Heinäkuu

Tänään kerron tarkemmin Kuuleeko maa -albumin yhdeksännestä biisistä Heinäkuu.

Olen aina tuntenut oloni todella mukavaksi Helsingissä juhannuksesta heinäkuun loppuun. Täällä on silloin verrattain vähän porukkaa, ja tuntuu kuin maailma pitäisi taukoa kiireistään. Ja tietty pitääkin, kun ihmiset ovat kesälomillaan. 

Minulle on usein vaikeaa olla ajattelematta, mitä muut minusta ajattelevat. Joudun oikein tsemppaamaan etten tee niin. Paitsi heinäkuussa tuntuu että saa vain olla. Ei tarvitse selittää kenellekään, miksi en ole hyödyllinen ja mene vaikka töihin. Toki jos joskus tarvitsisi selittää, selittäisin että olen taiteilija, ja se ottaa aikansa. Se selitys menisi kyllä nykyään läpi. Mutta takaraivossa kytee se fiilis mikä oli joskus lukion jälkeen, kun ei ollut töitä enkä tiennyt yhtään mitä tekisin. Silloin tuli ehdotuksia joka puolelta: mene vaikka metsäretkelle. Ota päivärytmistä kiinni. Opin ettei saa olla tekemättä mitään, ja siitä ajatuksesta on todella vaikea oppia pois.

Nykyään kaveripiiriltäni kuulee täysin päinvastaista palautetta: näyttää siltä että teen vaan koko ajan töitä. Voi olla että teen liikaa, näyttääkseni tehokkaalta vaikka kukaan ei ole minua tehottomuudesta paheksumassa. Mutta nyt kun se oma juttu on lopultakin elämässä löytynyt, saan valtavasti riemua siitä että minussa on nyt sisäinen halu tehdä jotain, ja paljon. 

Heinäkuu-kappale lähti lentoon Hennan hienosta lauluintrosta, ja kesällä 2017 soittokuntoon saadusta modulaarisyntikan soundista. Jussi keksi intron kitaraosuuden. Muistan että lead-laulua äänittäessäni olin harvinaisen varmoilla siitä että tämä on toimiva melodia. Toki semmoiset perus-arpomiset ja epäröinnit piti käydä kesän aikana läpi, mutta mielestäni lopullinen muoto on varsin toimiva. 

Äänitimme Mikon kanssa tähän akustiset rummutkin, mutta loppujen lopuksi käytin niistä hyvin vähän. Joskus rumpusetti ei vain palvele biisiä yhtä hyvin kuin koneet.

Biisin loppuun Henna sovitti oikein kunnon orkestraation, koska tuntui siltä että viimeisten kiertojen aikana pitää saada vielä yksi lisävaihde silmään. Viimeistä kuuttatoista tahtia on työstetty huomattavasti enemmän kuin biisien viimeisiä tahteja yleensä työstetään!

Lasse