Biisejä kuplii universumista ja järjestä

Blogi on ollut tänä vuonna melkoisen hiljaa. Se johtuu välitilasta kahden aikakauden välillä. Nyt kuitenkin jotain on nytkähtänyt käyntiin, tunnen sen kuplivan innokkaana levottomuutena ja haluna tehdä uutta Pihkis-musiikkia jatkuvalla syötöllä.

On tässä välissäkin siis tehty musaa, paljonkin. Mm. Tero Heterolle, Ilona Chevakovalle, Attention 2:lle ja Jayholle. Tuotantoja on tehty mm. Katinka Rabelle, Six Minutesille ja Unzymelle. Uusia Pihka ja myrsky -kappaleitakin on vajaa 10 kpl, enimmäkseen Hennan kynästä. Toki niiden säveliä ja sanoja puljataan aina yhdessä, mutta kyllä se usein on lähtöisin yhden ihmisen ideasta. Pidän Hennan ideoita lähes poikkeuksetta upeina ja kokeilemisen arvoisina!

Tuntuu että avainbiisi tällä hetkellä on O-o-outo -niminen kappale, jota on jo keikoillakin esitetty nimellä Aurinko ei laske. Hennan aluille laittama teos puhutteli jo alusta lähtien. Se kertoo siitä oudosta tunteesta kun on kerrankin hyvä olla. Siitä kun on meren rannalla (tässä tapauksessa Karnataka, Intia) ja aistii että aurinko ei oikeasti laske, vaan me pyörimme. Loputtoman suuren näköinen Arabianmeri ikään kuin tulee meidän ylitsemme, mutta matkustamme tämän rannan päällä sitä pakoon. Jossain kaukana hyppää delfiini, tuossa lähellä yksi hassu intialainen kaveri haluaa ottaa kanssani selfien. Tällä meidän pallollamme nyt vaan sattumoisin syntyi elämää ja tällä hetkellä se on kehittynyt tämmöiseksi että aistimme tämän. Meillä on tiedettä, meillä on järkeä. Nautitaan siitä.

Työstimme tekstiä Hennan kanssa eteenpäin viime viikolla Savonlinnassa ja jotain minussa nytkähti. Nyt lähtee. Tunnen tämän ”käyntiin nytkähdyksen” myös unettomuutena, nytkin hyppäsin kolme tuntia kirjaa luettuani sängystä ylös blogia kirjoittamaan. Kello on siis 04:36.

Luin Rauli Virtasen Reissukirjaa ja se vei ajatukseni hetkiin omilla matkoillani, esimerkiksi 23h bussimatkaan Portlandista Salt Lake Cityyn, Utahin tasaisen erämaan läpi. Tai siihen kun en vaan löytänyt yöpaikkaa Venetsiassa ja päätin iltakymmeneltä lähteä yöjunalla Sloveniaan. Kaikesta selviää, kaikkialla tapaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat kivoja, jotkut haluavat pölliä rahasi. Nämä hetket ovat niin tärkeitä maailman ymmärtämisen kannalta. Sen ymmärtämisen, ettei tämä pieni rikas pohjoinen paikka nimeltä Suomi ole kuin yksi pieni paikka monien hyvin erilaisten paikkojen joukossa.

Kun alkaa tällaiset ajatukset pyörimään, tulee toisaalta sellainen olo että pitäisi taas heittää reppu selkään ja lähteä pitkään reissuun, askeettisiin oloihin. Toisaalta tulee vallaton himo purkaa tämä energia syntikoihin, kitaroihin, rumpukoneisiin ja liikuttaviin melodioihin. Viimevuotisen tuplalevyn jälkeinen Pihkis-takin tyhjeneminen on selkeästi väistynyt ja liikettä tapahtuu jälleen.

FullSizeRender

Huh, täytän huomenna 35 vuotta. Se on hyvä ja rauhallinen ikä. Paljon on koettu mutta paljon on vielä vuosia jäljellä nauttia maailmasta ja toteuttaa intohimojaan.

-Lasse

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *