Artikkelit

Liikaa jotain matskuu -nettijulkaisu!

No nyt se on lopultakin valmis, ”Liikaa jotain matskuu”! Ota 30 minuuttia aikaasi ja kuuntele, olemme tästä rennosta kokonaisuudesta erittäin ylpeitä!

Voit joko streamata levyn alla olevasta soittimesta, tai ostaa sen itsellesi digitaalisessa muodossa soittimen buy-linkistä. Kaikki raha on tervetullutta tukea, käytämme sen rahoittaaksemme tulevia koitoksia.

Kuten sanottu jo aiemmin, kyseessä on meidän Liikaa jotain melkein -debyytiltämme pois tippuneita lauluja. Valitsin debyytille tulevat biisit jo hyvin varhaisessa vaiheessa, siinä vaiheessa kun nämäkin kappaleet olivat vasta hyvin raakoja demoja. Kipinä kuitenkin jäi kytemään, ja kevään/kesän 2014 aikana tuotin ne valmiiksi. Työtä oli melkoisen paljon, koska halusin tehdä oikeutta näille melkoisen rakkaille teoksille. Nyt ne kuulostavat oikein mieleisiltä ja ah ihanaa, ne eivät jääneet pöytälaatikkoon!

Nyt on myös erittäin mukavaa suunnata kohti tulevia seikkailuja, koska pöytä on putsattu.

Pihka ja myrsky elokuussa 2014. Kuvaaja Mirella Pekkonen.

Toivottavasti tykkäät,

<3 Lasse

Pöydän putsaus

Hitsi että Kishi Bashi on kova. Kuunnelkaas vaikka Carry On Phenomenon -biisi. Sen lisäksi on tullut kuunneltua tuota uutta U2:ta tosi paljon. Minun korviini kuulostaa oikein mainiolta. Suosikkikipale on Iris (Hold Me Close). Siinä on sellaista October-albumin aikaista kaihoa, jota olen U2:n musiikkiin viime vuosina kaivannut.
Tänään korjailin hieman levällään olevia miksauksia. Miksasin siis Liikaa jotain melkein -levyltä ylijääneitä juttuja valmiiksi. Juu, olen lupaillut miksata niitä ja lopultakin oli aikaa tehdä se. On nimittäin ollut kaikennäköistä muuta duunia tässä kesän ja alkusyksyn aikaan. Olen toiminut tuottajana muiden biiseille (niistä lisää myöhemmin!) ja tehnyt musiikkia ja ohjannut Korkeasaaren Teatterissa.
Biisejä jäi lopulta yli kahdeksan kappaletta. Nämä miellyttävän rosoiset kappaleet eivät siis ole päätyneet työstöön Heikki Marttilan kanssa, eikä hänen soittoaan tai kädenjälkeään kuulla niissä. Kitarat ovat minun ja veljeni Jussin soittamia. Juhan bassoa, Mikon rumpua ja ennen kaikkea Hennan laulua sekä koskettimia niissä kyllä kuuluu. Lupaan, että julkaisemme tämän b-puolikokoelman ENSI VIIKOLLA. KYLLÄ! En minä halua sen jäävän pöytälaatikkoon. Se tulee streamattavaksi tänne blogiin, ja lisäksi sen voi ostaa digitaalisesti omakseen.
Tämä tuntuu varsin mukavalta pöydän putsaukselta. Täysin uuden materiaalin työstö on kuitenkin jo aloitettu ja siitä ollaan kovasti innoissaan.
Ehkäpä tässä vaiheessa voisin myös ilmoittaa teille, että Heikki siirtyy yhtyeestämme ulkojäseneksi. Häntä ei siis nähdä jatkossa keikoilla vakiojäsenenä, eikä hän esiinny uusissa promokuvissa. Sen sijaan tulevassa Kylmään veteen -musavideossa hän kyllä vielä esiintyy. Tähän kuvioon ei todellakaan sisälly mitään dramatiikkaa, Heikki on vaan hieman kiireinen muiden projektiensa kanssa. Sovimme, että uuden Pihkis-matskun kanssa häneltä saadaan edelleen tarvittaessa apua ja keikallekin hän tulee feattaamaan mikäli sattuu olemaan mestoilla!

Hoplaa. Tähän loppuun vielä selfie jostain päin Nosturia, sekä otos samalta päivältä promokuvaus-sessiosta.


Kesäiset kuulumiset

Terveiset Savonlinnasta, täällä kesämeiningeissä on käyty oopperassa, maisteltu Päivi-olutta ja bongattu siili. No kaikkee muutakin joo. Mut se oli kiva siili.

Ylihuomenna (11.7.2014) konsertoimme Pihkiksellä Joensuussa, Kaupungintalon sisäpihalla, Popkatu-klubilla. Viimeisimmät treenit ovat parin viikon takaa, joten jännitystä piisannee. Eipä huolta, treenit menivät oikein hyvin, vaikka ohjelmistoon tulikin melkoisen paljon muutoksia.

Heikki Marttila ei osallistu Popkadun keikalle, mikä tietenkin johti siihen että kappaleiden sovituksia piti miettiä huolellisesti uudelleen. Minä (eli Lasse) tulen soittamaan jonkun verran kitaraa, ja Hennan sekä Jussin osuuksia monimutkaistetaan hieman. Mikäs siinä, treenit kulkivat varsin mainiosti ja ainakin Henna taisi olla vaan hyvillä fiiliksillä siitä, että soitettavaa on enemmän. Lisäksi otimme ohjelmistoon 3 uutta kappaletta. Tai no, uusvanhaa kappaletta. Yksi niistä on kappale, joka jäi pois Liikaa jotain melkein -albumilta ja muut löytyvät pari vuotta vanhalta ”Onks jäbä tehny uutta matskuu?” -nimiseltä treenikämppälevyltä. Kiva soittaa niitäkin livenä nyt, ovat nimittäin hieman raaempia teoksia kuin nuo debyyttialbumimme jutut!

Henna tasapainoilee Telecasterin ja kosketinten välillä, Jussia huvittaa

Mitään kummempaa dramatiikkaa ei Heikin poisjäämiseen liity, hän on vain sen verran kiireinen studioduuniensa sekä toisen (sangen mainion!) yhtyeensä Sonikin kanssa että aikaa vaan ei tällä hetkellä ole tarpeeksi. Myönnän kyllä, että oli muutaman hetken huolissani kun aikataulujen päällekäisyys huomattiin 🙂 Onneksi mitään hätää ei ole, oikeastaan vain mukavaa kun tulee välillä erilaisia versioita biiseistä. Tulepa kuule tsekkaamaan ne Popkadulle perjantaina. Pus.

Superviikonloppu 24.-25.5.

Hurjat pari päivää takana. Se säädön määrä on melkoinen, kun lähdet järkkäämään yhden 6-henkisen bändin Helsinkiin keikalle ja samalle reissulle vielä musavideon kuvaukset. Hyvin kyllä meni, keikka oli loppujen lopuksi oikein mainio ja letkeä, vaikka yleisöä oli melko vähän. Mikä lie syynä yleisökatoon, mm-lätkä vai moni samaan aikaan oleva tapahtuma. No, eipä tämä meidän nimemme vielä kovin tunnettu ole. Hyvä keikka soitettiin kuitenkin, liikutuin moneen otteeseen sen aikana!

Juha, Henna ja Lasse. 

Säätöä tulee esimerkiksi siitä että miten osan porukasta saa siirrettyä Joensuusta Helsinkiin. Kulurakenne on haasteellinen. Lippu keikalle voi maksaa enintään 10 euroa, ja sekin on aika paljon tuntemattomammasta bändistä. Lippu maksoi siis 8e. Yhden tyypin matkat Joensuu-Helsinki-Joensuu maksavat junalla noin 135e. Lentämällä ne maksavat noin 110e, joten tietenkin sitä on parempi lentää kun se on nopeampaakin. Mutta siitä voi toki helposti laskea että kuinka monta lipun maksanutta tarvitaan että pääsee edes omilleen. Höpsöä hommaa rahallisesti, ja kyllä se stressaa välillä. Onneksi itse soittopuuha on niin mukavaa että stressi yleensä unohtuu.

Toinen säätöä aiheuttava tekijä on kamojen roudaaminen. Kuka tuo ja mitä ja mihin aikaan roudataan. Mites keikan jälkeen? Keikkapaikan sisäpihan portti menee kiinni tuohon ja tuohon aikaan, ei ehdi edes jutella kavereille keikan jälkeen kun pitää roudata. Henkilökunta muistuttelee tästä: ”tämä oli teillä kyllä tiedossa jo ennakkoon!” Ei ollut. Pieni ärtymys, yleisö tuntui olevan halukas vielä purkamaan keikkakokemusta kanssamme. Roudaus pitää tehdä kahdella reissulla, koska käytössä on pakun sijaan vain henkilöauto. Helsingin keskustan läpi on hei tosi kiva autoilla eestaas lauantaiyönä. Pitää muistutella siinä itselleen että onneksi keikalla oli kivaa!

Semifinalissa oli meidän mukanamme keikalla maanmainio Verhot-yhtye. Todellakin suosittelen tutustumaan, levy löytyy esim Spotifystä. Kiitokset Mikolle ja kumppaneille kun tulivat! Toivotaan heillekin kasvavia yleisöjä jatkossa.

Kameran edessä.

Säätöä aiheutti myös sunnuntaina kuvaamamme Kylmään veteen -kappaleen musiikkivideo. Mikäs siinä, aivan mukava säätää. Videon kuvasi ja ohjasi kitaristimme Jussi. Se kuvattiin Pitäjänmäessä sijaitsevalla valokuvastudiolla. Alla pieni making of -henkinen videopätkä kuvauksista. Musiikki on ylinopeaa sen vuoksi että kuvan saa pyörimään hidastettuna lopullisessa filmissä… biisin ylinopeusversion huumori ei ehtynyt vielä kuvausten viimeiselläkään otolla, vaikka hommia oli paiskittu jo noin 6 tuntia. Tarkoitus on että liikkeestä tulee eteeristä ja hidasta, mutta sitä vaikutelmaa ei tästä videosta todellakaan saa… Odotelkaa lopullista versiota.



Tämä nopeutetun biisin rytmi muuten sitten tarttui mukaan loppupäiväksi. Oli esimerkiksi aika tuskaista odotella kassajonossa tämän jälkeen.

Videon tekoa tukee pienellä summalla Musiikin edistämissäätiö, kiitokset siitä! Video valmistunee tässä lähiviikkoina, kuunnelkaa sitä odotellessa vaikkapa tämä Kylmään veteen -biisi.



Liikaa jotain melkein Spotifyssä

Levy kuultavissa nyt myös Spotifyssä!

Haluatko levyn myös fyysisessä formaatissa? Tilaa se edullisesti Levykauppa X:stä eli täältä.

Levy kaupoissa perjantaina

Kyllä, levy on tosiaankin tulossa kauppoihin perjantaina. Kuten tänään eräälle toimittajalle selitin, sen ensimmäiset biisit on tehty alkusyksystä 2012. Puolitoista vuotta. Aikamoinen aika. Ja aika hurjaa ajatella mitä kaikkea sinä aikana on elämässä tapahtunut. Muita tuotantoja, teatteriprojekteja, keikkoja, yksityiselämän surua ja onnea. Kaikkien niiden tapahtumien ajan on tämä levy ollut enemmän tai vähemmän mielessä. Esimerkiksi studiopäivinä se on ollut tietenkin enemmän mielessä, ja ne päivät ovat antaneet todella, todella paljon.

Juhlan paikka! Hetkeksi.

Levyntekomoodi on minulla oikeastaan koko ajan päällä. Nytkin, kun tämä Liikaa jotain melkein tulee kauppoihin. Kyllä niitä biisejä on jo seuraaville levyille. Joten tuntuu hassulta ajatella tätä julkaisua niin isona asiana. Se on ikään kuin kokoelma siitä mitä sävelsin itselleni viime vuonna. Julkaistu musiikki on aina noin vuoden jäljessä siitä mitä tällä hetkellä ajattelee tekevänsä. Sopivan kokoinen lohkaisu noin yhden vuoden tekemisistä on kymmenen kappaleen mittainen levy. Kuulijan on helppo ottaa sen kokoinen paketti vastaan.

Luulen että artisti ei ikinä ole ihan samalla aaltopituudella kuulijoidensa kanssa. Artisti on aina vuoden edellä. Tai ei välttämättä edellä, vaan jossain eri suunnassa. Siksi varmaankin jonkun lempiartistin uusi levy on yleensä (ainakin ensin) pienoinen pettymys, kun ei heti saakaan sitä mitä odotti. Tai no, on se silloinkin pettymys jos se on tasan tarkkaan mitä odotti. Mutta kun ei ikinä voi ihan tietää mitä odottaa. Sen kun hyväksyy niin musiikin kuuntelu muuttuu kiinnostavammaksi!

Ihmiset kysyvät minulta että miltä nyt tuntuu kun tämä levy on ulkona. Mitä aiot tehdä tällä levyllä nyt, mikä on levyn seuraava askel? Huomaan olevani hieman hämilläni, kun vastaan kysymyksiin. Olen jo siirtynyt eteenpäin. Ja nyt kun ajattelen esimerkiksi Ukkosmaineen menneitä levynjulkaisuja, olen oikeastaan aina ollut samalla lailla hämilläni levynjulkaisun kynnyksellä.

Jos levy julkaistaan esimerkiksi maaliskuussa, on se todennäköisesti miksattu ja masteroitu jo viimeistään tammikuussa. Kyllä siinä on jo pari kuukautta ehtinyt miettiä tulevia, yleensä pidempäänkin.

Tämä levy ei ole enää minun, päästän siitä nyt irti kun se julkaistaan. Se on nyt kuuntelijoiden. Toivon todella että se antaa kuuntelijoillensa yhtä paljon kuin se on antanut minulle!

Tilaa levy vaikkapa Levykauppa Äxästä nyt.

)

”Säveltäjälle ei voi antaa minkäänlaisia taiteellisia vapauksia”

Moi. Terveiset työhuoneelta!

Viime aikoina olen kuullut biiseistäni pari kertaa tällaista kommenttia: ”tuo on hyvä, tuo jää heti päähän, voisi soida radiossa.” ”Tuo on vähän hankalampi, vaatii pari kuuntelukertaa, ei varmaan soi radiossa.” ”Tämä on muuten hyvä biisi, suorista tuo melodia niin tulee radioystävällisempi.” ”Tämä voisi soida radiossa, mutta kun sinulla ei ole isoa levy-yhtiötä takanasi, se menee radioiden kanavapäälliköiltä ohi.”

Radio radio radio. Itse en edes jaksa kuunnella radiota juurikaan. En ymmärrä miksi joku haluaisi kuunnella jotain formaattiradiota. Samat biisit päivästä toiseen. (No, tämä on aika koluttu aihe. Go go Radio Helsinki ja blaa blaa. Mutta niin se on. Jos ei ole soittolistoja, homma on kerta kaikkiaan mielenkiintoisempaa. Kun DJ:llä on joku suhde soittamaansa musiikkiin.) En osaa ajatella radiosoittokeskeisesti, koska en arvosta formaattiradioita pätkääkään.

Mutta nyt kun olen päässyt tekemään biisejä muillekin kuin itselleni, ovat kommentit olleet aika kylmää kyytiä. Hämmentävin on ollut tällainen: ”Tämä peli on mennyt niin raa’aksi, että säveltäjälle ei voi antaa minkäänlaisia taiteellisia vapauksia.” Oikeasti, sähköpostissani on lukenut näin. Mikä kummallinen lähtökohta tehdä musiikkia! Ihan vaan käyttömusaksi, taustahälyksi Novalle, auton stereoihin työmatkalle. Eli sitten siitä saisi rahaa siitä musiikista. Teostoja ja Gramexeja. Toki teostorahat ovat tervetullut plussa, mutta ei niiden metsästäminen kerta kaikkiaan voi olla lähtökohta tehdä mitään.

Liikaa jotain melkein -albumin lähtökohdat ovat nämä: teen biisejä ilman minkäänlaista miellyttämis- tai formaattifiltteriä ja annan vaikuttajieni kuulua ilman mitään estoja. Olen tehnyt ne niin pitkälle ja niin hyvin kuin ikinä olen tässä elämäni vaiheessa pystynyt. En olisi osannut tehdä sitä yksin – tiesin että Heikki Marttila on täsmälleen oikea tyyppi kirkastamaan visiotani näistä biiseistä. Kuten myös koko tämä levynteon aikana kasautunut bändi. Kaikki mukaan tulleet ovat haastaneet näitä biisejä juuri oikeasta kulmasta ja nostaneet ne uudelle tasolle.

Liikaa jotain melkein kuulostaa ja näyttää juuri sellaiselta levyltä, josta minä itse olisin aivan tajuttoman innoissani. Näin pitää voida teoksestaan sanoa. En halua sanoa omasta teoksestani, että en täysin allekirjoita tätä mutta tämä on varmaan sitä mitä kansa haluaa kuulla. Jos olisin tehnyt teoksen siitä lähtökohdasta, olisi riski aivan älyttömän järjetön. Laittaa nyt tuhansia euroja studiokuluihin ja vuosi omaa aikaansa johonkin, josta ei itse pidä, ja jonka suurin hyve olisi se että myisi. Että siitä saisi rahaa. Että sillä eläisi. Menisin mieluummin supermarkettiin hyllyttämään.

Jos musiikillaan tavoittelee vain radiosoittoa, tulee väkisinkin otettua lähtökohdaksi se, mitä ajattelee yleisön haluavan kuulla. Silloin katsotaan yleisöä alaspäin, mitäs me noille junteille nyt keksittäisiin. Tällä tavalla tehdään paljon hittimusiikkia, ja kaupalliset radiot soittavat sellaista, koska luulevat että sitä kaikki haluavat kuulla. Sitten kuitenkin kun Radio Helsinki meinattiin lopettaa, tuli siitä mieletön some-älähdys ja tämä hieno kanava saatiin pelastettua. Eivät ihmiset halua kuulla vain niitä samoja soittolistabiisejä, niitä kuunnellaan siksi kun ei tajuta muutakin olevan tarjolla.

Minä uskon siihen että hittibiisin voi tehdä silläkin tavalla, että se lähtee sydämestä. Minä uskon siihen että silloin kun taiteilija on itse innoissaan teoksestaan, silloin se voi olla jotain kestävää. Ja kyllä se siitä silti voi syntyä harkiten tuotettu, siistin kuuloinen ja ”hitikäs” äänite. Silloin voi hyvillä mielin alkaa myymään omaa teostaan.

Niin kuin minä myyn nyt! Osta heti! Ennakkotilaa Liikaa jotain melkein!