Artikkelit

Siba’s Mascot Takeover – Pihka ja myrsky + Tero Hetero

Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ei ole täysin luopunut laulamisesta, vaikka DJ-kontrollerit kiinnostavatkin. Kuva: Joona Nuutinen.

Eilen 4.5.2016 soitimme Helsingin Mascotissa erityiskeikan: 5 biisiä Pihka ja myrskyä, 5 biisiä (+encore) Tero Heteroa. Kyseessä oli Siba’s Mascot Takeover -klubi, jolla akatemialaiset esittelevät ja kokeilevat uusia projektejaan. Meistä siis Henna opiskelee siellä. Alun perin meidän oli tarkoitus vetää vaan Teron biisejä, mutta päätimme testata myös Pihkiksen uutta inkarnaatiota.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Aloitimme Pihka ja myrsky -biiseillä. Keikkaa edeltävä jännitys oli kova, sillä en ole tehnyt vielä kovinkaan monta keikkaa DJ-laitteideni kanssa. Asetelma on sellainen, että koko ajan pitää olla molemmat kädet jollain ohjaimella. Ohjaan biittejä ja siten myös biisien rakenteita. Mokat kuuluvat välittömästi ja niistä pitää ottaa ilo irti. Silloin kun joku siirtymä oikein onnistuu, palkintona on mahtava tyydytyksen tunne.

Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Henna ja Lasse, kuuma tunnelma. Kuva: Joona Nuutinen.

Soitimme ensin kaksi kappaletta Koskaan ei ole valmista -levyltä, ja sen jälkeen kolme täysin uutta kappaletta. Ensiesityksiä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaista matskua varsinkin laulaja-pianistillemme Hennalle, joten hänelläkin myös riitti jännitettävää.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Jemistelemme näiden biisien julkaisua ainakin syksyyn asti. Ne saattavat vielä muuttua. Jos tahdot kuulla näitä biisien varhaisia versioita, siihen on vielä mahdollisuus Nanite Clubilla, 12.5.2016 Elmun baarissa. Kantsii siis tulla! Siellä on luvassa kattavampi sekoitus uutta ja vanhaa. Linkki Facebook-eventiin.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Viidennen biisin jälkeen kitaristimme Jussi antoi tilaa Tero Heterolle ja laulaja Sari Goltzille. Olemme jo esittäneet näitä Teron biisejä muutamilla keikoilla, joten meininki rentoutui ja muuttui vähitellen villimmäksi. Varsinaisen setin viimeinen kappale, digisinglenäkin julkaistu En oo tyttö viimeistään hullaannutti meidät. Soitimme encorena Kaunis sielu -kappaleen, joka aloitti yhteistyömme reilu vuosi sitten.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Mitäs ne DJ:t oikein tekevät keikoillaan? Painavat vain PLAY? Näin ei ole ainakaan minun tapauksessani. Olen tehnyt valmiita luuppeja: rumpuja, bassoja, syntikoita, lauluja. Tietenkin suurin osa luupeista on korvamerkitty johonkin tiettyyn biisiin, mutta yhdistelen juttuja myös eri biiseistä. Biisistä toiseen siirtymiset ovat erityisen hauskoja, koska ne voi tehdä niin monella tavalla. Jättää vaikkapa pelkän hihatin pyörimään, sitten ottaa jonkun pätkityn laulun kyytiin, ja lopulta pumppaavan basson. Lisäksi minulla on biisin tempoon meneviä rumpufillejä ja efektejä, joita voin heitellä kyytiin mieleni mukaan.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

Noita liveluuppeja on muuten pirun mukavaa (joskin työlästä) tehdä. Yhdistelen niihin levyllä kuultavia asioita sekä ihan uusia juttuja. Varsinkin vanhojen biisien kohdalla on mukavaa palata kuuntelemaan yksittäisiä raitoja ja rakentelemaan niistä palapeliä. Siinä törmää muistoihin. Kun kuuntelee levykokonaisuutta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä fiilis jotain tiettyä synaraitaa hinkatessa oli. Ne fiilikset palaavat mieleen kun kuuntelee raitoja yksitellen.

Eilisen keikka taisi olla melkoinen voimanponnistus, sillä tänään on ollut puhti ihan poissa. Tunnelma on kuitenkin hyvä. Mahtavaa päästä kokemaan Pihkis-biisejä taas ensi viikolla.

-Lasse

Ota tai jätä julkaistu!



Ohjaus ja leikkaus: Jerry Ylkänen
Kuvaus: Jaakko Slotte
Maskit: Jonna Karlström
Rooleissa: Henna Helasvuo, Lasse Turunen, Jussi Turunen, Juha Mattila, Mikko Varis, Saku Kujala, Johanna Storck, Sini Parikka, Santeri Mäntylä, Olli Laamanen, Rami Mursula, Ilona Chevakova, Regina Chevakova, Hanna-Mari Kuivalainen, Reeta Malkamäki, Miihkali Jaatinen, Marika Heiskanen, Aino Kokkonen, Heinimari Herkkola ja Saara Saastamoinen.

Suurkiitokset Vanajantie 21 asukkaille!


Säv. ja san. Lasse Turunen, Henna Helasvuo. Sov. Pihka ja myrsky

Tuotanto: Lasse Turunen www.lassensavelet.net
Masterointi: Hannu Hattunen

kuva Mirella Pekkonen


UUDEN MUSIIKIN KILPAILU 2015

Huh huh hurjaa, me ollaan Uuden musiikin kilpailussa 2015!

Mitäpä tykkäät? Kommentoi vaikkapa meidän facebook-sivuille, twitteriin tai instagramiin. Muista käyttää hashtagejä #umk15 ja #pihkassa 🙂
On ollut kummallista aikaa tuo syksy, kun on pitänyt salata tämä asia! On kirjoiteltu blogia ja laitettu kuvia someen, mutta kuitenkin kierrelty tätä. Nyt voimme kuitenkin vähitellen alkaa paljastamaan kuva- sekä videomateriaalia. Ainakin hieno meidän itse kuvaamamme making of on tulossa tuosta videon kuvauksista. Oli nimittäin melkoiset puitteet YLE:n Studiotalon kakkosstudiossa.
Olemme siis yksi 18 kilpailijasta, ja mikäli voitamme, edustamme Suomea Euroviisuissa. Se olisi kyllä ihan superjuttu! Vaikka ne ovatkin ihan hassu kilpailu, olen silti katsonut niitä pienestä pitäen. Olen aina ajatellut, että ei siinä Euroopan parasta biisiä etsitä, vaan tehdään yhdessä hemmetin hyvä show! 
UMK-kilpailu on tosin kova ja siinä on paljon kiinnostavia kilpailijoita. Emme itsekään tienneet muista osallistujista ennenkuin tämä pahamaineinen tietovuoto tapahtui viime viikolla. Pertti Kurikan nimipäivät, huh huh! Niin paljon kuin itse haluaisinkin voittaa kisan, olisihan se nyt huikeaa nähdä tämä punk-bändi Itävallan stagella. Yleisö äänestää ja kiinnostavin akti voittakoon.
Joka tapauksessa me olemme voittaneet jo paljon. Ihan vain se, että YLE noteerasi meidät niin isosti että olemme kisassa mukana, on saanut meissä valtavan itseluottamus-buustin aikaan. Uuden levyn tekeminen motivoi enemmän kuin koskaan. Kiitos YLE.
Äänestäkkee äänestäkkee! Meitä!
Lasse <3

#pihkassa #umk15

Liikaa jotain matskuu -levy nyt Spotifyssä

Liikaa jotain matskuu -levyn pystyy nyt kuuntelemaan myös Spotifystä! Jos kuitenkin haluat ostaa raidat itsellesi, mene Pihka ja myrskyn Bandcamp-sivulle. Sieltä saat levyn halutessasi myös korkealaatuisina WAV-tiedostoina.

Kiva kun kuuntelet <3 Palaillaan!

Liikaa jotain matskuu -nettijulkaisu!

No nyt se on lopultakin valmis, ”Liikaa jotain matskuu”! Ota 30 minuuttia aikaasi ja kuuntele, olemme tästä rennosta kokonaisuudesta erittäin ylpeitä!

Voit joko streamata levyn alla olevasta soittimesta, tai ostaa sen itsellesi digitaalisessa muodossa soittimen buy-linkistä. Kaikki raha on tervetullutta tukea, käytämme sen rahoittaaksemme tulevia koitoksia.

Kuten sanottu jo aiemmin, kyseessä on meidän Liikaa jotain melkein -debyytiltämme pois tippuneita lauluja. Valitsin debyytille tulevat biisit jo hyvin varhaisessa vaiheessa, siinä vaiheessa kun nämäkin kappaleet olivat vasta hyvin raakoja demoja. Kipinä kuitenkin jäi kytemään, ja kevään/kesän 2014 aikana tuotin ne valmiiksi. Työtä oli melkoisen paljon, koska halusin tehdä oikeutta näille melkoisen rakkaille teoksille. Nyt ne kuulostavat oikein mieleisiltä ja ah ihanaa, ne eivät jääneet pöytälaatikkoon!

Nyt on myös erittäin mukavaa suunnata kohti tulevia seikkailuja, koska pöytä on putsattu.

Pihka ja myrsky elokuussa 2014. Kuvaaja Mirella Pekkonen.

Toivottavasti tykkäät,

<3 Lasse

Pöydän putsaus

Hitsi että Kishi Bashi on kova. Kuunnelkaas vaikka Carry On Phenomenon -biisi. Sen lisäksi on tullut kuunneltua tuota uutta U2:ta tosi paljon. Minun korviini kuulostaa oikein mainiolta. Suosikkikipale on Iris (Hold Me Close). Siinä on sellaista October-albumin aikaista kaihoa, jota olen U2:n musiikkiin viime vuosina kaivannut.
Tänään korjailin hieman levällään olevia miksauksia. Miksasin siis Liikaa jotain melkein -levyltä ylijääneitä juttuja valmiiksi. Juu, olen lupaillut miksata niitä ja lopultakin oli aikaa tehdä se. On nimittäin ollut kaikennäköistä muuta duunia tässä kesän ja alkusyksyn aikaan. Olen toiminut tuottajana muiden biiseille (niistä lisää myöhemmin!) ja tehnyt musiikkia ja ohjannut Korkeasaaren Teatterissa.
Biisejä jäi lopulta yli kahdeksan kappaletta. Nämä miellyttävän rosoiset kappaleet eivät siis ole päätyneet työstöön Heikki Marttilan kanssa, eikä hänen soittoaan tai kädenjälkeään kuulla niissä. Kitarat ovat minun ja veljeni Jussin soittamia. Juhan bassoa, Mikon rumpua ja ennen kaikkea Hennan laulua sekä koskettimia niissä kyllä kuuluu. Lupaan, että julkaisemme tämän b-puolikokoelman ENSI VIIKOLLA. KYLLÄ! En minä halua sen jäävän pöytälaatikkoon. Se tulee streamattavaksi tänne blogiin, ja lisäksi sen voi ostaa digitaalisesti omakseen.
Tämä tuntuu varsin mukavalta pöydän putsaukselta. Täysin uuden materiaalin työstö on kuitenkin jo aloitettu ja siitä ollaan kovasti innoissaan.
Ehkäpä tässä vaiheessa voisin myös ilmoittaa teille, että Heikki siirtyy yhtyeestämme ulkojäseneksi. Häntä ei siis nähdä jatkossa keikoilla vakiojäsenenä, eikä hän esiinny uusissa promokuvissa. Sen sijaan tulevassa Kylmään veteen -musavideossa hän kyllä vielä esiintyy. Tähän kuvioon ei todellakaan sisälly mitään dramatiikkaa, Heikki on vaan hieman kiireinen muiden projektiensa kanssa. Sovimme, että uuden Pihkis-matskun kanssa häneltä saadaan edelleen tarvittaessa apua ja keikallekin hän tulee feattaamaan mikäli sattuu olemaan mestoilla!

Hoplaa. Tähän loppuun vielä selfie jostain päin Nosturia, sekä otos samalta päivältä promokuvaus-sessiosta.


Kesäiset kuulumiset

Terveiset Savonlinnasta, täällä kesämeiningeissä on käyty oopperassa, maisteltu Päivi-olutta ja bongattu siili. No kaikkee muutakin joo. Mut se oli kiva siili.

Ylihuomenna (11.7.2014) konsertoimme Pihkiksellä Joensuussa, Kaupungintalon sisäpihalla, Popkatu-klubilla. Viimeisimmät treenit ovat parin viikon takaa, joten jännitystä piisannee. Eipä huolta, treenit menivät oikein hyvin, vaikka ohjelmistoon tulikin melkoisen paljon muutoksia.

Heikki Marttila ei osallistu Popkadun keikalle, mikä tietenkin johti siihen että kappaleiden sovituksia piti miettiä huolellisesti uudelleen. Minä (eli Lasse) tulen soittamaan jonkun verran kitaraa, ja Hennan sekä Jussin osuuksia monimutkaistetaan hieman. Mikäs siinä, treenit kulkivat varsin mainiosti ja ainakin Henna taisi olla vaan hyvillä fiiliksillä siitä, että soitettavaa on enemmän. Lisäksi otimme ohjelmistoon 3 uutta kappaletta. Tai no, uusvanhaa kappaletta. Yksi niistä on kappale, joka jäi pois Liikaa jotain melkein -albumilta ja muut löytyvät pari vuotta vanhalta ”Onks jäbä tehny uutta matskuu?” -nimiseltä treenikämppälevyltä. Kiva soittaa niitäkin livenä nyt, ovat nimittäin hieman raaempia teoksia kuin nuo debyyttialbumimme jutut!

Henna tasapainoilee Telecasterin ja kosketinten välillä, Jussia huvittaa

Mitään kummempaa dramatiikkaa ei Heikin poisjäämiseen liity, hän on vain sen verran kiireinen studioduuniensa sekä toisen (sangen mainion!) yhtyeensä Sonikin kanssa että aikaa vaan ei tällä hetkellä ole tarpeeksi. Myönnän kyllä, että oli muutaman hetken huolissani kun aikataulujen päällekäisyys huomattiin 🙂 Onneksi mitään hätää ei ole, oikeastaan vain mukavaa kun tulee välillä erilaisia versioita biiseistä. Tulepa kuule tsekkaamaan ne Popkadulle perjantaina. Pus.

Kuvia Semifinalin keikalta

Sangen mukava kuvaajamies nimeltään Sami Turunen kävi meidän keikalla Semifinalissa… tuolta löytyy tulokset!

http://www.gofoxo.com/photofolio/

Nyt kun aloin bloggaamaan niin kerrottakoon tässä nyt jatkosta vielä sen verran että musaa äänitellään. Eilen tehtiin kolmen biisin bassot Juhan kanssa. Nämä olivat siis Liikaa jotain melkein -levyltä yli jääneisiin biiseihin, joita on noin levyllisen verran. Alun perin ajattelin että ne olisi voinut julkaista jo talvella, mutta hyvä näin. Eräänlainen b-puolilevy siis tulossa kesän aikana, mutta vain nettijulkaisuna. Hamassa tulevaisuudessa sitten kokonaan uusia biisejä isommalla profiilililla. Siihen saakka, nauttikaa tästä 🙂

Levy tilattavissa hienona cd:nä Levykauppa Äxästä eli Täältä.

Superviikonloppu 24.-25.5.

Hurjat pari päivää takana. Se säädön määrä on melkoinen, kun lähdet järkkäämään yhden 6-henkisen bändin Helsinkiin keikalle ja samalle reissulle vielä musavideon kuvaukset. Hyvin kyllä meni, keikka oli loppujen lopuksi oikein mainio ja letkeä, vaikka yleisöä oli melko vähän. Mikä lie syynä yleisökatoon, mm-lätkä vai moni samaan aikaan oleva tapahtuma. No, eipä tämä meidän nimemme vielä kovin tunnettu ole. Hyvä keikka soitettiin kuitenkin, liikutuin moneen otteeseen sen aikana!

Juha, Henna ja Lasse. 

Säätöä tulee esimerkiksi siitä että miten osan porukasta saa siirrettyä Joensuusta Helsinkiin. Kulurakenne on haasteellinen. Lippu keikalle voi maksaa enintään 10 euroa, ja sekin on aika paljon tuntemattomammasta bändistä. Lippu maksoi siis 8e. Yhden tyypin matkat Joensuu-Helsinki-Joensuu maksavat junalla noin 135e. Lentämällä ne maksavat noin 110e, joten tietenkin sitä on parempi lentää kun se on nopeampaakin. Mutta siitä voi toki helposti laskea että kuinka monta lipun maksanutta tarvitaan että pääsee edes omilleen. Höpsöä hommaa rahallisesti, ja kyllä se stressaa välillä. Onneksi itse soittopuuha on niin mukavaa että stressi yleensä unohtuu.

Toinen säätöä aiheuttava tekijä on kamojen roudaaminen. Kuka tuo ja mitä ja mihin aikaan roudataan. Mites keikan jälkeen? Keikkapaikan sisäpihan portti menee kiinni tuohon ja tuohon aikaan, ei ehdi edes jutella kavereille keikan jälkeen kun pitää roudata. Henkilökunta muistuttelee tästä: ”tämä oli teillä kyllä tiedossa jo ennakkoon!” Ei ollut. Pieni ärtymys, yleisö tuntui olevan halukas vielä purkamaan keikkakokemusta kanssamme. Roudaus pitää tehdä kahdella reissulla, koska käytössä on pakun sijaan vain henkilöauto. Helsingin keskustan läpi on hei tosi kiva autoilla eestaas lauantaiyönä. Pitää muistutella siinä itselleen että onneksi keikalla oli kivaa!

Semifinalissa oli meidän mukanamme keikalla maanmainio Verhot-yhtye. Todellakin suosittelen tutustumaan, levy löytyy esim Spotifystä. Kiitokset Mikolle ja kumppaneille kun tulivat! Toivotaan heillekin kasvavia yleisöjä jatkossa.

Kameran edessä.

Säätöä aiheutti myös sunnuntaina kuvaamamme Kylmään veteen -kappaleen musiikkivideo. Mikäs siinä, aivan mukava säätää. Videon kuvasi ja ohjasi kitaristimme Jussi. Se kuvattiin Pitäjänmäessä sijaitsevalla valokuvastudiolla. Alla pieni making of -henkinen videopätkä kuvauksista. Musiikki on ylinopeaa sen vuoksi että kuvan saa pyörimään hidastettuna lopullisessa filmissä… biisin ylinopeusversion huumori ei ehtynyt vielä kuvausten viimeiselläkään otolla, vaikka hommia oli paiskittu jo noin 6 tuntia. Tarkoitus on että liikkeestä tulee eteeristä ja hidasta, mutta sitä vaikutelmaa ei tästä videosta todellakaan saa… Odotelkaa lopullista versiota.



Tämä nopeutetun biisin rytmi muuten sitten tarttui mukaan loppupäiväksi. Oli esimerkiksi aika tuskaista odotella kassajonossa tämän jälkeen.

Videon tekoa tukee pienellä summalla Musiikin edistämissäätiö, kiitokset siitä! Video valmistunee tässä lähiviikkoina, kuunnelkaa sitä odotellessa vaikkapa tämä Kylmään veteen -biisi.



Kerubi 11.4.2014

Viime perjantaina oli toinen keikkamme, Happoradion lämppärinä Joensuun Kerubissa. Oikein mukavia kavereita olivat kyllä kyseisen yhtyeen jäsenet, sekä heidän crew:nsa!

Lähdimme Joensuuhun jo torstaina 10.4. Meitä siis asuu Helsingissä minä, Jussi, Juha ja Henna, sekä miksaajamme Pekka Kupiainen. Matkasimme Joensuuhun viidestään Pekan henkilöautolla, joten tunnelma oli tiivis. Onneksi vahvistimia ei tarvinnut ottaa mukaan, ne olivat lainassa Joensuu-kavereiltamme. Olemme kaikki Hennaa lukuun ottamatta kotoisin Joensuusta, joten sinne on aina aivan erityinen fiilis lähteä keikalle.

Saavuimme Joensuuhun torstai-iltana noin 21:30, minkä jälkeen pidimme vielä treenit Mikon treeniksellä Siihtalassa. Hieman raskas aika treenata, varsinkin pitkän ajomatkan jälkeen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut Mikon ja Heikin muiden töiden takia. Soitimme setin kahdesti läpi ja teimme pieniä säätöjä syntikkasoundeihin Pekan avustuksella.

Juha, Pekka, Henna ja Heikki. Juha ilveilee, Henna taktisesti mikin takana piilossa.

Meidän keikoillammehan ei tule mitään materiaalia taustanauhalta. Meillä ei ole mitään taustanauhojen käyttöä vastaan, ei todellakaan, joskus etukäteen äänitetyt taustahuminat ja -laulut vahvistavat mukavasti livesoitantaa. Meidän valintamme on kuitenkin ainakin toistaiseksi pelkkä live. Syntikat hoidetaan Applen Mainstage-ohjelman välityksellä. Siinä on se hyvä puoli että syntikkasoundit voivat olla samat kuin studiossa käytetyt. Varsinkin viime vuonna ostamani Togu Audio Linen Juno-syntikkaa mallintava plugari on kovassa käytössä! Sen säätöjen kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana, ja siinä Pekka on hyvä apu. Ja Heikki.

Seuraavana päivänä onneksi suurin osa porukastamme sai nukkua pitkään. Ainakin allekirjoittanut on todella aamu-uninen. Heikillä oli äänityshommia koko päivän. Kävin juttelemassa mukavia Kimmo Rotkolle, joka pitää mainiota Aasinsilta-podcastiä. Jutustelut, aiheenaan Pihka ja myrskyn lisäksi mm. Frederikin uusi levy ja Ukkosmaineen kirja, voi kuunnella edellä olevasta linkistä.

Roudasimme tavarat Kerubille kuuden aikaan. Söimme Kerubin maittavat sapuskat ja soundcheckiin pääsimme noin puoli kahdeksan aikoihin. Vähän säätöä tuli juuri niiden syntikoiden kanssa, mutta muuten kaikki meni mallikkaasti. Checkin jälkeen keikkaan oli vain reilu tunti aikaa, joten emme lähteneet keikkapaikalta minnekään. Törmäsin keikkaa odotellessa kuvaaja Arttu Kokkoseen, joka otti pyynnöstäni keikaltamme varsin mainioita kuvia! Tässä niistä yksi, enemmän niitä löytyy Facebook-sivuiltamme.

kuvaaja Arttu Kokkonen / arttukokkonen.com (C)2014 Arttu Kokkonen, all rights reserved

Itse keikka meni aivan nappiin. Soundit tuntuivat olevan kohdallaan ja aluksi hieman varautunut yleisö innostui meistä toden teolla. Meiltä vaadittiin myös encorea, mutta lämppärithän eivät niitä soita 🙂 Kiittelimme Happoradiota kovasti lämppäysmahdollisuudesta, olihan se nyt loistavaa että aloitteleva yhtye sai esiintyä näin isolle yleisölle.

Olin ensimmäisen keikkamme (Bar Loose 22.3.2014) jälkeen hieman allapäin. Tunsin syyllistyneeni yliyrittämiseen ja koin esiintymiseni olevan hieman feikkiä. Tämä ei varmasti välittynyt ulospäin, mutta tuntui että olisihan sitä voinut antaa musiikin puhua puolestaan eikä väkisin hyppiä ympäri lavaa. Ei siinä hyppimisessä sinänsä mitään pahaa ole, jos se lähtee liikkeelle yrittämättä, näyttelemättä. Kerubin keikalla olin tieten tahtoen rauhallisempi. Uskon että näytin ja kuulostin paremmalta, kuten koko yhtyeemmekin. Olen todella ylpeä Kerubin keikastamme!

Seuraavan kerran keikalla olemme 24.5.2014, silloin paikkana Helsingin Semifinal.

-Lasse

Settilista Kerubissa 11.4.2014

1. Sumun läpi
2. Taskun pohjalla
3. Liikaa jotain melkein
4. Valo on matkalla
5. Kylmään veteen
6. Milloin on aika
7. Kalenteri
8. Et koskaan kaipaa takaisin
9. Raiteiltaan

Settilista Bar Loosessa 22.3.2014

1. Sumun läpi
2. Taskun pohjalla
3. Liikaa jotain melkein
4. Valo on matkalla
5. Kylmään veteen
6. Kurvin kuppila
7. Kalenteri
8. Et koskaan kaipaa takaisin

9. Raiteiltaan