Artikkelit

Tero ja Valas

Toissapäivänä, perjantantaina 18.8.2017 julkaistiin meille todella tärkeä kappale: Tero Heteron Valas. Se on tehty julkaisemattoman Pihka ja myrsky -kappaleen pohjalta. Pihkis-muodossa kappale ei koskaan lähtenyt sataprosenttisesti lentoon, mutta kun keksimme ottaa siitä laulut pois ja laittaa Teron räpit tilalle, homma alkoi toimimaan. Vielä kun (Teron bändin laulaja) Sari Goltz heitti siihen eteerisen laululoopin räppiä tukemaan, lentoprosentti nousi jonnekin 110% tienoille.

Kappaletta esitettiin ensimmäisen kerran Lassen ja Hennan duokeikalla Helsingin Ugglassa marraskuussa 2015. Kyseessä oli PihkaSound-nimellä tehty DJ-henkinen keikka, jolla soitettiin tekemiämme elektronisia remix-versioita Pihkis- sekä muidenkin artistien biiseistä. Allekirjoittanut ohjasi biittejä ja Henna soitti koskettimia. Keikka aloitettiin biisiraakileella, josta myöhemmin tuli Valas.

Teimme kappaleeseen sanat ja melodian, jotka ihan äänitettiin ja miksattiin. Jussi soitti mainion Whammy-kitaran kertsiin. Tuotanto oli käytännössä valmis. Kun Pihka ja myrskyn kolmatta levyä varten alkoi kertymään biisejä, teos tuntui kuitenkin vääjäämättä jäävän albumin ulkopuolelle. Otimme laulut pois ja annoimme sen Terolle käsiteltäväksi.

Tero kirjoitti ihanan tekstin siitä, kuinka asiat pitää laittaa perspektiiviin. Räp-osuutta hiottiin todella tarkkaan, jotta siihen saatiin biisin vaatima unenomainen tunnelma ja flow. Varsinkin toinen säkeistö (sukelletaan kohti meren äärii / ei tääl oo / valintoja väärii…) vaati paljon töitä, mutta se kannatti. Kertosäkeenä käytimme alkuperäisen synariffin melodiaa, johon teimme 4-ääniset stemmat. Henna sovitti biisin loppuun huikean jousiarrin, jonka kävi studiollamme soittamassa Noora Nietosvuori.

On hauskaa vertailla pitkään työstön alla olleiden biisien vanhoja versioita nykyiseen! Alkuperäisiä elementtejä tässä on paljonkin, vaikka biisi on aivan eri. Enjoy.

-Lasse

PS. Nyt Spotifyssä saatavilla oleva versio on lyhennetty Radio Edit. Tero Heteron albumille tulee lähes 5-minuuttinen täyspitkä versio.

Ahon laitaa levyntekoon

Blogin kansikuva on matkalta studiollemme Helsingin Arabiaan. Kuuden kilometrin matka taittuu tietenkin mukavimmin pyörällä, ja matkan varrella voi pysähtyä lintutornille. Kansikuva on otettu tornissa. Kyllähän tämä melkoisen hyviä fiiliksiä teettää!

Edellisestä blogauksesta on aikaa viikko, ja melkein joka päivä olen tehnyt täällä jotain 10-12h hommia Pihka ja myrskyn kolmannen pitkäsoiton eteen 🙂 Viime tiistaina äänitin oman levyn sijasta Maidens of the North -metallibändin laulajia, ja eilen kävimme Tero Heteron kanssa soittamassa Tampereella Pirkanmaa Pride -tapahtumassa, mutta muuten.

Viime blogissa mainitsemani MGMT meets Broder Daniel -työnimellä kulkenut kappale muuttui melkoisesti, mikä ei ole tietty lainkaan tavatonta. Ohjelmoin siihen rummut, jotka kuulostivat enemmän akustiselta rumpusetiltä kuin konerummuilta. Tämä johtaa kysymykseen: miksei siinä sitten ole ”oikeat” rummut? Jep, tulossa on – äänitämme Joensuussa Mikko Variksen kanssa rummut 3-4 biisiin.

Jussi levytti pitkästä aikaa kitaran lisäksi bassoa. Tosin kyseessä oli enemmän baritonikitaran kuuloinen osuus, joka tuki soittamaani synariffiä.

Jussi ja basso. Komea parta on kaverilla!

Jussin kanssa työstettiin myös hänen säveltämäänsä biisiä, joka on toistaiseksi vielä instrumentaali. Olen asettanut itselleni deadlinen valmistaa siihen lauluosuudet ensi viikolla. Se kuulostaa erittäin paljon John Fruscianten The Empyrean -levyltä, jota fanitamme suuresti. Vaikutelmaa korostettiin soittamalla akustista kitaraa pienen paristoilla toimivan Marshall-vahvistimen kautta.

Jostain syystä tämä pikku-Marshall on löytänyt tiensä todella moneen biisiin viime aikoina. Tykkään todella paljon siitä soundista, joka tulee näin:

MicroBrutea patterimarsun läpi.

Analoginen bassosyna MicroBrute soi pikku-Marshallin läpi, ja se äänitetään kondensaattorimikrofonilla. Tämän lisäksi MicroBrutesta menee käsittelemätön signaali suoraan koneelle. Kun näitä kahta raitaa miksaa keskenään, syntyy todella miellyttävää runtua. Olen tehnyt tällä metodilla muutakin kuin bassoja, esimerkiksi perkussioääniä.

Ainoastaan yksi levylle haluamani kappale on vielä täysin korkkaamatta. Se on Hennan tekemä vähäeleinen fiilistelybiisi työnimellä Tuhannesta nollaan. Olen kovin tykästynyt kyseiseen teokseen, onneksi sitäkin päästään pian työstämään.

Henna demottaa biisiään.

Äänitykset jatkuvat toistaiseksi vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, jonka jälkeen on vuorossa viikon loma. Lomaan kuuluu mm. Coldplayn keikka Brysselissä. Sangen miellyttävää!

-Lasse

Häiriö kiilaa kärkeen

Tänä viikonloppuna on tapahtunut jotain merkittävää: uusimman julkaisumme Häiriön Spotify-kuuntelukertojen määrä on ylittänyt UMK15-biisimme Sydän ei nukun kuuntelukertojen määrän.

Eihän tämä mikään suuri päätavoite ole ollut, mutta tuntuu silti mukavalta, että olemme nyt ikään kuin ohittaneet parin vuoden takaisen sukseen ja siirtyneet eteenpäin (vaikka edelleen arvostammekin sitä mitä UMK meille toi!).

Ei sitä sukseeta tietty aina voi kuulijamäärällä mitata – Sydän ei nukun vanavedessä rohkaistuimme tekemään kokonaisen tupla-albumin. Se on varsinkin allekirjoittaneella (Lasse) ollut vuosia mielessä, kun olen teinistä lähtien fanittanut isoja albumikokonaisuuksia. Esimerkkinä The Who:n Tommy ja Pink Floydin The Wall. Pyrimme kertomaan vivahteikkaan tarinan olematta kuitenkaan liian ryppyotsaisia. Mielestäni tupla-albumi on edelleen erittäin onnistunut, eli ns. suksee 🙂 Olimme tietenkin pettyneitä siihen kun siitä ei juuri mikään media kirjoittanut, mutta hitot siitä. Elämä jatkuu.

Henna Helasvuo lauluäänityksissä talvella 2017.

Tupla-albumin jälkeen aloimme suoraan kirjoittamaan lisää materiaalia. Levyt tuppaavat olemaan aina reaktioita edelliseen levyyn, joten nyt tarinallisuuden vastapainoksi teemme ”helppoa pop-levyä”. Helppo pop-levy ei vaan ole millään muotoa helppoa tehdä 🙂 Tämä ei tarkoita sitä, että kosiskelisimme yleisöä yrittämällä tehdä singlejä, jotka miellyttäisivät mahdollisimman monia. Esim. jotain soittolistapäällikköä. Emme me edes osaisi tehdä sellaisia singlejä. Joskus olen hairahtunut sellaista yrittämään ja epäonnistunut surkeasti. Sitten olen sisuuntunut ja kauan sitten tajunnut, että minkä tahansa suuruinen suksee pitää lähteä omista musiikillisista visioista. Jos se ei niistä lähde, niin sitten se ei vaan lähde. Ainut mitä voit tehdä, on musaa joka miellyttää itseäsi. Jos se miellyttää muitakin, on se mainio bonus. Hyvä niin!

Levyn synasoundit menevät uusiksi, kun innostuimme analogisista syntikoista.

Biisimäärän puolesta olisimme voineet julkaista albumin jo syksyllä 2016, mutta silloin kasassa ollut materiaali tuntui osittain hieman synkältä. Haluamme nyt valoa ja energiaa. Valon ja energian albumi on nyt tulossa, ja muutamaa biisiä vaille sävellettynä. Häiriö oli sen ensimmäinen single. Toinen on nimeltään Aurinkoo marsilaisten kaa, ja se tulee ulos maaliskuussa. Teemme näillä näkymin toukokuussa vielä kolmannenkin singlen ennen levyn julkaisua.

<3 Lasse

PS. Jos et ole vielä kuullut tupla-albumiamme, tässä sen ensimmäinen osa. Ja YY-KAA-KOO-NEE

Häiriö-biisin Ableton-tuotantosessio avattuna

Moro,

ja tällä kertaa oikein videon välityksellä! Lasse availee Häiriö-singlen Ableton-sessiota ja kertoo minkälaisia raitoja kappale sisältää. Jos tällaiset jutut kiinnostavat, niistä voi kysellä vaikkapa postaamalla meidän Facebook-sivullemme.

Tärkeimmät tässä tuotannossa käytetyt softat:

  • Sylenth1 (se a-osan napsuttava syna)
  • Z3TA+2
  • Ableton Sampler & Collision
  • Max 4 Live Bass
  • Slate Digital Virtual Mix Rack
  • Valhalla Vintage Verb & Valhalla Shimmer

Lauluraita on äänitetty Røde NT1000 -mikillä Focusriten EQ:n ja kompressorin läpi.

Erikoisuutena tässä biisissä ei kuulla Jussin kitaraa lainkaan, mutta sitä on kyllä melkein kaikissa muissa uusissa biiseissä. Jussin kädenjälki kyllä näkyy suuresti aivan törkeän hienolla videolla.

Tsekkaa tästä biisin video:

 

Ja lisää toki kappale myös Spotify-listallesi:

-Lasse

Häiriö kahden viikon päästä

Pihka ja myrsky astuu 23.11.2016 uusille urille, julkisestikin. Kahden viikon päästä! Omissa päissämme olemme olleet niillä urilla jo alkuvuodesta lähtien. Työvälineet vaihtuivat perinteisistä bändisoittimista koneisiin, ja se tuntuu edelleen inspiroivalta valinnalta.

Paradoksaalisesti soundimme on mennyt orgaanisempaan suuntaan. Koneiden käyttö ei tarkoita suinkaan sitä, että musiikkimme olisi koneilla siloiteltua ja helpompaa tehdä. Koneet avaavat paljon laajemman paletin soundia kuin rokkibändi. Olemme vaikkapa käyneet kilkuttelemassa sillan kaidetta perkussioksi, laittaneet sen sampleriin ja muovanneet sen ääntä. Myös ihmisääni on uudessa materiaalissa suuressa osassa. Olemme lauleskelleet ja hönkineet kovalevylle suuren määrän pieniä pätkiä omia ääniämme, ja muovanneet niistä samplerilla audiota tuotantoja varten.

Muutos johtuu myös siitä, että minä ja Henna olemme alkaneet kuuntelemaan koneellisempaa musiikkia, mistä voit lukea tämän blogin aiemmista kirjoituksista. Sound design vetää puoleensa. Kuinka tehdä soundi, jota ei ole aiemmin kuultu? Ei se ainakaan snaresta tai sähkökitarasta lähde.

Häiriö-biisi oli ensimmäinen teos, jonka saimme tällä uudella tavalla aikaiseksi. Se on tehty jo maaliskuussa 2016, ihan masterointiin saakka. Toki olemme senkin jälkeen jo paljon kehittyneet, mutta emme nähneet syytä alkaa muuttelemaan masteria tätä julkaisua varten, koska se kuulostaa edelleen innostavalta.

Henna teki sävelen, sanat ja soinnut. Minä otin kopin sessiosta, joka sisälsi ainoastaan tuon lead-lauluoton sekä soinnut pianolla. Rakentelin sovitusta kolme täyttä työpäivää. Siihen sisältyy rumpukonetta, kahta eri syntikkaa ja hirmuinen määrä minun muokattua lauluani. Jussin soittoa ei tällä biisillä kuulla, mutta kaikilla muilla uusilla biiseillä kuullaan.

En tiedä koska kolmas albumimme tulee. Eipä sillä kai kiirettä, koska edellisestä levystä on aikaa vain vuosi. Ja sekin oli tupla.

Edellisen levyn jälkeen takki oli tyhjä – minun säveltäjän ja sanoittajan takkini nimittäin. Tuplalevy tuntuu edelleen urani magnum opukselta. Siinä käytiin läpi todella henkilökohtaisia asioita, ja sen kuunteleminen saa minulle edelleen palan kurkkuun. Levy on oikein onnistunut (ainoastaan ensimmäisen puoliskon miksaus kuulostaa nykyään korvaani tukkoiselta).

Kaupallisesti tuplalevy jäi omituisen vähälle huomiolle. Tiedän, että nyt ei ole aika jolloin albumit -varsinkaan tupla-albumit- ovat erityisen pop. Mutta silti. Soundi tai Rumba eivät edes arvioineet. Kun julkaisimme Ota tai jätä -singlen, median huomio oli sitä luokkaa, että sama kun emme olisi julkaisseet ollenkaan. Vaikka oli tujakka video ja kaikki.

Tästä voisi varmaan katkeroitua, mutta katseet olivat koko ajan niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei asiaa tullut edes mietittyä. Fiilis omasta musasta on ollut jatkuvasti oikein hyvä.

Takin tyhjeneminen säveltäjänä ja sanoittajana ei nimittäin haittaa yhtään. Niiden aika tulee vielä takaisin. Tällä hetkellä kiinnostukseni on tuottamisessa ja sound designissa. Haluan ennen kaikkea tehdä kiinnostavaa soundia, semmoista joka laittaa aivot solmuun, tai sitten ihan korvakarkkia. Häiriö-single kuuluu enemmän siihen korvakarkki-osastoon!

Kaikki kuitenkin tietysti lähtee aina hyvästä biisistä. Hennalta ei ole se hana tyrehtynyt, vaan matskua tulee paljon. Minultakin tulee biisi tai kaksi silloin tällöin, mutta ne ovat sellaista instrumentaalikamaa, jota voisi vaikka tanssia klubilla.

Halutessamme voisimme jo nyt julkaista täyspitkän albumin, mutta tällä kertaa emme pidä kiirettä. Julkaisemme sinkkuja kaikessa rauhassa. Toiveet Häiriö-singlen suhteen ovat kuitenkin korkealla, meidän mielestämme se oikeasti piristäisi radion soittolistaa!

Tulkaahan moikkailemaan ja katsomaan singlen julkaisukeikkaa Bar Kapsäkkiin (Kurvi, Helsinki) 23.11. klo 20.

-Lasse

PS. Koska tykkään tehdä listoja kuuntelemistani levyistä, listaan nytkin viime aikojen inspiraation lähteet:

  • Tove Lo: Lady Wood
  • Rödsögården: Dead Ends
  • BT: _
  • Empire Of The Sun: Two Vines
  • The Naked And Famous: Simple Forms
  • Sanni: Sanni
  • Mutemath: Changes
  • Ghost: Popestar

Myrskytuulta ja Meripihkaa Semifinalissa 10.9.2016

Saimme uudenlaisen live-settimme kunnolla rullaamaan ensimmäistä kertaa Rauman Blue Sea Film Festivalilla elokuussa, joten Semifinalin keikkaan valmistautuminen ei aiheuttanut enää samalla tavalla harmaita hiuksia. Ajattelimme soittaa helsinkiläisille about saman setin, ja pitää torstaina ennen keikkaa vain setti läpi -tyyppisen treenin.

Olimme työstäneet noin viikon verran varsin riemukasta käännöstä / cover-versiota The Ark -yhtyeen Echo Chamber -biisistä. Kyseessä on Pihka ja myrskyn historian ensimmäinen cover-kappale, ja nyt se on jo levytettykin. Se toivottavasti saadaan julkaistua syksyn tai talven aikana!

Torstain treeneissä setin läpisoiton jälkeen Jussi ihmetteli että eikös me soiteta sitä arkkibiisiä keikalla. No hitsiläinen, soitetaan. Valmistelimme live-version kappaleesta, mikä venytti lyhyet treenit viiden tunnin mittaisiksi. Mutta kyllä se kannatti.

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Keikkakumppanina Semifinalissa oli mainio MeriTuuli-yhtye akustisella kokoonpanollaan. Tyttöjen erittäin komeaa stemmalaulua ja soittoa olisi varmasti kuunnellut hyvin mielellään, mikäli oma keikka ei olisi pyörinyt koko ajan mielessä. Ylipäätään, ennen omaa keikkaa on mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään. Itse asiassa tällä kertaa jännitti jotenkin tavallista enemmän. Olisiko se coverin ensiesitys joka sai tärinät päälle.

Muutamista pikkumokista huolimatta keikka meni kuitenkin loistavasti, ja paikalle saapunut 20-30 hengen yleisö tuntui pitävän kuulemastaan. Coverin ensiesitys meni nappiin. Harmittavasti tässä vaiheessa ei ole hyvää kuvamateriaalia tarjolla, mutta eräs yleisön edustaja videoi muutaman kappaleen. Palataan siis mahdollisesti niiden muodossa asiaan. Nyt joudutte tyytymään kuvaan epäselvästä biisilistastani 🙂

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Pihkis Helsingissä seuraavan kerran 23.11.2016, paikkana Bar Kapsäkki. Tulkaas sinne sankoin joukoin!

-Lasse

Rööperifest, Feministinen puistojuhla ja Blue Sea Film Festival 2016

Takana on melkoinen superviikonloppu, johon mahtui kokonaiset kolme keikkaa. Torstaina olimme soittamassa Helsingissä, Rööperifest-tapahtumassa. Lauantaina esiinnyimme Tero Heteron kanssa Helsingin Pengerpuistossa klo 14, sekä Pihka ja myrskyn kanssa Raumalla, Blue Sea Film Festivalilla klo 22:30.

Treenasimme varmaan eniten mitä koskaan yhtä keikkarypästä varten on treenattu, sillä uudella live-setupillamme ei oltu tehty vielä kovinkaan pitkiä esiintymisiä. Mukana oli jo keväänkin keikoilla kuultuja uusia biisejä, sekä ihan uusia remixejä vanhoista kappaleista. On ollut varsin antoisaa vääntää Abletonilla näitä uusia versioita! Jotkut versiot eroavat levytetyistä paljonkin, jotkut eivät niinkään. Toisinaan on tullut testailun jälkeen sellainen fiilis että eipä tähän originaaliin kannata kajota. Enimmäkseen uudet versiot ovat kuitenkin erittäin innostavia, esimerkiksi Perusihminen ja Pukukoppi kuuluvat suosikkeihini. Poimimme treenatessa parhaat palat settiin mukaan. Painotus on tietenkin ihan uusissa kappaleissa, niissä jotka on sovitettu suoraan tätä nykyistä trio-kokoonpanoa varten.

Vanhojen biisien live-versioista, ”remixeistä” tekisi mieli tehdä joku julkaisu. Ne ovat niin hyviä. Ehkäpä syksyllä jo! Katsotaan miten aika riittää.

Keikoilla oli ensimmäistä kertaa mukana live-miksaaja Niina Hartikainen, eli Tero Hetero. Sama jäbä. Hän on nykyään innostunut räppäämisestä ja biisinkirjoittamisesta, mutta musateknologian koulutus pätevöittää hänet vaikkapa miksaamaan keikkoja. Minua on aina kiinnostanut laulujemme efektointi keikoilla, mutta sitä en tietenkään itse musisoidessani voi tehdä. Yleensä keikkamme on miksannut ”paikan jäbä”, eli keikkapaikan oma ääniteknikko. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta etu on toki melkoinen jos miksaaja tietää kappaleet tarkkaan. Silloin voi tehdä isompia liikkeitä esimerkiksi kaikuefektien kanssa. Niina tuli siis treeneihimme mukaan.

Treeneissä oli melkoinen tekniikkasäätö päällä, kun piti keksiä kaikki signaalireititykset yms. aivan alusta. Toisaalta se on erittäin mukavaa, koska tykkään miettiä näitä asioita. Toisaalta meni välillä hermot, kun mikään ei meinannut toimia. Meidän tapauksessamme hermojen menetys treeneissä tarkoittaa pientä tiuskimista puolin ja toisin, ei mitään vakavaa. Pieni tauko ja joku verensokeria nostattava välipala yleensä palauttaa sovun!

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Keskiviikkona 17.8., eli päivää ennen Rööperifestin keikkaa soitto ja efektointi sujui jo erittäin mainiosti, joten mieli oli levollinen ja innokas. Rööperifestin soundcheck-aikataulusta ei ollut kuitenkaan vielä päivällä tietoa, mikä hieman huolestutti. Päätimme tehdä esiintymisen akustisena, mikäli soundcheckiä ei saataisi järjestymään. Uudet systeemimme kuitenkin vaatisivat harjoituksista huolimatta suurta tarkkuutta sujuakseen. Keikka olisi kuitenkin vain vartin mittainen ja vaihtoaikaa edellisen esiintyjän jälkeen hurja 5 minuuttia (joku 20 minuuttiakin olisi tiukka vaihto, vaikka systeemeihin oli hyvä rutiini!).

Lopulta soundcheck-aikataulu saatiin sovittua keikkapäivälle klo 14. Menisimme siis sähköisellä setillä.

Roudasimme kamat paikalle keikkapäivänä ja kasasimme ne lavalle check-aikataulun mukaisesti. Kun ilmoitimme paikan henkilökunnalle olevamme valmiina tsekkaamaan, saimme vastaukseksi ystävällisesti naureskellen, ettei täällä kukaan tee soundcheckiä. Mikrofonit eivät edes vielä ole saapuneet paikalle. Täällä on kaikki kesken. Kaikki saataisiin kyllä valmiiksi klo 15 mennessä, jolloin tapahtuman oli määrä alkaa.

Aha, ei siis checkiä. Ilmeinen kommunikaatiokatkos järjestäjän ja tekniikan välillä, mitä nyt aina välillä sattuu. Aikataulu vaikutti hankalahkolta. Roudasimme kaikki sähköiseen settiin tarvittavat kamamme (yksi autollinen) takaisin studiolle ja treenasimme akustisen setin.

Rööperifest-ohjelma oli melkoista aikataulutykitystä: 6 tuntia tavaraa, vaihto 20 minuutin välein. Esiinnyimme klo 18, ja akustinen setti toimi lopulta oikein hyvin! Eihän siinä mitään muuten, mutta aika paljon vähemmällä vaivalla oltaisiin päästy jos meille ei olisi luvattu tuota klo 14 -soundcheckiä. Toisaalta, tulipahan harjoiteltua mahdollisimman nopea keikkasetin kasaaminen lavalle.

Henna @ Rööperifest 2016

Henna @ Rööperifest 2016

Lauantai 20.8. hieman hirvitti etukäteen, kuten kahden keikan päivillä on tapana. Tero Hetero -esiintyminen tapahtui jo klo 14. Avasimme Feministinen puistojuhla -tapahtuman. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja piknik-henkinen. Lavahenkilökunta oli supermukavaa tiukasta aikataulusta huolimatta.

Saavuimme paikalle sovitusti puoli tuntia ennen keikkaa, 13:30. Siinä ehtii ihan hyvin rakentamaan kamat ja tarkistamaan että kaikesta kuuluu ääntä. Teron tapauksessa emme olleet niin tarkan soundcheckin tarpeessa, koska setti on tuttu.

Klo 14 on ehkä hieman hankala päästä keikkafiilikseen, mutta parin biisin päästä se lähti. Keikka oli viiden biisin mittainen, joten riemua ei kestänyt kovin kauaa. Laatu kuitenkin korvaa aina määrän, joten olimme erittäin onnellisia tästä keikasta! Ja toivotamme onnea Feministisen puolueen pyrkimyksille.

Teron keikan jälkeen haimme Jussin kamoineen studiolta, ja lähdimme ajamaan kohti Raumaa.

Rauman Blue Sea Film Festivalille meiltä oli tilauksessa 90 minuutin mittainen esiintyminen, mikä oli oikein mukava haaste. No, ihan 90 minuuttiin emme kestossa yltäneet, mutta saimme kuitenkin luvan kanssa testata yleisön edessä kaikki biisit, jotka vähänkin koimme toimiviksi.

Ihana Vanha Rauma, ihanat puutalot, ihana järjestäjä-Timo! Oli nimittäin tervetullut olo, kiitokset siitä. Ehdimme mainiosti ennen keikkaa Raumalle, ja kamojen kasaamiseen ja soundcheckiin jäi aikaa miltei tunti.

Backstagemme sijaitsi Amarillossa, jonka läpi kävellessämme tuli hieman Twin Peaks -fiilis: kaikki tuntuivat jotenkin tuijottavan meitä. En ollut porukastamme ainoa, jolle tuli tämä tunnelma! Ehkä joensuuta puhuvat stadin hipsterit olivat outo näky…

Tästä suorastaan intoa puhkuen lähdimme keikalle! Pientä järjestyshäiriötä juuri ennen keikkaa ja allekirjoittanut mokasi ensimmäisen biisin startin. Oho. Sen jälkeen kävimme täysiä päin. Muutamalle katsojalle elektroninen elämöintimme oli selvästikin liikaa, ja he poistuivat paikalta. Pöytiin jäi kuitenkin merkittävä määrä porukkaa, jotka selvästikin diggailivat, vaikka eivät varmasti tienneet montaakaan biisiä ennakkoon. Aplodit olivat lämpimiä ja innokkaita, sekä välispiikeissä yleisön kanssa juttelu muodostui rennoksi ja välittömäksi.

Suosikkihetkiäni keikalta:

  • Naamio, vielä julkaisematon kappale, joka lähti nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lentoon. Se on hidastempoinen kappale, mutta ei tunnu slovarilta. Se tuntuu irroittelulta. Hitsi että Jussi soitti hienosti.
  • O-o-outo, myöskin vielä julkaisematon kappale. Raumalla se soitettiin melkein kokonaan uusitulla tekstillä, joten tavallaan se sai debyyttinsä. Se sai minut pomppimaan.
  • Kalenteri. Yleisö eli hienosti mukana tekstissä.
  • Pukukoppi. Tämä versio on hyvä manifesti nykyisen soundimme cooliudesta 🙂

Keikan jälkeen saimme runsaasti positiivista palautetta ja yhden kiinnostavan yhteistyöehdotuksen. Saas nähdä mitä se joskus tuottaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Seuraava keikka on 10.9.2016 Helsingin Semifinal-ravintolassa. Tulukee sinne. On hyvä. Siellä on myös ihana MeriTuuli.

Kiitos Helsinki ja Rauma. Super.

-Lasse

Biisejä kuplii universumista ja järjestä

Blogi on ollut tänä vuonna melkoisen hiljaa. Se johtuu välitilasta kahden aikakauden välillä. Nyt kuitenkin jotain on nytkähtänyt käyntiin, tunnen sen kuplivan innokkaana levottomuutena ja haluna tehdä uutta Pihkis-musiikkia jatkuvalla syötöllä.

On tässä välissäkin siis tehty musaa, paljonkin. Mm. Tero Heterolle, Ilona Chevakovalle, Attention 2:lle ja Jayholle. Tuotantoja on tehty mm. Katinka Rabelle, Six Minutesille ja Unzymelle. Uusia Pihka ja myrsky -kappaleitakin on vajaa 10 kpl, enimmäkseen Hennan kynästä. Toki niiden säveliä ja sanoja puljataan aina yhdessä, mutta kyllä se usein on lähtöisin yhden ihmisen ideasta. Pidän Hennan ideoita lähes poikkeuksetta upeina ja kokeilemisen arvoisina!

Tuntuu että avainbiisi tällä hetkellä on O-o-outo -niminen kappale, jota on jo keikoillakin esitetty nimellä Aurinko ei laske. Hennan aluille laittama teos puhutteli jo alusta lähtien. Se kertoo siitä oudosta tunteesta kun on kerrankin hyvä olla. Siitä kun on meren rannalla (tässä tapauksessa Karnataka, Intia) ja aistii että aurinko ei oikeasti laske, vaan me pyörimme. Loputtoman suuren näköinen Arabianmeri ikään kuin tulee meidän ylitsemme, mutta matkustamme tämän rannan päällä sitä pakoon. Jossain kaukana hyppää delfiini, tuossa lähellä yksi hassu intialainen kaveri haluaa ottaa kanssani selfien. Tällä meidän pallollamme nyt vaan sattumoisin syntyi elämää ja tällä hetkellä se on kehittynyt tämmöiseksi että aistimme tämän. Meillä on tiedettä, meillä on järkeä. Nautitaan siitä.

Työstimme tekstiä Hennan kanssa eteenpäin viime viikolla Savonlinnassa ja jotain minussa nytkähti. Nyt lähtee. Tunnen tämän ”käyntiin nytkähdyksen” myös unettomuutena, nytkin hyppäsin kolme tuntia kirjaa luettuani sängystä ylös blogia kirjoittamaan. Kello on siis 04:36.

Luin Rauli Virtasen Reissukirjaa ja se vei ajatukseni hetkiin omilla matkoillani, esimerkiksi 23h bussimatkaan Portlandista Salt Lake Cityyn, Utahin tasaisen erämaan läpi. Tai siihen kun en vaan löytänyt yöpaikkaa Venetsiassa ja päätin iltakymmeneltä lähteä yöjunalla Sloveniaan. Kaikesta selviää, kaikkialla tapaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat kivoja, jotkut haluavat pölliä rahasi. Nämä hetket ovat niin tärkeitä maailman ymmärtämisen kannalta. Sen ymmärtämisen, ettei tämä pieni rikas pohjoinen paikka nimeltä Suomi ole kuin yksi pieni paikka monien hyvin erilaisten paikkojen joukossa.

Kun alkaa tällaiset ajatukset pyörimään, tulee toisaalta sellainen olo että pitäisi taas heittää reppu selkään ja lähteä pitkään reissuun, askeettisiin oloihin. Toisaalta tulee vallaton himo purkaa tämä energia syntikoihin, kitaroihin, rumpukoneisiin ja liikuttaviin melodioihin. Viimevuotisen tuplalevyn jälkeinen Pihkis-takin tyhjeneminen on selkeästi väistynyt ja liikettä tapahtuu jälleen.

FullSizeRender

Huh, täytän huomenna 35 vuotta. Se on hyvä ja rauhallinen ikä. Paljon on koettu mutta paljon on vielä vuosia jäljellä nauttia maailmasta ja toteuttaa intohimojaan.

-Lasse

Siba’s Mascot Takeover – Pihka ja myrsky + Tero Hetero

Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ei ole täysin luopunut laulamisesta, vaikka DJ-kontrollerit kiinnostavatkin. Kuva: Joona Nuutinen.

Eilen 4.5.2016 soitimme Helsingin Mascotissa erityiskeikan: 5 biisiä Pihka ja myrskyä, 5 biisiä (+encore) Tero Heteroa. Kyseessä oli Siba’s Mascot Takeover -klubi, jolla akatemialaiset esittelevät ja kokeilevat uusia projektejaan. Meistä siis Henna opiskelee siellä. Alun perin meidän oli tarkoitus vetää vaan Teron biisejä, mutta päätimme testata myös Pihkiksen uutta inkarnaatiota.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Aloitimme Pihka ja myrsky -biiseillä. Keikkaa edeltävä jännitys oli kova, sillä en ole tehnyt vielä kovinkaan monta keikkaa DJ-laitteideni kanssa. Asetelma on sellainen, että koko ajan pitää olla molemmat kädet jollain ohjaimella. Ohjaan biittejä ja siten myös biisien rakenteita. Mokat kuuluvat välittömästi ja niistä pitää ottaa ilo irti. Silloin kun joku siirtymä oikein onnistuu, palkintona on mahtava tyydytyksen tunne.

Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Henna ja Lasse, kuuma tunnelma. Kuva: Joona Nuutinen.

Soitimme ensin kaksi kappaletta Koskaan ei ole valmista -levyltä, ja sen jälkeen kolme täysin uutta kappaletta. Ensiesityksiä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaista matskua varsinkin laulaja-pianistillemme Hennalle, joten hänelläkin myös riitti jännitettävää.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Jemistelemme näiden biisien julkaisua ainakin syksyyn asti. Ne saattavat vielä muuttua. Jos tahdot kuulla näitä biisien varhaisia versioita, siihen on vielä mahdollisuus Nanite Clubilla, 12.5.2016 Elmun baarissa. Kantsii siis tulla! Siellä on luvassa kattavampi sekoitus uutta ja vanhaa. Linkki Facebook-eventiin.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Viidennen biisin jälkeen kitaristimme Jussi antoi tilaa Tero Heterolle ja laulaja Sari Goltzille. Olemme jo esittäneet näitä Teron biisejä muutamilla keikoilla, joten meininki rentoutui ja muuttui vähitellen villimmäksi. Varsinaisen setin viimeinen kappale, digisinglenäkin julkaistu En oo tyttö viimeistään hullaannutti meidät. Soitimme encorena Kaunis sielu -kappaleen, joka aloitti yhteistyömme reilu vuosi sitten.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Mitäs ne DJ:t oikein tekevät keikoillaan? Painavat vain PLAY? Näin ei ole ainakaan minun tapauksessani. Olen tehnyt valmiita luuppeja: rumpuja, bassoja, syntikoita, lauluja. Tietenkin suurin osa luupeista on korvamerkitty johonkin tiettyyn biisiin, mutta yhdistelen juttuja myös eri biiseistä. Biisistä toiseen siirtymiset ovat erityisen hauskoja, koska ne voi tehdä niin monella tavalla. Jättää vaikkapa pelkän hihatin pyörimään, sitten ottaa jonkun pätkityn laulun kyytiin, ja lopulta pumppaavan basson. Lisäksi minulla on biisin tempoon meneviä rumpufillejä ja efektejä, joita voin heitellä kyytiin mieleni mukaan.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

Noita liveluuppeja on muuten pirun mukavaa (joskin työlästä) tehdä. Yhdistelen niihin levyllä kuultavia asioita sekä ihan uusia juttuja. Varsinkin vanhojen biisien kohdalla on mukavaa palata kuuntelemaan yksittäisiä raitoja ja rakentelemaan niistä palapeliä. Siinä törmää muistoihin. Kun kuuntelee levykokonaisuutta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä fiilis jotain tiettyä synaraitaa hinkatessa oli. Ne fiilikset palaavat mieleen kun kuuntelee raitoja yksitellen.

Eilisen keikka taisi olla melkoinen voimanponnistus, sillä tänään on ollut puhti ihan poissa. Tunnelma on kuitenkin hyvä. Mahtavaa päästä kokemaan Pihkis-biisejä taas ensi viikolla.

-Lasse

Pihkis-trio

Pihka ja myrskyn instrumentaatiossa on tapahtunut muutoksia. Olemme seuranneet inspiraatiotamme kohti elektronista musiikkia, rumpukoneita, syntikoita ja luuppeja. Ainakin tämän vuoden keikat esiinnymme triona. Minä (eli Lasse) olen DJ, Henna soittaa koskettimia ja Jussi kitaraa. Uudet biisit vievät selkeästi sinne päin, ja vanhoistakin on ollut mukavaa tehdä tyystin erilaisia versioita. Tämä on looginen jatkumo viime syksyn PihkaSound-remix-innostukselle.

IMG_2290

Lassen uudet soittopelit.

Tämä näky vei mennessään.

Tämä näky vei mennessään.

Kysymys ei ole siitä että emme olisi hyvissä väleissä Juhan ja Mikon kanssa, vaan siitä että tällä hetkellä koneet tuntuvat innostavammilta kuin perinteinen rokkibändi-instrumentaatio. Lisäksi 5-henkisen rokkibändin roudautuminen on kovin vaivalloista ja siitä tulee kustannuksia. Keikkamme eivät kuitenkaan vielä ole niin isoja että pystyisi esim. palkkaamaan henkilökuntaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus arvioida tilanne uudelleen.

Kustannuskysymykset eivät tosin pysäyttäisi bändin toimintaa, mikäli inspiraatio olisi akustisten rumpujen paukkeessa ja orgaanisen metelin luomisessa. Tärkeämpää on tietenkin se mitä biisit tällä hetkellä tuntuvat vaativan.

Jussi ja Henna.

Jussi ja Henna.

Trion ensimmäiset esiintymiset ovat 4.5. Mascotissa (SibA Mascot Takeover) ja 12.5. Elmun baarissa (Nanite Club). Tänään treenasimme niitä varten ja kylläpä kuulosti hyvältä!! Jälleen kerran, en malta odottaa että kuulette nämä versiot. Mukana on myös 3 täysin uutta biisiä.

Miltä tämä uusi Pihkis-inkarnaatio sitten kuulostaa? Heittelen tähän musaa jota olen viime aikoina kuunnellut.

Björk

Sigur Ros

BT

CHVRCHES

John Frusciante

Lightning Dust

MitiS

Pet Shop Boys

Kent

Jack Garratt

Calvin Harris

Deantoni Parks

Ellie Goulding

Armin Van Buuren

Paul Kalkbrenner

Editors

Tame Impala

Sekoitus noita! Ah, on varmaan hassua katsoa tuo lista sitten vuoden-parin päästä kun tämä uusi matsku on levyllä asti 🙂

Nähdään Mascotissa ja/tai Elmun baarissa.

Lasse