Artikkelit

Kohti TV-lähetystä!

Terveiset ystäväni Paavon autosta! Olemme juuri matkaamassa Helsingistä Joensuuhun. Viikonloppuna sekä maanantaina treenasimme YLE:n studioilla lauantain 7.2. telkkarivetoamme varten, sekä pidimme kahdet perinteiset bänditreenit. Auto on todella täynnä soittopelejä, sekä meitä on täällä neljä bändiläistä. Basisti-Juha tulee huomenna junalla perästä.

Huomenna keskiviikkona siis aikataulu on seuraava:

klo 11:10 Henna ja Lasse juttelevat Pohjois-Karjalan Radiossa
klo 14-16 Soundcheck ja yksi videohaastattelu julkaistavaksi lauantaina
klo 16:30 akustinen keikka Kauppakeskus IsoMyyssä
klo 21:00 Kerubin keikka. Ja showtime tosiaan heti klo 21!

Soitamme Kerubissa peräti 5 täysin uutta kappaletta, joten jännitystä riittää 🙂

Yleensä vain minä, eli Lasse, höpöttelen tässä blogissa. Nyt kuitenkin annan puheenvuoron Hennalle, hänellä on mielenkiintoista asiaa koskien kisabiisiämme. Olemme tehneet uutta levyä viime kesästä lähtien, ja sen tekstit ja sävellykset tulevat olemaan kokonaan omaa käsialaamme. Yksi poikkeus joukossa kuitenkin on, eli kisabiisimme Sydän ei nuku. Sen on sattuneesta syystä sanoittanut ystävämme Laura Madekivi.

Henna kertoo:

Karsinnan lähestyessä olen alkanut pohtimaan biisin tekstiä ihan uudella tavalla. Harvemmin tulee esitettyä biisejä joiden sanoittamisessa ei ole itse ollut mukana. Se luo tähän hommaan vielä yhden uuden haasteen lisää. 

Omaa tekstiä on aina helppo esittää. Vaikka se ei kirjaimellisesti kertoisikaan omasta elämästä, on se kuitenkin aina linkittynyt jollain tavalla niihin fiiliksiin, mitä on viime aikoina kokenut. Nyt kun teksti on tullut bändin ulkopuolelta, se täytyy itse saada koskettamaan omaa itseään, jolloin se koskettaa myös muita.
Sydän ei nuku on onneksi tulkittavissa monella eri tavalla. Olemme Lassen kanssa kokeneet sen kuvaavan levottomuutta, unettomuutta ja sitä, miten on vaikea kohdata toista ihmistä. Näillä eväillä saisi helposti aikaan raastavan angstibiisin, jollaista emme halunneet kuitenkaan tehdä. Emme myöskään halua esityksestämme epätoivoista, vaan pyrimme ilmaisemaan asiat positiivisen kautta.
Mikä positiivinen asia sitten aiheuttaa levottomuutta, unettomuutta ja kohtaamisen vaikeutta? Missä tilanteessa sydän ei nuku? Meille tuli ensimmäisenä mieleen ihastuminen. Itse olen ainakin ihastuessani aina aivan ylikierroksilla ja uneton, enkä tosiaankaan uskalla kertoa tunteistani kenellekään. Yleensä niitä ei voi myöntää edes itselleen. 

– Henna Helasvuo


Nähdään huomenna Kerubissa ja lauantaina telkkarissa! Muistakaa äänestää, se voi olla muutamasta äänestä kiinni.

Akustinen liveversio kisabiisistä:


Ja kiitos kommenteistanne netissä. Olette huippuja! Pus.

– Lasse

Ilmaiskeikka Kerubissa 4.2.2015

Yhtyeemme soittaa ilmaiskeikan kotiseudullaan Joensuussa, ravintola Kerubissa 4.2.2015 klo 21. Tämä siis tapahtuu vain kolme päivää ennen Uuden musiikin kilpailun ensimmäistä karsintalähetystä. Haluamme tietenkin kotikaupunkimme puolellemme, ja mikäpä olisi parempi tapa kannustaa siihen kuin soittamalla ilmainen keikka!

Olemme tietenkin erittäin kiitollisena Joensuun Popmuusikot Ry:lle tästä mahdollisuudesta. Arvostamme.

Liikaa jotain matskuu -levy nyt Spotifyssä

Liikaa jotain matskuu -levyn pystyy nyt kuuntelemaan myös Spotifystä! Jos kuitenkin haluat ostaa raidat itsellesi, mene Pihka ja myrskyn Bandcamp-sivulle. Sieltä saat levyn halutessasi myös korkealaatuisina WAV-tiedostoina.

Kiva kun kuuntelet <3 Palaillaan!

Liikaa jotain matskuu -nettijulkaisu!

No nyt se on lopultakin valmis, ”Liikaa jotain matskuu”! Ota 30 minuuttia aikaasi ja kuuntele, olemme tästä rennosta kokonaisuudesta erittäin ylpeitä!

Voit joko streamata levyn alla olevasta soittimesta, tai ostaa sen itsellesi digitaalisessa muodossa soittimen buy-linkistä. Kaikki raha on tervetullutta tukea, käytämme sen rahoittaaksemme tulevia koitoksia.

Kuten sanottu jo aiemmin, kyseessä on meidän Liikaa jotain melkein -debyytiltämme pois tippuneita lauluja. Valitsin debyytille tulevat biisit jo hyvin varhaisessa vaiheessa, siinä vaiheessa kun nämäkin kappaleet olivat vasta hyvin raakoja demoja. Kipinä kuitenkin jäi kytemään, ja kevään/kesän 2014 aikana tuotin ne valmiiksi. Työtä oli melkoisen paljon, koska halusin tehdä oikeutta näille melkoisen rakkaille teoksille. Nyt ne kuulostavat oikein mieleisiltä ja ah ihanaa, ne eivät jääneet pöytälaatikkoon!

Nyt on myös erittäin mukavaa suunnata kohti tulevia seikkailuja, koska pöytä on putsattu.

Pihka ja myrsky elokuussa 2014. Kuvaaja Mirella Pekkonen.

Toivottavasti tykkäät,

<3 Lasse

Kesäiset kuulumiset

Terveiset Savonlinnasta, täällä kesämeiningeissä on käyty oopperassa, maisteltu Päivi-olutta ja bongattu siili. No kaikkee muutakin joo. Mut se oli kiva siili.

Ylihuomenna (11.7.2014) konsertoimme Pihkiksellä Joensuussa, Kaupungintalon sisäpihalla, Popkatu-klubilla. Viimeisimmät treenit ovat parin viikon takaa, joten jännitystä piisannee. Eipä huolta, treenit menivät oikein hyvin, vaikka ohjelmistoon tulikin melkoisen paljon muutoksia.

Heikki Marttila ei osallistu Popkadun keikalle, mikä tietenkin johti siihen että kappaleiden sovituksia piti miettiä huolellisesti uudelleen. Minä (eli Lasse) tulen soittamaan jonkun verran kitaraa, ja Hennan sekä Jussin osuuksia monimutkaistetaan hieman. Mikäs siinä, treenit kulkivat varsin mainiosti ja ainakin Henna taisi olla vaan hyvillä fiiliksillä siitä, että soitettavaa on enemmän. Lisäksi otimme ohjelmistoon 3 uutta kappaletta. Tai no, uusvanhaa kappaletta. Yksi niistä on kappale, joka jäi pois Liikaa jotain melkein -albumilta ja muut löytyvät pari vuotta vanhalta ”Onks jäbä tehny uutta matskuu?” -nimiseltä treenikämppälevyltä. Kiva soittaa niitäkin livenä nyt, ovat nimittäin hieman raaempia teoksia kuin nuo debyyttialbumimme jutut!

Henna tasapainoilee Telecasterin ja kosketinten välillä, Jussia huvittaa

Mitään kummempaa dramatiikkaa ei Heikin poisjäämiseen liity, hän on vain sen verran kiireinen studioduuniensa sekä toisen (sangen mainion!) yhtyeensä Sonikin kanssa että aikaa vaan ei tällä hetkellä ole tarpeeksi. Myönnän kyllä, että oli muutaman hetken huolissani kun aikataulujen päällekäisyys huomattiin 🙂 Onneksi mitään hätää ei ole, oikeastaan vain mukavaa kun tulee välillä erilaisia versioita biiseistä. Tulepa kuule tsekkaamaan ne Popkadulle perjantaina. Pus.

Kerubi 11.4.2014

Viime perjantaina oli toinen keikkamme, Happoradion lämppärinä Joensuun Kerubissa. Oikein mukavia kavereita olivat kyllä kyseisen yhtyeen jäsenet, sekä heidän crew:nsa!

Lähdimme Joensuuhun jo torstaina 10.4. Meitä siis asuu Helsingissä minä, Jussi, Juha ja Henna, sekä miksaajamme Pekka Kupiainen. Matkasimme Joensuuhun viidestään Pekan henkilöautolla, joten tunnelma oli tiivis. Onneksi vahvistimia ei tarvinnut ottaa mukaan, ne olivat lainassa Joensuu-kavereiltamme. Olemme kaikki Hennaa lukuun ottamatta kotoisin Joensuusta, joten sinne on aina aivan erityinen fiilis lähteä keikalle.

Saavuimme Joensuuhun torstai-iltana noin 21:30, minkä jälkeen pidimme vielä treenit Mikon treeniksellä Siihtalassa. Hieman raskas aika treenata, varsinkin pitkän ajomatkan jälkeen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut Mikon ja Heikin muiden töiden takia. Soitimme setin kahdesti läpi ja teimme pieniä säätöjä syntikkasoundeihin Pekan avustuksella.

Juha, Pekka, Henna ja Heikki. Juha ilveilee, Henna taktisesti mikin takana piilossa.

Meidän keikoillammehan ei tule mitään materiaalia taustanauhalta. Meillä ei ole mitään taustanauhojen käyttöä vastaan, ei todellakaan, joskus etukäteen äänitetyt taustahuminat ja -laulut vahvistavat mukavasti livesoitantaa. Meidän valintamme on kuitenkin ainakin toistaiseksi pelkkä live. Syntikat hoidetaan Applen Mainstage-ohjelman välityksellä. Siinä on se hyvä puoli että syntikkasoundit voivat olla samat kuin studiossa käytetyt. Varsinkin viime vuonna ostamani Togu Audio Linen Juno-syntikkaa mallintava plugari on kovassa käytössä! Sen säätöjen kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana, ja siinä Pekka on hyvä apu. Ja Heikki.

Seuraavana päivänä onneksi suurin osa porukastamme sai nukkua pitkään. Ainakin allekirjoittanut on todella aamu-uninen. Heikillä oli äänityshommia koko päivän. Kävin juttelemassa mukavia Kimmo Rotkolle, joka pitää mainiota Aasinsilta-podcastiä. Jutustelut, aiheenaan Pihka ja myrskyn lisäksi mm. Frederikin uusi levy ja Ukkosmaineen kirja, voi kuunnella edellä olevasta linkistä.

Roudasimme tavarat Kerubille kuuden aikaan. Söimme Kerubin maittavat sapuskat ja soundcheckiin pääsimme noin puoli kahdeksan aikoihin. Vähän säätöä tuli juuri niiden syntikoiden kanssa, mutta muuten kaikki meni mallikkaasti. Checkin jälkeen keikkaan oli vain reilu tunti aikaa, joten emme lähteneet keikkapaikalta minnekään. Törmäsin keikkaa odotellessa kuvaaja Arttu Kokkoseen, joka otti pyynnöstäni keikaltamme varsin mainioita kuvia! Tässä niistä yksi, enemmän niitä löytyy Facebook-sivuiltamme.

kuvaaja Arttu Kokkonen / arttukokkonen.com (C)2014 Arttu Kokkonen, all rights reserved

Itse keikka meni aivan nappiin. Soundit tuntuivat olevan kohdallaan ja aluksi hieman varautunut yleisö innostui meistä toden teolla. Meiltä vaadittiin myös encorea, mutta lämppärithän eivät niitä soita 🙂 Kiittelimme Happoradiota kovasti lämppäysmahdollisuudesta, olihan se nyt loistavaa että aloitteleva yhtye sai esiintyä näin isolle yleisölle.

Olin ensimmäisen keikkamme (Bar Loose 22.3.2014) jälkeen hieman allapäin. Tunsin syyllistyneeni yliyrittämiseen ja koin esiintymiseni olevan hieman feikkiä. Tämä ei varmasti välittynyt ulospäin, mutta tuntui että olisihan sitä voinut antaa musiikin puhua puolestaan eikä väkisin hyppiä ympäri lavaa. Ei siinä hyppimisessä sinänsä mitään pahaa ole, jos se lähtee liikkeelle yrittämättä, näyttelemättä. Kerubin keikalla olin tieten tahtoen rauhallisempi. Uskon että näytin ja kuulostin paremmalta, kuten koko yhtyeemmekin. Olen todella ylpeä Kerubin keikastamme!

Seuraavan kerran keikalla olemme 24.5.2014, silloin paikkana Helsingin Semifinal.

-Lasse

Settilista Kerubissa 11.4.2014

1. Sumun läpi
2. Taskun pohjalla
3. Liikaa jotain melkein
4. Valo on matkalla
5. Kylmään veteen
6. Milloin on aika
7. Kalenteri
8. Et koskaan kaipaa takaisin
9. Raiteiltaan

Settilista Bar Loosessa 22.3.2014

1. Sumun läpi
2. Taskun pohjalla
3. Liikaa jotain melkein
4. Valo on matkalla
5. Kylmään veteen
6. Kurvin kuppila
7. Kalenteri
8. Et koskaan kaipaa takaisin

9. Raiteiltaan

Levy kaupoissa perjantaina

Kyllä, levy on tosiaankin tulossa kauppoihin perjantaina. Kuten tänään eräälle toimittajalle selitin, sen ensimmäiset biisit on tehty alkusyksystä 2012. Puolitoista vuotta. Aikamoinen aika. Ja aika hurjaa ajatella mitä kaikkea sinä aikana on elämässä tapahtunut. Muita tuotantoja, teatteriprojekteja, keikkoja, yksityiselämän surua ja onnea. Kaikkien niiden tapahtumien ajan on tämä levy ollut enemmän tai vähemmän mielessä. Esimerkiksi studiopäivinä se on ollut tietenkin enemmän mielessä, ja ne päivät ovat antaneet todella, todella paljon.

Juhlan paikka! Hetkeksi.

Levyntekomoodi on minulla oikeastaan koko ajan päällä. Nytkin, kun tämä Liikaa jotain melkein tulee kauppoihin. Kyllä niitä biisejä on jo seuraaville levyille. Joten tuntuu hassulta ajatella tätä julkaisua niin isona asiana. Se on ikään kuin kokoelma siitä mitä sävelsin itselleni viime vuonna. Julkaistu musiikki on aina noin vuoden jäljessä siitä mitä tällä hetkellä ajattelee tekevänsä. Sopivan kokoinen lohkaisu noin yhden vuoden tekemisistä on kymmenen kappaleen mittainen levy. Kuulijan on helppo ottaa sen kokoinen paketti vastaan.

Luulen että artisti ei ikinä ole ihan samalla aaltopituudella kuulijoidensa kanssa. Artisti on aina vuoden edellä. Tai ei välttämättä edellä, vaan jossain eri suunnassa. Siksi varmaankin jonkun lempiartistin uusi levy on yleensä (ainakin ensin) pienoinen pettymys, kun ei heti saakaan sitä mitä odotti. Tai no, on se silloinkin pettymys jos se on tasan tarkkaan mitä odotti. Mutta kun ei ikinä voi ihan tietää mitä odottaa. Sen kun hyväksyy niin musiikin kuuntelu muuttuu kiinnostavammaksi!

Ihmiset kysyvät minulta että miltä nyt tuntuu kun tämä levy on ulkona. Mitä aiot tehdä tällä levyllä nyt, mikä on levyn seuraava askel? Huomaan olevani hieman hämilläni, kun vastaan kysymyksiin. Olen jo siirtynyt eteenpäin. Ja nyt kun ajattelen esimerkiksi Ukkosmaineen menneitä levynjulkaisuja, olen oikeastaan aina ollut samalla lailla hämilläni levynjulkaisun kynnyksellä.

Jos levy julkaistaan esimerkiksi maaliskuussa, on se todennäköisesti miksattu ja masteroitu jo viimeistään tammikuussa. Kyllä siinä on jo pari kuukautta ehtinyt miettiä tulevia, yleensä pidempäänkin.

Tämä levy ei ole enää minun, päästän siitä nyt irti kun se julkaistaan. Se on nyt kuuntelijoiden. Toivon todella että se antaa kuuntelijoillensa yhtä paljon kuin se on antanut minulle!

Tilaa levy vaikkapa Levykauppa Äxästä nyt.

)

”Säveltäjälle ei voi antaa minkäänlaisia taiteellisia vapauksia”

Moi. Terveiset työhuoneelta!

Viime aikoina olen kuullut biiseistäni pari kertaa tällaista kommenttia: ”tuo on hyvä, tuo jää heti päähän, voisi soida radiossa.” ”Tuo on vähän hankalampi, vaatii pari kuuntelukertaa, ei varmaan soi radiossa.” ”Tämä on muuten hyvä biisi, suorista tuo melodia niin tulee radioystävällisempi.” ”Tämä voisi soida radiossa, mutta kun sinulla ei ole isoa levy-yhtiötä takanasi, se menee radioiden kanavapäälliköiltä ohi.”

Radio radio radio. Itse en edes jaksa kuunnella radiota juurikaan. En ymmärrä miksi joku haluaisi kuunnella jotain formaattiradiota. Samat biisit päivästä toiseen. (No, tämä on aika koluttu aihe. Go go Radio Helsinki ja blaa blaa. Mutta niin se on. Jos ei ole soittolistoja, homma on kerta kaikkiaan mielenkiintoisempaa. Kun DJ:llä on joku suhde soittamaansa musiikkiin.) En osaa ajatella radiosoittokeskeisesti, koska en arvosta formaattiradioita pätkääkään.

Mutta nyt kun olen päässyt tekemään biisejä muillekin kuin itselleni, ovat kommentit olleet aika kylmää kyytiä. Hämmentävin on ollut tällainen: ”Tämä peli on mennyt niin raa’aksi, että säveltäjälle ei voi antaa minkäänlaisia taiteellisia vapauksia.” Oikeasti, sähköpostissani on lukenut näin. Mikä kummallinen lähtökohta tehdä musiikkia! Ihan vaan käyttömusaksi, taustahälyksi Novalle, auton stereoihin työmatkalle. Eli sitten siitä saisi rahaa siitä musiikista. Teostoja ja Gramexeja. Toki teostorahat ovat tervetullut plussa, mutta ei niiden metsästäminen kerta kaikkiaan voi olla lähtökohta tehdä mitään.

Liikaa jotain melkein -albumin lähtökohdat ovat nämä: teen biisejä ilman minkäänlaista miellyttämis- tai formaattifiltteriä ja annan vaikuttajieni kuulua ilman mitään estoja. Olen tehnyt ne niin pitkälle ja niin hyvin kuin ikinä olen tässä elämäni vaiheessa pystynyt. En olisi osannut tehdä sitä yksin – tiesin että Heikki Marttila on täsmälleen oikea tyyppi kirkastamaan visiotani näistä biiseistä. Kuten myös koko tämä levynteon aikana kasautunut bändi. Kaikki mukaan tulleet ovat haastaneet näitä biisejä juuri oikeasta kulmasta ja nostaneet ne uudelle tasolle.

Liikaa jotain melkein kuulostaa ja näyttää juuri sellaiselta levyltä, josta minä itse olisin aivan tajuttoman innoissani. Näin pitää voida teoksestaan sanoa. En halua sanoa omasta teoksestani, että en täysin allekirjoita tätä mutta tämä on varmaan sitä mitä kansa haluaa kuulla. Jos olisin tehnyt teoksen siitä lähtökohdasta, olisi riski aivan älyttömän järjetön. Laittaa nyt tuhansia euroja studiokuluihin ja vuosi omaa aikaansa johonkin, josta ei itse pidä, ja jonka suurin hyve olisi se että myisi. Että siitä saisi rahaa. Että sillä eläisi. Menisin mieluummin supermarkettiin hyllyttämään.

Jos musiikillaan tavoittelee vain radiosoittoa, tulee väkisinkin otettua lähtökohdaksi se, mitä ajattelee yleisön haluavan kuulla. Silloin katsotaan yleisöä alaspäin, mitäs me noille junteille nyt keksittäisiin. Tällä tavalla tehdään paljon hittimusiikkia, ja kaupalliset radiot soittavat sellaista, koska luulevat että sitä kaikki haluavat kuulla. Sitten kuitenkin kun Radio Helsinki meinattiin lopettaa, tuli siitä mieletön some-älähdys ja tämä hieno kanava saatiin pelastettua. Eivät ihmiset halua kuulla vain niitä samoja soittolistabiisejä, niitä kuunnellaan siksi kun ei tajuta muutakin olevan tarjolla.

Minä uskon siihen että hittibiisin voi tehdä silläkin tavalla, että se lähtee sydämestä. Minä uskon siihen että silloin kun taiteilija on itse innoissaan teoksestaan, silloin se voi olla jotain kestävää. Ja kyllä se siitä silti voi syntyä harkiten tuotettu, siistin kuuloinen ja ”hitikäs” äänite. Silloin voi hyvillä mielin alkaa myymään omaa teostaan.

Niin kuin minä myyn nyt! Osta heti! Ennakkotilaa Liikaa jotain melkein!

Toinen bändileiri

Ensinnäkin, tässäpä 14.3. julkaistavan Liikaa jotain melkein -levyn kansitaide. Jotain pieniä muutoksia saattaa tulla, mutta on tuo kyllä niin hieno että ei mitään olennaista.

Ennakkotilaa levy täältä nyt.

Tämän viikon keskiviikko ja torstai olivat melkoisen rankkoja, mutta palkitsevia päiviä. Pidimme bändiharjoitukset Joensuussa. Osa meistä asuu siellä ja päätimme tällä kertaa treenata näin. On äärimmäisen hankalaa saada kuuden ihmisen aikataulut sopimaan yksiin, mutta nämä kaksi päivää sopivat kaikille.

Keskiviikkona 12.2. lähdimme ajamaan Helsingistä. Minä (eli Lasse), Juha, Jussi ja Henna. Ehdimme Joensuuhun vasta iltakymmeneksi. Onneksi Heikki ja Mikko olivat laittaneet treenikämpän valmiiksi.  Olimme melkoisen väsyneitä, vaikka fiilis olikin hyvä. Mutta eipä niistä treeneistä siinä vaiheessa paljoakaan tullut, soitimme vaan levyn läpi muistelumielessä.

Seuraavana aamuna allekirjoittaneen piti lähteä opettamaan Joensuun Normaalikoulun 6-luokkalaisille biisintekoa klo 8-14. Alkupalaveri oli työkaverini Janne Sivosen kanssa klo 7. Huh, melkoinen herätys. En ole aamu-unisena noin aikaisiin aamuihin oikein ikinä oppinut, en edes omana kouluaikanani. Tämä Teoston järjestämä Pumppu-hanke on kuitenkin niin hieno juttu, että olen mielelläni siinä mukana.

Torstaina 13.2. pääsimme harjoittelemaan kahden jälkeen, ja soitimme noin seitsemään asti. Tupakkapaikalla totesimme, että ainakin puolet biiseistä voisi vetää jo keikalla. Keskityimme tällä kertaa enemmän stemmalauluihin, mikä on ainakin minulle hyvin tärkeä osa pop-musiikin estetiikkaa. Olemme nähneet toisiamme tämän bändin ja levyn tiimoilta melkoisen paljon, joten huumorin taso alkaa olla sen mukaista. Kun joku uusi taustalauluasia tuli mieleen, puhuimme siitä esim. seuraavin sanankääntein:

– Stemmavaara uhkaa!
– Stemman uhka leijuu ilmassa!
– Vaaniva stemma lähestyy!

Ja pienen hekottelun jälkeen stemma treenattiin kuntoon.

Itse jäin vielä Joensuuhun perjantaiksi antamaan haastattelun sanomalehti Karjalaiselle (linkkaan sen tähän myöhemmin), mutta Henna, Jussi ja Juha lähtivät suoraan treenien jälkeen ajamaan Helsinkiin. Olivat varmaan vasta reilusti yli puolen yön perillä, ja seuraavana aamuna töihin. Auts. No mikäs siinä, taiteen eteen ilmeisesti kaikki ovat valmiita vähän kärsimään.

Kiitokset Eläin-yhtyeelle treeniksen lainasta.