Artikkelit

Pihkis-trio

Pihka ja myrskyn instrumentaatiossa on tapahtunut muutoksia. Olemme seuranneet inspiraatiotamme kohti elektronista musiikkia, rumpukoneita, syntikoita ja luuppeja. Ainakin tämän vuoden keikat esiinnymme triona. Minä (eli Lasse) olen DJ, Henna soittaa koskettimia ja Jussi kitaraa. Uudet biisit vievät selkeästi sinne päin, ja vanhoistakin on ollut mukavaa tehdä tyystin erilaisia versioita. Tämä on looginen jatkumo viime syksyn PihkaSound-remix-innostukselle.

IMG_2290

Lassen uudet soittopelit.

Tämä näky vei mennessään.

Tämä näky vei mennessään.

Kysymys ei ole siitä että emme olisi hyvissä väleissä Juhan ja Mikon kanssa, vaan siitä että tällä hetkellä koneet tuntuvat innostavammilta kuin perinteinen rokkibändi-instrumentaatio. Lisäksi 5-henkisen rokkibändin roudautuminen on kovin vaivalloista ja siitä tulee kustannuksia. Keikkamme eivät kuitenkaan vielä ole niin isoja että pystyisi esim. palkkaamaan henkilökuntaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus arvioida tilanne uudelleen.

Kustannuskysymykset eivät tosin pysäyttäisi bändin toimintaa, mikäli inspiraatio olisi akustisten rumpujen paukkeessa ja orgaanisen metelin luomisessa. Tärkeämpää on tietenkin se mitä biisit tällä hetkellä tuntuvat vaativan.

Jussi ja Henna.

Jussi ja Henna.

Trion ensimmäiset esiintymiset ovat 4.5. Mascotissa (SibA Mascot Takeover) ja 12.5. Elmun baarissa (Nanite Club). Tänään treenasimme niitä varten ja kylläpä kuulosti hyvältä!! Jälleen kerran, en malta odottaa että kuulette nämä versiot. Mukana on myös 3 täysin uutta biisiä.

Miltä tämä uusi Pihkis-inkarnaatio sitten kuulostaa? Heittelen tähän musaa jota olen viime aikoina kuunnellut.

Björk

Sigur Ros

BT

CHVRCHES

John Frusciante

Lightning Dust

MitiS

Pet Shop Boys

Kent

Jack Garratt

Calvin Harris

Deantoni Parks

Ellie Goulding

Armin Van Buuren

Paul Kalkbrenner

Editors

Tame Impala

Sekoitus noita! Ah, on varmaan hassua katsoa tuo lista sitten vuoden-parin päästä kun tämä uusi matsku on levyllä asti 🙂

Nähdään Mascotissa ja/tai Elmun baarissa.

Lasse

Videoita viime joulukuun Semifinal-keikalta

Ennenkuin lähdetään tästä Kansallisteatterilla järjestettävälle PALA-klubin keikalle, jaan tässä muutaman livevideon viime joulukuulta. Soitimme tuolloin Semifinalissa, Helsingissä sangen onnistuneen keikan. Kiitokset Jani Juvoselle dokumentoinnista!

Lisää keikkoja tulossa.

Tällä hetkellä tietenkin jännitämme Attention 2 -yhtyeen puolesta… Heidän UMK-karsintalähetyksensä on tämän viikon lauantaina 13.2.2016. Biisi on meidän tekemämme. Linkitän tähän vielä akustisen studiolivevideon, joka kuvattiin tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten. Muistakaas äänestää!

Keikkaraportti: On The Rocks 22.5.2015


Kuva: Antti Verkasalo

 
On The Rocks -keikkaan 22.5.2015 tuntui liittyvän jotenkin tavallista enemmän säätöä. Aina se keikkoihin liittyvä säädön määrä hipoo sietorajoja, mutta keikkatilanne on aina kuitenkin niin superkiva, että sen sietää. 
 
Treenasimme edeltävänä torstai-iltana. Mikko tuli 19:50 -junalla Joensuusta Helsinkiin ja meillä oli studiolla jo kamat melkein pystyssä. Setissämme oli kaksi ennen soittamatonta kappaletta, Pukukoppi ja Sano että olen typerä. Varsinkin Pukukoppi toimi jo ensisoittamalla moitteettomasti. Fiilis oli upea. 
 
Treenien lomassa järkkäilimme autoa, jolla saisimme kamat roudattua pois Rocksista keikan jälkeen. Meillä oli jo auto sovittuna kamojen Rocksiin roudaamista varten, mutta se piti palauttaa heti sen jälkeen. Kamat saisivat olla Rocksissa yön yli, mutta lauantaina paikkaan olisi päässyt vasta liian myöhään, että ehtisimme hakea ne pois. Ainut vaihtoehto oli siis tällainen suunnitelma: roudataan koko backline rumpuineen päivineen studiolle yöllä heti keikan jälkeen TAKSILLA. Tilataksilla, kyllä, se onnistuu.
 
Perjantaina, keikkapäivän aamuna aloitimme säädön joskus yhden aikaan, kun läksimme hakemaan autoa lainaksi. Auto sijaitsi Lauttasaaressa (oli vaikea löytää se). Lauttasaaresta jatkoimme Espooseen, josta saimme kaveriltamme Joonakselta rumpusetin vuokralle. Muutaman väärän käännöksen jälkeen selvisimme rumpujen kanssa studiollemme Kruununhakaan noin klo 16. Täytimme auton bändin muilla kamoilla ja kävimme syömässä viereisessä Keko-ravintolassa. Siellä paikan omistaja tykkää hupailla sanomalla ruualle väärän nimen, kun tuo sen pöytään. Esimerkiksi kun kebab tulee pöytään, sanoo hän ”kasvispitsa”. On se oikeastaan ihan hauska juttu.
 
Ruuan jälkeen osa meistä meni Rocksiin kävellen, koska kaikki eivät mahtuneen täpötäyteen autoon. Matka ei kuitenkaan ole kuin ehkä kilometri. Rocksissa oli meneillään lauantaina soittavan amerikkalais-ruotsalaisen rock-yhtyeen treenit, jotka hieman venyivät. Vajaa tunti myöhässä pääsimme kuitenkin laittamaan omat kamamme lavalle.
 
Soundcheck sujui mallikkaasti, paikan jäbällä oli homma hallussa. Keikkakumppanimme Sonik kuitenkin joutui säätämään monitoreitaan astetta pidempään. Taustalauluista oli ilmeisesti hankala saada selvää. Yleisöön päin meno kuulosti mahtavalta.
 
Ennen keikkaa jäi pari tuntia hengailuaikaa, jonka käytin ostamalla uudet henkselit. Henna oli juuri ostanut pinkit sellaiset, ja tuli henkselikateus.
 
Sonikin keikan aikaan (klo 22:15) yleisöä oli harmittavan vähän, ja sitä tuli meidän keikkaamme mennessä (klo 23:15) vain vähän lisää. Porukkaa oli kuitenkin tarpeeksi, että meininki oli mainio.
 
Mikon idea oli aloittaa keikka uuden uutukaisella Sano että olen typerä -kappaleella. Mikä räjähtävä startti! Seuraavaksi vielä julkaisematon Kivijalka ja sitten uuden EP:n avausraita Pukukoppi. Keikka rullasi tunnelmasta toiseen varsin mallikkaasti. Uudet biisit toimivat oman kokemuksen mukaan huomattavasti paremmin. Ei sen takia että vanhat olisivat jotenkin huonoja, vaan siksi että omat biisit tuntuvat melkein aina parhaalta tuoreena. Uusi matsku tuntuu elävämmältä, rouheammalta.

 

Keikan jälkeen saimme paljon kiitoksia eri ihmisiltä ja otimme muutaman oluen. Sitten oli roudauksen vuoro. Tilataksia ei saanutkaan ennakkotiedosta poiketen tilattua suoraan Rocksin ovelle, vaan sitä piti mennä kyttäämään taksitolpalle. Siihen ei ollut onneksi kuin 100 metrin matka. Henna paineli muutaman laitteen kanssa odottelemaan taksia ja me muut kannoimme kamat Rocksin terassin eteen. Siinä ne ihmiset ryyppäsivät ja me värjöttelimme taksia odotellen 🙂 
 
Sattumalta Hennan ohi kulki muuan Antti Verkasalo järjestelmäkameransa kanssa ja nappasi Hennasta pari kuvaa. Nämä tunnelmalliset otokset ovat tämän blogikirjoituksen kuvituksena.
 
Ja kiitokset On The Rocks ja eritoten Luca kun meidät taas sinne buukkasit. Omien biisien soittaminen hienossa rock-luolassa on aina ilo, vaikka siihen sisältyykin paljon säätöä. Otetaan koska vain uusiksi!
 
Kuva: Antti Verkasalo
 

 

Keikkapäiväkirja: LeBonk 14.3.2015

Saimme kokea pientä jännitysmomenttia keikkaviikolla, kun kaksi meistä oli kuumeessa. Ei mitään sen kummempia flunssan oireita, korkeahko kuume vain. Onneksi keikkapäivänä taudit väistyivät ja päästiin järjestelemään iltaa hyvällä boogiella.
Järjestelemistähän keikassa on. Rummut tulivat Mikon mukana Joensuusta, bassovahvistin Juhan kämpiltä ja lainavahvistin Lasselle kaveriltamme Tuomakselta. Kaksi jälkimmäistä onneksi sijaitsivat Helsingissä. Loput kamat roudasimme työhuoneeltamme Kruununhaasta. Kaikkeen tähän uppoaa yllättävän paljon aikaa, 2-3 tuntia helposti, kun jumittaa välillä liikenteessä.
Roudatessa kuunneltiin Cypress Hilliä. On kyllä vihaisen kuuloista.

Viiden aikaan pääsimme tekemään soundcheckiä. Varsin mukavasti se sujuikin, vaikka myöhästyimme aikataulusta hieman. Paikan äänijäbä oli pätevä kaveri. Onneksi näin, sillä meitä usein miksannut Pekka oli CMX:n mukana muualla keikalla.
Samana iltana kanssamme esiintyi myöskin UMK:sta tuttu Vilikasper Kanth. Hänen soundcheckinsä ei paljoa vaivaa tuottanut, sillä hänellä oli mukanaan vain kitaransa ja mahtava lauluäänensä. 
Checkin jälkeen talo tarjosi meille ruuat Rymy-Eetussa… mikäs siinä, mainiota joskin hieman tuhtia ruokaa. Ainakin parin tunnin päästä alkavaa keikkaa ajatellen.

Samana iltana oli melkoisen paljon tapahtumia ympäri Helsinkiä, joten pelkäsimme, että emme saa kovinkaan paljon yleisöä. Onneksi Vilikasperin keikaan aikaan sitä kuitenkin valui paikalle ihan mukava määrä. Extramukavaa oli se, että YLE:n UMK-tiimistä paikalle oli saapunut hieno kolmen hengen edustus. Kyllä kelpasi heille näyttää mitä osaamme!
Muutama minuutti jälkeen klo 22 halasimme yläkerrassa ja menimme intronauhan saattelemana lavalle. Yleisö oli kyllä ihanasti puolellamme heti alusta alkaen. Aloitimme ensimmäisen levyn avaavalla Sumun läpi -kappaleella, mutta sitten siirryimme jo uuden materiaalin pariin. Kaikkinensa soitimme viisi uutta kappaletta. Uusissa biiseissä on jotain maagista energiaa, seuraavilla keikoilla niitä soitetaan vielä enemmän.
Lasse ja uusi lelu.

Soitimme vajaan tunnin keikan, ja saimme vielä encoretkin. Ne olivat angstinen mutta toiveikas Matkalippu, sekä voimaannuttava Valo on matkalla. Fiilis oli erittäin positiivinen! Pienen särön siihen pääsi tekemään paikan omistaja, joka torui meitä kovin sanankääntein yliaikaa soittamisesta. Eihän siinä muuten mitään, asiallista kritiikkiä, mutta kun se tulee vihaiseen sävyyn juuri päättyneen keikan jälkeen, tulee siihen adrenaliineissaan myös vastattua kärkkäästi. Vetosin kaveriin, että eikö voi käyttää ravintolan illasta 15 minuuttia siihen, että bändillä olisi hyvä meininki. Olimme juuri kuitenkin soittaneet keikan josta tuli kaikille hyvä mieli ja palkinnoksi saimme hänen puoleltaan vain vihaa siitä että keikan jälkeinen yökerhomeininki pääsi nyt alkamaan 15 minuuttia myöhässä.
Onneksi keikan järjestänyt Luomustudion henkilökunta oli oikein mukavaa porukkaa, kiitos heille!
Ei siis keikanjälkeisiä oluita, hyvin nopeat moikkailut kavereille vaan ja sitten Helsingin yöhön roudaamaan bändin kamat takaisin Kruununhakaan. Roudaus kesti noin tunnin, ja puolenyön aikaan pääsimme hieman hengähtämään. LeBonk oli kuin eri maailmasta jo siinä vaiheessa: muuttunut keikkapaikasta pumppaavaksi yökerhoksi.
Siirryimme istuskelemaan läheiseen, rauhallisempaan anniskeluravintolaan. Puimme keikkaa muutaman kaverin kanssa. Erittäin raskas, joskin huikean onnistunut keikkapäivä takana! 
Vielä toistamiseen, kiitos Luomustudio. Otetaan uusiksi!
– Lasse 

Liikaa jotain matskuu -levy nyt Spotifyssä

Liikaa jotain matskuu -levyn pystyy nyt kuuntelemaan myös Spotifystä! Jos kuitenkin haluat ostaa raidat itsellesi, mene Pihka ja myrskyn Bandcamp-sivulle. Sieltä saat levyn halutessasi myös korkealaatuisina WAV-tiedostoina.

Kiva kun kuuntelet <3 Palaillaan!

Liikaa jotain matskuu -nettijulkaisu!

No nyt se on lopultakin valmis, ”Liikaa jotain matskuu”! Ota 30 minuuttia aikaasi ja kuuntele, olemme tästä rennosta kokonaisuudesta erittäin ylpeitä!

Voit joko streamata levyn alla olevasta soittimesta, tai ostaa sen itsellesi digitaalisessa muodossa soittimen buy-linkistä. Kaikki raha on tervetullutta tukea, käytämme sen rahoittaaksemme tulevia koitoksia.

Kuten sanottu jo aiemmin, kyseessä on meidän Liikaa jotain melkein -debyytiltämme pois tippuneita lauluja. Valitsin debyytille tulevat biisit jo hyvin varhaisessa vaiheessa, siinä vaiheessa kun nämäkin kappaleet olivat vasta hyvin raakoja demoja. Kipinä kuitenkin jäi kytemään, ja kevään/kesän 2014 aikana tuotin ne valmiiksi. Työtä oli melkoisen paljon, koska halusin tehdä oikeutta näille melkoisen rakkaille teoksille. Nyt ne kuulostavat oikein mieleisiltä ja ah ihanaa, ne eivät jääneet pöytälaatikkoon!

Nyt on myös erittäin mukavaa suunnata kohti tulevia seikkailuja, koska pöytä on putsattu.

Pihka ja myrsky elokuussa 2014. Kuvaaja Mirella Pekkonen.

Toivottavasti tykkäät,

<3 Lasse

On The Rocks 26.7.2014

Keikkaa edeltävänä iltana meillä oli treenit klo 23. Aika myöhäistä. Tämä siksi että Mikko tuli Joensuusta tarjoushintaan junalla, joka oli perillä vasta tuolloin. No, mikäs siinä. Allekirjoittanut on ainakin sellainen yökyöpeli että tuo on vielä ihan tehokas aika päivästä.

Treenit menivät ihan superhikisissä meiningeissä. Soitto kulki erityisen mallikkaasti ja lopulta vedimme kaikki ilman paitaa. Se on rokkia kai. Hauskaa ainakin. 
Heikki ei päässyt tällekään keikalle mukaan, joten vedimme jälleen viidestään. Orkesterimme on osoittautunut sangen toimivaksi kvintettinäkin. Jotkut sovitukset menevät eri tavalla kuin levyllä, mutta se on mielestäni vain hyvä asia. Jos menen katsomaan jotain bändiä keikalle, en edes pidä siitä jos levy toisinnetaan sellaisenaan. Mieluummin jotain extra-live-runtua sinne. Vaarallisia tilanteita.

Solisti ja Rocksin mainos.

Keikkapaikalle On The Rocksiin roudasimme tavarat mukavasti pakulla, kun keikkakumppanimme Miia oli sellaisen auliisti järkännyt. Olimme erityisen otettuja tästä, koska uhkana oli joutua roudaamaan kamat julkisilla. Matka ei ollut pitkä, sillä treenikämppämme sijaitsee Kruununhaassa aivan lähellä keskustaa, mutta ei se ole kivaa roudata hirmuista määrää soittokamaa edes pieniä matkoja. Toisaalta, aina kun joudun sen tekemään, toistan itselleni mantraa: ”Uranvalintakysymyksiä”. Siitä tulee ihan hyvä fiilis.

Mikko ja Juha soundcheckissä. Lava oli niin tahmea että siihen jäi jumiin. Narsk narsk.

Miian bändiltä saatiin lainaksi myös rummut ja toinen kitaravahvistin. Jee. Kantsii muuten tsekata Miia, kun sieltä jotain julkaisua tulee. Hyvää, omaperäistä poppia! Miian keikkaa oli katsomassa myös levy-yhtiön jätkä. Uuh, jännää! Ajateltiin että jäisiköhän se katsomaan meidänkin keikkaamme. Ei jäänyt. No, emme me kyllä välttämättä mitään levy-yhtiötä tarvitse. Mutta ei sitä ole poissuljettukaan, katsotaan minkälaisia kuvioita tulevaisuus tuo tullessaan!
Rocksissa soitettiin meiningiltään tähän asti paras Pihka ja myrsky -keikka. Porukkaa ei ollut valtavasti, mutta riittävästi. Porukka myös saatiin mukaan meidän riemuumme.
Minä vaan niin tykkään olla tämän bändin kanssa lavalla. Kaikki rehkivät täysiä hiki hatussa oman instrumenttinsa kanssa ja laulavat taustoja. Minusta se on aina hienoa jos kaikki bändistä käyttävät instrumenttinsa lisäksi ääntään.
Keikan alkuvaiheessa tuli pieni kömmähdys, kun ensimmäisen biisin aikana ei kuulunut Hennan kiippareista mitään. Se oli meidän moka, anteeksi miksaaja kun jouduit säätämään! Emme tästä onneksi häkeltyneet, vaan keikka pystyi jatkumaan. Onneksi kyseessä oli kahden kitaran biisi (Sumun läpi), joten äänimaisemaa oli riittävästi ilman koskettimiakin. Minun akustinen kitarani taitaa kyllä olla tullut tiensä päähän. En oikein pidä sen soundista enää. Pitänee panostaa johonkin heleämpään rämpyttimeen.
Keikan jälkeen minulle tarjottiin skumpat takahuoneessa, olihan vuorokausi jo vaihtunut ja ikää tuli mittariin tasan 33. Se on paras ikä.
Jos muuten joku otti keikalta kuvia, niitä saa auliisti laittaa vaikkapa facebook-ryhmäämme! Meillä ei ole yhtään 🙂 
Seuraavan kerran keikalla sitten Happoradion lämppärinä 23.8. Nosturissa! Tulkaahan sinne.