimme innoissamme Jussin uudesta Jazzmaster-kitarasta, whammy-efektistä ja EchoBoy -kaikuplugarista.

Synasoundipuolella innostusta on aiheuttanut erityisesti Sylenth1-niminen pari vuotta vanha softa, jonka ostimme Hennan kanssa vähän aikaa sitten. Sen preset-soundit kuulostavat lähinnä Pendulumilta tai Swedish House Mafialta, mutta niitä voi muokata modernimpaan suuntaan.


Sano että olen typerä
(Säv. ja san. Lasse Turunen / Henna Helasvuo, sov. Pihka ja myrsky)

Joskus on vaikeaa nähdä kavereidensa menestyvän. Siitä tulee kateelliseksi. Esimerkiksi jos kaverin bändi otetaan festareille ja meitä ei. Tai jos on haettu yhdessä opiskelemaan ja kaveri pääsee opiskelemaan ja minä en.

Onneksi aika nopeasti tulee järki käteen ja sanoo että tämän kaltainen kateus on todella typerää. On erittäin helpottavaa päästää siitä irti ja olla iloinen kavereidensa puolesta. Ja samalla jatkaa sitä oman jutun tekemistä. Mikäli on rehellinen omalle jutulleen ja tekee sitä mitä oikeasti huvittaa tehdä, tapahtuu se menestys jossain vaiheessa. Jos ei tapahdu, ainakin voi sanoa että yritin rehellisesti. 

Sävellyksellisesti tämä kappale on vauhdikasta iloittelua ja napakkaa junttausta. Mukavaa että on yksi tällainen reippaasti nopeampi kappale. Nauroimme paljon tätä tehdessä. Referenssi kitaraosuuksien sovitukseen löytyi The Killersin Sam’s Town -levyltä. Se on muuten Killersin ehdottomasti paras levykokonaisuus, kannattaa tutustua.


Haluan särkeä sinun sydämesi
(Säv. ja san. Henna Helasvuo, sov. Pihka ja myrsky)

Tämä on Hennan tekemä kahden vuoden takainen parisuhdeangstailu. Kuitenkin varsin rempseä ja hyväntuulinen sellainen. Alunperin tämä oli tulossa Hennan soololevylle, ja tästä onkin olemassa retrommin diskoileva versio pianoineen ja jousisoittimineen.

Pidän remixien tekemisestä. Tein Haluan särkeä sinun sydämesi -kappaleesta remixin viime syksynä, ja siihen käytin vaikuttimina mm. Aviciita, BT:tä ja Calvin Harrisia. Enhän minä ihan niin smoothia ja kaupallista soundia edes osaa tehdä, mutta remix onnistui niin mainiosti että päätimme tehdä siitä Pihka ja myrsky -version. Mikäpä ettei! Ihanaa kun Mikko tykittää menemään rummuilla tuollaista dancea. Erityisen ylpeä olen hulppeasta synariffistä!

Kappaleen alkuperäinen versio:



Galaksi
(Säv. ja san. Lasse Turunen, sov. Pihka ja myrsky)

Tämä tulee olemaan syksyllä julkaistavan tuplalevyn ensimmäisen osan lopetuskappale. Kuuntelimme eilen levymme läpi siinä muodossa kuin se tällä hetkellä on, ja Galaksin alku sai aikaan suurimmat kylmät väreet!

Alun syntikkafiilistely on tehty Sylenth1:llä ja Togu Audio Linen vocoderilla. Ideana oli tehdä ensin synapörinää ja vaihtaa se sitten leikaten akustiseen sointiin.

A-osissa jatkuu vocoder-efektoitu laulu, kunnes kertosäe räjähtää. Henna sovitti tähän niiiin ihanat pianot, jotka kaivavat tekstin tunnelman hienosti esiin.

C-osan jyräykseen halusin Kingston Wall -tunnelmaa. Sitä että musa vaan vyöryy päälle. Juha rynkyttää menemään, Mikko hakkaa tomeja ja Jussi soittaa sankarisooloa. Henna keksi viedä c-osan viimeisen neljänneksen ikään kuin ”veden alle”. Sieltä kappale kasvaa vielä viimeiseen kertsiin.

Toivon todella että yleisö löytää tämän kappaleen!

– Lasse 

Miksi tahtoisin takaisin? -EP kuultavissa ensi maanantaina 18.5.15

Moro ja terveiset studiopuuhista jälleen! Kovasti on duunia ja mietiskeltävää tässä meidän pitkäsoitossamme, mutta kyllä se saadaan syksyksi valmiiksi ja kuunneltavaksi.

Albumia odotellessa kuitenkin päätimme tehdä EP-levyn. Valmiita kappaleita on kuitenkin jo olemassa ja haluamme jakaa niitä jo nyt, pienemmän 4 biisin kokonaisuuden muodossa. Se pamahtakoon nettiin (Spotify/iTunes sun muut) maanantaina 18.5.2015.

Ajattelen kokonaisuuden usein tekstien kautta. Levykokonaisuus on melkein aina minulle yhtenäinen tarina. Tällä kertaa mietin, olisiko se pitänyt ajatella ihan vaan pop-musiikin estetiikan kautta ja rytmittää kappaleet musiikillisesti mahdollisimman iskevään järjestykseen. Nyt se ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavalta ajatukselta, vaan laajempi kokonaisuus veti puoleensa.

Laaja kokonaisuus on perusteltu siinäkin mielessä, että meillä on nyt kaksi todella tuotteliasta biisintekijää yhtyeessämme: minä ja Henna. Silti moni mielestämme kiinnostava kappale jää ulos levyltä.

Tein ehdotuksen levyn kokonaisuudesta joskus Ota tai jätä -sinkun julkaisun aikaan. Järjestin biisit kertomaan tarinan henkilöstä, jolla on kauhean paljon sanottavaa, mutta ei osaa artikuloida sitä maailmalle. Hän on ollut pahasti koulukiusattu, ja siitä alitajuntaan jääneiden arpien kanssa hän joutuu päivittäin taistelemaan. Kukaan ei tunnu rakastavan häntä, parisuhteet menevät aina pieleen, häntä petetään. Sitten hän kyllästyy olemaan uhrin asemassa ja alkaa kokeilemaan. Kokeilemaan erilaisia rooleja. Täysillä päin vaaraa, vasta kokemuksen kautta tietää mikä on huono ja mikä on hyvä.

Innostuin; visioin päässäni modernin, Suomeen sijoittuvan rock-oopperan tyyliin The Who:n Quadrophenia tai Tommy. Okei, kertojan ongelmat ovat arkisempia kuin esikuvissaan, mutta sehän on vain hyvä. Ainakin tiedämme mistä kirjoitamme.

Sain myytyä tarinan muulle bändille ja sen kertomista kohti matkaamme nyt.

<3. – Lasse

Kaunista uutta vuotta!

Tänä vuonna lupaamme potkaista tämän Pihkis-juttumme ihan uudelle levelille
Pikainen lisäkitaraäänitys tänään.
Meillä on sellainen vaihe levystä päällä, että kokeilen jo miksata muutamaa biisiä. Saadaan vähän yleiskuvaa soundista johon pystymme. Biisejä on äänitettynä reilu kymmenen. Lisää pitää vielä tehdä, koska haluaisimme ainaki 20 biisiä joista valita. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma, koska draivi tehdä näitä kolmen minuutin rypistyksiä on melkoinen. Tuntuu (taas) että tekee tätä ensimmäistä kertaa, kun on oppinut tämän levyn prosessissa niin paljon.
Mutta, mitäs kaikkee kivoja levyjä tulikaan vuonna 2014? Tässäpä listaa levyistä, joista innostuimme:
  • U2: Songs of Innocence
  • Coldplay: Ghost Stories
  • Scandinavian Music Group: Terminal 2
  • Dot Hacker: How’s Your Process? (Work & Play)
  • Verhot: Verhot
  • Tove Lo: Queen of the Clouds
  • ANTEMASQUE: Antemasque
  • Markus Krunegård: Rastlöst Blod
  • Kent: Tigerdrottningen
  • Warpaint: Warpaint
  • Ryan Adams: Ryan Adams
  • Kishi Bashi: Lighght
  • Moto Boy: Keep Your Darkness Secret
  • Lykke Li: I Never Learn
Lisäksi yksittäisiä biisejä:
  • Studio Killers: Grande Finale
  • Calvin Harris: Outside
  • Röyksopp & Robyn: Do It Again

Juuri alkaneen vuoden ensimmäinen löytö taitaa olla Ida Redig, jonka levy Thou Shall Not Be a Pussy (mikä nimi!) soi juuri stereoissa. Synapoppia tosi jännillä soundeilla, kuulostaa innostavalta!

Superviikko

Huh huh, melkoinen superviikko on kyllä ollut muusikkouden suhteen. Alkuviikon olin Joensuussa biisinkirjoitusleirillä ja loppuviikko menee hilpeän tehokkaasti Pihka ja myrsky -merkeissä Helsingissä. Treenaamme ja äänitämme.
Biisinkirjoitusleirillä tehtiin kappaleita muille artisteille. Se on varsin mukavaa puuhaa, ja sangen opettavaista. Leirillä oli kaksi kovaa ammattilaista opastamassa meitä vähemmän kokeneita tekijöitä, ja kyllä siinä sai huomata että paljon on opittavaa vielä. Tietenkin. Oppiminen ei ollut koko ajan mukavaakaan, koska välillä se hävettää kun luulee tekevänsä jotain todella hienoa ja sitten tajuaa tekevänsä jotain todella kämäistä. Ja tekee sen monen muun nähden ja kuullen. No, se riski on otettava. Risto Asikainen ja Jukka Immonen laittoivat meitä joensuulaisia biisintekijöitä ruotuun!
Tänään pidimme oikein vanhat kunnon bänditreenit Pihka ja myrskyn kanssa. Jopa oli rentouttavaa! Meillä alkaa olla jo todella paljon materiaalia kasassa, noin kolmen levyn verran. Monet Liikaa jotain matskuu -levyn biiseistä soitettiin yhdessä ensimmäistä kertaa. Yllättävän hyvin toimivat ”Metsäasema” ja ”Ois edes bussit myöhässä” -kappaleet. Ne tulevat varmasti löytymään setistä ensi vuoden keikoilla. 
Kokeilimme myös muutamia täysin uusia kappaleita. Allekirjoittanut (eli Lasse) tulee soittamaan niissä kitaran lisäksi myös syntikkaa, joten tässäkin asiassa tulee uusia haasteita eteen. Soitan syntikkaa levytystilanteessa aivan sujuvasti, mutta jotenkin se on ihan eri asia kun bändi vyöryy livenä taustalla. Ja kun pitäisi laulaakin samaan aikaan. No, nyt treenataan sitä sitten. Uusissa kappaleissa Henna laulaa yhtä paljon kuin minäkin, joten minulla on enemmän aikaa keskittyä soittamiseenkin. Se on mukavaa, olen ollut liidilaulaja erilaisissa bändeissä yli kymmenen vuotta, ei yhtään haittaa muokata sitä roolia nyt hieman.
Huomenna ja ylihuomenna rumpuja Mikon kanssa. Kuusi kappaletta on demotettu rummutuskuntoon, saas nähdä mitä tapahtuu. 
<3.

Uusien biisien testailua

Näkymä sillalta, jonka yli pyöräilen studiolle. Kyllä Helsinki on paikoin kaunis.

Tänään tehtiin rumpukokeiluja sekä -äänityksiä kolmeen uuteen Pihka ja myrsky -kappaleeseen. Joensuussa asuva rumpalimme Mikko on viikonlopun ajan käymässä Helsingissä, ja päätimme tarttua tilaisuuteen. Viime aikoina olo on ollut varsin inspiroitunut, vaikka viimekeväinen debyyttimme ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia myynnillään! Mieletön draivi tästä porukasta. Ensimmäinen levy oli selkeästi minun ja Heikin tuotos, kun taas nyt tehdään hommia viiden hengen bändinä. Toki minä pidän lankoja käsissäni tuottajana, se rooli sopii minulle.

Tuottaja-selfie.

Tein eilen perjantaina toisen laulajamme ja kosketinsoittajamme Hennan kanssa kolmen kappaleen raakademot, joihin laitettiin hieman kitaraa, koskettimia ja rumpukonetta. Sanat eivät ole vielä täysin valmiit, eivätkä kaikki säveletkään. Kuitenkin rumputyöstöä varten on aina hyvä olla jonkinnäköiset raakaversiot, joiden päälle Mikko voi paukutella.

Yksi kappaleista on kokonaan Hennan säveltämä ja sanoittama, yksi minun säveltämäni ja Hennan sanoittama, sekä yksi minun ja Mikon säveltämä ja minun sanoittamani. Näin se menee meillä nykyään, rooleja vaihdellaan.

Ennen studiolle menoa kävimme Mikon kanssa katsomassa futsal-pelin, jonka toisessa joukkueessa Henna pelaa. Oli hassua, en ole ikinä ennen nähnyt futsal-peliä!

Äänitimme Mikon rumpuja kaikkiin kolmeen kappaleeseen. Niistä yhden kohdalla rumpusovitus tuntuu täysin valmiilta, kun taas kaksi muuta ovat hyviä kokeiluja. Niihin äänitetään muuta materiaalia päälle. Sitä muuta matskua on kivempi työstää kun on edes jonkunlaiset rummut. Lopuksi sitten rummut voi äänittää uudestaan.

Säädän rumpumikkejä.

Opin tänään, että sillä on todella merkitystä, missä kohdassa huonetta rummut sijaitsevat äänitettäessä! Tämä voi tuntua jostain audiojäbästä aika basic-jutulta, mutta minua ei haittaa tunnustaa että nyt kuulin sen eron äänitystuloksistamme. Varsinkin kaukana rumpusetistä sijaitsevat tilamikit saatiin sijoitettua tänään paremmin kuin kyseisellä studiolla koskaan.

Koska meillä on sitten tarkoitus julkaista uutta materiaalia? Ei mitään tietoa, onneksi ei ole kiirettä. Tällä kertaa haluan tehdä valmiiksi tuotettuja biisejä reilusti yli tarpeen ja vasta sen jälkeen valita, mitä levylle tulee. Viimeksi tein levyä selkeä ajatus kokonaisuudesta mielessäni, nyt tuntuu kivemmalta vain tehdä biisejä ja antaa niiden muodostaa levykokonaisuus. Ainakin aiempaa monipuolisempi kokonaisuus siitä tulee, koska säveltäjiä ja sanoittajia on nyt useampi kuin viimeksi.

Peukut sessiolle! Ja linssivälke.
Mukavana miehenä basistimme Juha myös pistäytyi studiolla tänään. Vähän taisi ujostuttaa kameran eteen ja blogiin joutuminen.

Hennan EP

Kuvaaja Mirella Pekkonen
Takaisin Helsingissä nyt. Saatiin valmiiksi tällainen neljän biisin maistiainen kosketinsoittajamme Henna Helasvuon mahtavasta soolomatskusta! Allekirjoittanut on siis tuottanut, äänittänyt ja miksannut. Mukana Pihkis-jengistä myös Jussi kitarassa. Kelpaa taas intoilla! 🙂
-Lasse