Ahon laitaa levyntekoon

Blogin kansikuva on matkalta studiollemme Helsingin Arabiaan. Kuuden kilometrin matka taittuu tietenkin mukavimmin pyörällä, ja matkan varrella voi pysähtyä lintutornille. Kansikuva on otettu tornissa. Kyllähän tämä melkoisen hyviä fiiliksiä teettää!

Edellisestä blogauksesta on aikaa viikko, ja melkein joka päivä olen tehnyt täällä jotain 10-12h hommia Pihka ja myrskyn kolmannen pitkäsoiton eteen 🙂 Viime tiistaina äänitin oman levyn sijasta Maidens of the North -metallibändin laulajia, ja eilen kävimme Tero Heteron kanssa soittamassa Tampereella Pirkanmaa Pride -tapahtumassa, mutta muuten.

Viime blogissa mainitsemani MGMT meets Broder Daniel -työnimellä kulkenut kappale muuttui melkoisesti, mikä ei ole tietty lainkaan tavatonta. Ohjelmoin siihen rummut, jotka kuulostivat enemmän akustiselta rumpusetiltä kuin konerummuilta. Tämä johtaa kysymykseen: miksei siinä sitten ole ”oikeat” rummut? Jep, tulossa on – äänitämme Joensuussa Mikko Variksen kanssa rummut 3-4 biisiin.

Jussi levytti pitkästä aikaa kitaran lisäksi bassoa. Tosin kyseessä oli enemmän baritonikitaran kuuloinen osuus, joka tuki soittamaani synariffiä.

Jussi ja basso. Komea parta on kaverilla!

Jussin kanssa työstettiin myös hänen säveltämäänsä biisiä, joka on toistaiseksi vielä instrumentaali. Olen asettanut itselleni deadlinen valmistaa siihen lauluosuudet ensi viikolla. Se kuulostaa erittäin paljon John Fruscianten The Empyrean -levyltä, jota fanitamme suuresti. Vaikutelmaa korostettiin soittamalla akustista kitaraa pienen paristoilla toimivan Marshall-vahvistimen kautta.

Jostain syystä tämä pikku-Marshall on löytänyt tiensä todella moneen biisiin viime aikoina. Tykkään todella paljon siitä soundista, joka tulee näin:

MicroBrutea patterimarsun läpi.

Analoginen bassosyna MicroBrute soi pikku-Marshallin läpi, ja se äänitetään kondensaattorimikrofonilla. Tämän lisäksi MicroBrutesta menee käsittelemätön signaali suoraan koneelle. Kun näitä kahta raitaa miksaa keskenään, syntyy todella miellyttävää runtua. Olen tehnyt tällä metodilla muutakin kuin bassoja, esimerkiksi perkussioääniä.

Ainoastaan yksi levylle haluamani kappale on vielä täysin korkkaamatta. Se on Hennan tekemä vähäeleinen fiilistelybiisi työnimellä Tuhannesta nollaan. Olen kovin tykästynyt kyseiseen teokseen, onneksi sitäkin päästään pian työstämään.

Henna demottaa biisiään.

Äänitykset jatkuvat toistaiseksi vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, jonka jälkeen on vuorossa viikon loma. Lomaan kuuluu mm. Coldplayn keikka Brysselissä. Sangen miellyttävää!

-Lasse

Häiriö.

Nyt ei tuu pitkää bloggausta ku oon niin tohkeissani… MEIDÄN UUS SINKKU ON NYT JULKAISTU!!!! Saa jakaa somessa, saa kommentoida, saa tykkäillä, saa olla jopa tykkäämättä. Mutta tykkäät kuiteski.

Video:

Mitalikahvien paikka.

-Lasse <3

 

Pihkis-blogin vuosi 2016 aukeaa!

Pihka ja myrskyn blogi on viettänyt hiljaiseloa kohta kuukauden, koska minä (Lasse) ja Henna olemme olleet Intiassa reppureissaamassa. Matka vei meidät Delhin kautta Goalle, sieltä Karnatakaan ja vielä Keralaan. Nyt matkaamme junassa takaisin kohti Delhiä, josta paluulentomme lähtee. Junamatkaa on 2950 km verran, minkä taittamiseen kuluu aikataulun mukaan 46 tuntia. Intialaiset eivät tosin yleensä elä kovinkaan tarkassa aikataulussa, joten todellisuudessa matkaan menee varmaan ainakin pari tuntia enemmän.

IMG_1723

Kuten edelliselläkin Intian matkallani 2012-13, kuukausi on ollut yhtä suurta tunteiden vuoristorataa! On ihanaa vain katsella merta ja olla omien ajatustensa kanssa. En niinkään perusta mistään joogaretriiteistä tai kliseisestä valaistumisen etsimisestä, pidän vaan tästä maasta ja sen monista kasvoista (ja siitä että kaikki maksaa noin kymmenesosan siitä mitä Suomessa, sopii muusikon kukkarolle). Tällä kertaa vaikeuksiin kuuluivat mm. eräästä asumuksestamme löytyneet massiiviset torakat ja se, että meiltä loppui käteinen raha kesken eikä koko kylässä ollut yhtään toimivaa pankkiautomaattia. Kaikkea tällaista ja paljon muuta odottamatonta täällä koko ajan sattuu. Se antaa perspektiiviä; kaikesta selviää, aina. Asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin mennä. Kuinka ne voisivat muutenkaan.

Tarvitsen aina välillä tällaista perspektiivimuistutusta. Tuppaan ottamaan työhommani vähän liian vakavasti. Pihka ja myrskyn vuosi 2015 ei mennyt aivan suunnitelmien ja toiveiden mukaisesti. Paljon ihanaa ja upeaa tapahtui (kuten onnistunut mesenaattikampanja), mutta Uuden Musiikin Kilpailulla alkanut vuosi antoi odottaa vielä enemmän. Emme oikein löytäneet yleisöä, emme saaneet mahdollisuutta soittaa kesäfestareilla emmekä muutenkaan myytyä tarpeeksi keikkoja. Ja samalla kun sanon tämän, kiitän niitä jotka ovat löytäneet tuplalevymme ja kehuneet sitä. Olen itsekin levystä niin kovin ylpeä.

Vuosi 2016 tuo selvästi uusia tuulia mukanaan. Kiinnostuksen kohteena on kehittyä elektronisen popin tekijänä ja julkaista biisejä, ehkä jopa levy siihen tyyliin. Haluamme luoda suuria äänimaisemia. En malta odottaa että pääsen samplerin ääreen. En ole koskenut kuukauteen tietokoneeseen (kirjoitan tätä tabletilla, heh) tai instrumentteihini. No okei, meillä on mukana pieni Palolemista ostettu matkakitara sekä pieni 2 oktaavin koskettimisto. Teimme meren rannalla ja juna-asemilla muutamat sävelet ja sanat raaka-aineeksi. Ableton ja Push odottavat meitä innolla!

IMG_1727

Tämä junamatka kestää siis kaksi vuorokautta, ja sen aikana tapahtuu UMK 2016 -julkistus. Siellä on yksi minun ja Hennan kirjoittama ja tuottama biisi, SUPERJÄNNITTÄVÄÄ!!! Juha soittaa siinä ja bassoa ja Jussi (+ Ota tai jätä -videolta tuttu Jerry Ylkänen) ovat tehneet siihen videon. Paljon Pihkis-väriä UMK:ssa siis jälleen. Kappaleen nimi on Ready For The Show ja sen esittää Attention 2. Tämä duo koostuu 16-vuotiaista kaksosista Annista ja Ninasta, jotka olivat katsomassa kun me esiinnyimme viime vuoden UMK:ssa. Jompikumpi heistä oli ilmoittanut äidilleen, että okei, Lasse saa tehdä meille biisin ensi vuoden UMK:hon. Näin sitten tosiaan kävi, teimme Hennan kanssa rallin, josta olemme todella ylpeitä!

Eli jälleen, muistakaas äänestää 🙂

Näissä junissakin on todella ihanan rauhoittavaa istua. Lämmin, varmaan +30 nyt ulkona. Ikkunat ja ovet auki. Junaverkosto on Britti-imperiumin aikainen, ja junatkaan eivät varmaan kovin paljon uudempia. Tulee joku Miyazakin leffa näistä mieleen, ah! Kahteen päivään et joka tapauksessa voi tehdä mitään muuta kuin istua paikallaan, joten siinä on helppo päästää joskus mieleen puskevista luterilais-henkisistä tuottavuusvaatimuksista irti.

Palatkaamme pian asialle uusien Pihkis-soundien ja UMK:n merkeissä! Toisen yhtyeeni Ukkosmaineen levykin on tulossa keikkoineen päivineen. Mikäs tässä eläessä.

Lasse

PS. Henna on hieman levottomampi sielu: hän ei tosiaankaan tykkää istua kahta päivää putkeen junassa, mutta jos torakoista selvittiin niin kyllä tästäkin.

Vernissa

Vernissasta jäi kirjoittamatta heti keikan jälkeen, kun tässä on ollut kaiken näköistä muuta musiikkiin liittyvää puuhaa. Siitä lisää myöhemmin!

Juha soundcheckissä.

Juha Vernissan soundcheckissä.

Vernissan keikka oli oikein miellyttävä kokemus, vaikka yleisömäärä jäikin melko vähäiseksi. GRRLS ROCK! -tapahtumassa on hyvä meininki ja kanssa-artistit (kuten mainio MIAU) olivat mukavia. Meillä on aina ollut periaatteena, että täysiä vedetään vaikka yleisöä olisi kuinka vähän.

Tekniset ongelmat ovat riivanneet meitä parilla viime keikalla, mutta Vernissassa niistä ei ollut tietoakaan. Keikkasetuppimme alkaa olla siis kohdallaan.

IMG_0778

Henna valmiina lavalle.

 

Juha ja Lasse poseeraavat peilin edessä ennen keikkaa. Värikoodi kohdallaan.

Juha ja Lasse poseeraavat peilin edessä ennen keikkaa. Värikoodi kohdallaan.

Tässä erään katsojan kuvaama liveversio Olen vain joku -biisistä:

 

Seuraavan kerran LeBonk, Helsinki to 5.11.2015! Siellä kuullaankin sitten jo tuplalevyn toisen puoliskon uutta, hyvin erilaista matskua. Tervetuloa.

-Lasse

Levy masteroitu

Kas niin, levy on masteroitu ja se rokkaa nyt. Kuuntelin sen tänä aamuna kahdesti ja vielä se jaksoi liikuttaa. Itse asiassa paljon enemmän kuin aikoihin, koska nyt sen kuulee aivan eri tavalla. Fokus on siirtynyt pienistä miksausasioista (kuten esim basarisoundista, laulun diskanteista yms.) jälleen kokonaisuuteen.

Masterointia edelsi tiukka pariviikkoinen. Olin studiolla Kruununhaassa päivittäin ja Hennakin lähes joka päivä. Työkavereita nauratti kun soittohuoneeseen marssi vuorotellen jos jonkinnäköistä muusikkoa, muitakin kuin bändiläisiä.

Juha veti osuutensa niin että soittotilassa pauhasi kova volyymi.

Juha veti osuutensa niin että soittotilassa pauhasi kova volyymi.

 

Viulisti Susanne Helasvuo.

Viulisti Susanne Helasvuo.

Sellisti Janne Aalto soitti levyn kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Sellisti Janne Aalto soitti levyn kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Hennan ja hänen isoisänsä Esa Helasvuon välille järjestettiin piano-battle, josta tuli levylle siirtymä biisistä toiseen. Hienoutta!

Hennan ja hänen isoisänsä Esa Helasvuon välille järjestettiin piano-battle, josta tuli levylle siirtymä biisistä toiseen. Hienoutta!

Vielä viimeisenä päivänä ennen masterointia äänitimme yhden kitararaidan uudestaan. Lähdin suoraan sessioista Joensuuhun, jossa torstaina masteroimme levyn Hannu Hattusen audiopajalla.

Lasse ennen masterointireissulle lähtöä.

Lasse ennen masterointireissulle lähtöä.

 

Jussi soittaa kitaraa aamuvarhaisella.

Jussi soittaa kitaraa aamuvarhaisella.

 

Masterointi Hannun kanssa oli jälleen hieno kokemus. Biisit heräsivät henkiin aivan eri tavalla.

Masterointi Hannun kanssa oli jälleen hieno kokemus. Biisit heräsivät henkiin aivan eri tavalla.

Niin ja sitten sellainen kiusallinen juttu, että ensimmäisen levyn kansilehdessä on melkoinen kirjoitusvirhe! Eräs tarkkaavainen kuulijamme oli sen bongannut. Aurinkokuntamme suurin tähti on Canis Majoris, ei Cajos Majoris. Eikä se edes enää ole suurin tunnettu tähti. Puolustuksekseni voin sanoa, että tämä levynkannen sitaatin tähden nimi on copypastettu suoraan eräästä nettiartikkelista 🙂 Eikä kukaan joka kannet oikoluki, myöskään huomannut tätä. Hups. No, menköön kertojahahmomme ajankuvan piikkiin! Se on taidetta ja rock n roll.

Kiitos ja anteeksi.

-Lasse

Levynteon loppusuora (jälleen!)

Nyt on se vaihe levyntekoa, kun levy ottaa vallan koko elämästä. Ihan muutaman jutun olen hoitanut studioasiakkailleni, mutta muuten ”Koskaan ei ole valmista osa 2: Kaiku pelottaa” pyörii jatkuvasti mielessä.

Tänä aamuna aloin 8:30 miksaamaan kotistudiossani Herttoniemessä. Se on näin aamu-uniselle ihmiselle merkittävän aikaisin. Miksasin kappaleita nimeltä ”Hullu” ja ”X-asennossa”. Ne kuulostavat aivan hemmetin upeilta. Saako niin sanoa oman bändin biiseistä? Saa.

Musiikin edistämissäätiön MES:n apurahapäätös tekeillä olevan tuplalevyn suhteen kilahti postiluukusta. Hylätty! Ihmettelin tätä kovasti, on sieltä yleensä jotain tukea tullut. Hetken ajan mietin, mitä tehtiin väärin… Eivätkö hakemukseen liitetyt demomiksaukset olleet tarpeeksi hyviä? Eikö tämä projekti ole tukemisen arvoinen tai tarpeeksi ammattimainen? Äh, ei näitä asioita kannata miettiä, vaan tehdä sitä mikä oikealta tuntuu. Eteenpäin!

Miksaushommien jälkeen n. klo 14 polkaisin pyörällä studiolle Kruununhakaan, jossa Jussi jo viritteli kitarakamojaan. Äänitimme uudestaan kitarat kappaleeseen nimeltä ”Mitä musta vielä tulee”. Alkuperäiset kitarat olivat makuumme hieman liiankin holtittomat ja jotenkin tummasoundiset. Jussi oli vaihtanut kitaraansa kielet. Se muuten kirkastaa soundia kummasti 🙂

FullSizeRender-1

”Mitä musta vielä tulee” -kappale on jännittävä tapaus, sillä se on tehty ihan vasta pari viikkoa sitten tilaustyönä erään TV-ohjelman demoon. Siitä kuitenkin tuli niin hyvä, että otimme sen levyllemme. Tematiikka on sama kuin levymme tarinassa, ja sen mukaan ottaminen vaati vain pientä muokkausta parin muun biisin teksteihin.

Illansuussa studiolle saapuivat Henna ja hänen 16-vuotias veljensä Artturi. Artturi on nuoresta iästään huolimatta erittäin taidokas sellisti, ja hän sai kunnian levyttää Hennan sovittamat sello-osuudet biisiin ”X-asennossa”.

FullSizeRender    IMG_0514

Selloäänitysten jälkeen jäimme vielä Hennan kanssa studiolle äänittämään pianot ja laulut levyn päättävään ”Aurinko” -kappaleeseen. Väsymys alkoi jo tuntua, mutta saimme tehtyä hyvinkin söpöt laulusuoritukset.

Klo 23 jälkeen Henna lähti bussiin ja minä pyöräilin kotiin. Onhan siinä päivällä pituutta! Huomenna uudestaan. Motivaatio on se kun kuulee biisien rakentuvan pala palalta. Se on paras palkinto näissä musahommissa, kun saa kuulla sen oman luomuksen valmiina (tai jo lähes valmiina), suurelta ja selkeältä kuulostavana äänitteenä.

Tuplalevyn kakkososa siis marraskuussa, kuuntelepa tästä vielä ykkönen:

*

<3

-Lasse

Levyjulkkarit Helsingissä 16.9.2015 – Kiitos jälleen.

Noniin, keikan jälkeen on hankala saada nukuttua, joten kirjoitan blogia. Tuleepahan tuoreeltaan! (tämä postaus siis about neljän aikaan yöllä…)

Aikamoinen rypistys oli tämän päivän keikka. Meininki oli loistava, vaikka allekirjoittaneen ääniongelmat jatkuivatkin viime viikonlopulta. Joku viirus kurkussa. Edelleen, onneksi yhtyeessä on kaksi solistia ja Hennahan hoitaa.

Meillä on keikalla hieman riskaabeli setup syntikoiden suhteen – kaikki tulevat tietokoneen kautta. Asiasta kiinnostuneille infoksi, että käytämme Mainstage 3 -ohjelmaa, johon saa mukavasti ohjelmoitua syntikka-asiat. Mitään ei tule ”nauhalta”, soitamme ja laulamme kaiken livenä 🙂

Joskus käy kuitenkin niin, että joku pieni osa informaatioketjusta katkeaa, ja tällä kertaa se oli USB-hub. Nykyajan kökkö-MacBookeissa on vain 2 USB-liitäntää, ja meidän setuppiin pitää olla 4-5,  joten tarvitsemme USB-hubin myös livenä. Vähän turhan halpis sellainen oli käytössä ja nyt se kosahti.

On tietty vähän kiusallista, kun yhtäkkiä synat mykistyvät ja sen seurauksena pitää alkaa tiiraamaan MacBookin näyttöä KEIKALLA. Joku voisi sanoa, että käyttäkää nyt hölmöt oikeita synia eikä tuollaisia leluja, mutta ei kun me haluamme tehdä asiat näin. Ainakin toistaiseksi. Tietokoneen kanssa käytettävissä softasynissa on paljon etuja, ja koemme että se homma toimii meille. Paitsi tietty silloin kun koneet prakaavat. So what, samalla tavalla voivat basson mikit ja jakki joskus pätkiä. Se on ongelma, joka ratkaistaan!

Ja hyvin ratkaistiinkin. Kun koneemme kaatui, laitoin sen käynnistymään uudestaan, ja sillä aikaa soitimme syntikattoman version ”Rajaa silmäsi” -kappaleesta. Kun ei toiminut vieläkään, buuttasin uudestaan ja vedimme ”Pelkään tyhjää” ilman syntikoita. Vähän enemmän säröä kitaraan ja bassoon, vähän punkimpi ote. Henna lauloi selällään lattialla, kun ei tarvinnut soittaa synaa. Rock n’ roll, ei se oo niin justiinsa.

Tietty lähtökohta on se, että laitteet toimivat, mutta jos ei, niin se ei saa olla este toimivalle show’lle.

Ja olen niin kiitollinen Jussille, Mikolle ja Juhalle siitä kun hekin kantavat kortensa kekoon show’n luomisessa. Jos tulee ongelma ja hiljainen hetki niin kaikki heittävät läppää ja pitävät hauskaa yleisön kanssa. Tämä porukka toimii häkellyttävän hyvin yhteen!

Kiitos. Ja kiitos yleisö, olitte jälleen ihania. Jopa tanssitte ja lauloitte mukana. Itselleni jäi mieleen eritoten Galaksi-kappale, jonka aikana liikutuin niin paljon että hyvä kun pystyin laulamaan! Ja tuplalevyn kakkospuoliskon Ota tai jätä, joka sai porukan tanssimaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Erityismaininta vielä paikan henkilökunnalle, oli oikein mukava meininki. Lisäksi sekä lava- että etupään soundi olivat kohdallaan.

-Lasse

Levyjulkkarit Joensuussa 11.9.2015 – Kiitos.

Levymme on nyt ulkona, ja se tuntuu uskomattomalta. Levyjulkkaripäivä ei kuitenkaan sujunut ihan hankaluuksitta, mutta kunnialla siitä selvittiin!

Päivä valkeni minulle ja Hennalle Jyväskylässä, jossa olin toisen yhtyeeni Ukkosmaineen kanssa keikalla edellisenä päivänä, torstaina. Perjantaiaamun unet jäivät lyhyeen, koska levyn julkistaminen sai mukavaan, pieneen jännittyneeseen tilaan. Sanomalehti Karjalainen oli tehnyt Hennasta ison haastattelun, joka oli oikein sivun pääjuttuna! Jutun kainalossa oli arvio levystämme (ensimmäinen laatuaan). Levy sai 2 tähteä viidestä. Oli heikko ja huonosti perusteltu arvio, mutta kyllä ne negatiivissävyiset sellaiset aina hetken aikaa harmittavat. Eivät kuitenkaan pitkään, sillä faneilta saatu positiivinen palaute ajaa niiden ohi todella pian. Ja aivan mahtavaa että olimme isosti näkyvillä oman maakunnan lehdessä!

Karjalaisen arvio 11-09-15 IMG_0318

Tunnelmaa himmensi hieman se, että kurkkuni oli todella kipeä ja ääni paineessa. Päivän aikana keikkoja olisi tiedossa kolme: levykaupalla klo 17 (Pihkis), Kerubin salissa klo 21:30 (Pihkis) ja Kerubin kellarissa klo 02:15 (Ukkosmaine). On todella harvinaista ja epätoivottavaa, että kahdella bändilläni on samana päivänä keikkaa. Keikkojen saanti on kuitenkin niin hankalaa, että sitä sitten tekee mieluusti kaiken mitä eteen tulee. Terveenäkin moinen rääkki olisi äänelle hankalaa, mutta että sairaana…

Saavuimme Joensuuhun noin kolmen aikaan, ja treenasimme Hennan kanssa vielä akustisia versioita levykauppakeikkaa varten. Klo 17 Levy-Eskoille oli saapunut pieni, mutta innokas yleisö. Virittelimme kitaran ja keikkapianon soittokuntoon, mutta lopulta kuitenkin päätimme mennä kadulle soittamaan pelkällä kitaralla ja laulamaan täysakustisesti. Katusoittohengessä. Ilma oli kuitenkin mitä mainioin! Henna hoiti enimmäkseen lead-lauluosuudet, minä säästelin ääntäni iltaa varten.

IMG_0324 IMG_9665.JPG

 

Levy-Eskoilta matkasimme suoraan Kerubille, jossa meillä oli soundcheck klo 19:30. Siinä välissä ehti syömään Kerubin keittiön mainioita antimia.

IMG_0345 IMG_0327

Checkin ja keikan väliin jäi ainoastaan puoli tuntia, mikä oli oikeastaan oikein mukavaa. Jännitys ehti kasaantua vain lyhyen ajan. Kun aloitimme keikkamme, salissa oli ainoastaan kourallinen ihmisiä, mutta se ei meidän menoamme haitannut. Täysillä päin! Keikan aikana saliin valui paljon ihmisiä, ja muutamat innokkaat fanit bailasivat keikan alusta loppuun. Me kyllä huomasimme teidät, olette <3! Minun ääneni petti monessa paikkaa, ja jätin paljon lauluosuuksia Hennan hoidettavaksi. Onneksi on bändissä kaksi solistia niin voi paikata. Henna on niin pro ja upea.

IMG_0351

Karjalaisen reportaasi tuli nettiin hauskasti jo Egotripin keikan aikaan, ennenkuin Iisa oli soittanut nuottiakaan.

Pihka ja myrskyn julkkarikeikan (-keikkojen) jälkeen ääneni oli ymmärrettävästi täysin poissa, ja normaalisti tällaisessa tilanteessa olisi muutenkin vain juhlan paikka. Ei tällä kertaa, sillä yöllä olisi luvassa vielä Ukkosmaine-keikka. Siinä minulla on paljon isompi vetovastuu laulullisesti. Olin siis hyvin huolissani. Ääneni palauttamisessa minua neuvoivat muun muassa Egotripin Mikki ja Knipi. Otin kokonaisen kyypakkauksen, eli kaikki ne kolme tablettia… Merkittävää eroa en huomannut, mutta sain kuitenkin päivän viimeisenkin keikan läpi raakuttua. Siinä auttoivat bändikaverini Ville ja jälleen kerran upea yleisö.

Kiitos. Pihka ja myrsky kiittää. Ja tästä on hyvä jatkaa kohti Helsingin keikkaa. 16.9. Elmun Baari, see you there! Pus.

IMG_0340

-Lasse

 

 

 

Tuplalevyn ensimmäinen osa kaupoissa huomenna

Ensinnäkin, kiitos kaikille mesenaateille. Lähetimme levyn teille etukäteen, ja moni on kommentoinut levyä meille. Palaute on ollut aivan yltiöpositiivista! Kyllä se tosiaankin tuntuu aivan älyttömän hyvälle.

Tilanne on levynjulkaisun suhteen sangen poikkeuksellinen, sillä meillä on vielä toinen levy viimeisteltävänä. Yleensä tässä vaiheessa on takki täysin tyhjänä ja ei mitään hajua tulevasta. Nyt kuitenkin toinen levy kummittelee mielessä jatkuvasti. Eiköhän se saada valmiiksi hyvissä ajoin ennen sen julkaisua marraskuun alussa.

Nyt kuitenkin juhlitaan tätä ensimmäistä levyä, huomenna perjantaina Joensuussa ja ensi keskiviikkona Helsingissä. Levyjulkkarikeikat vielä tässä:

11.9. klo 17 Levy-Eskot, Joensuu

11.9. klo 21:30 Lehtiä Ilosaaressa, Joensuu (Kerubi)

16.9. klo 21 alkaen Elmun baari, Helsinki

Juhlamoodia tummentaa hieman tämä melkoisen ärhäkkä kurkkukipu, jonka allekirjoittanut on jostain kehittänyt. Olen varmaankin tehnyt hieman liikaa viime aikoina… Uuden Musiikin Kilpailussa oli deadline demoille tämän viikon tiistaina. Emme tietenkään lähettäneet sinne mitään Pihka ja myrskyllä, mutta olin kyllä äänittämässä ja miksaamassa KUUDEN eri artistin biisiä. Kahdella niistä olen myös (Hennan kanssa) biisintekijänä. Tykkään kyllä studiohommista kovasti. Mikäli tahdot asiakkaaksi studiolleni, käypä tsekkaamassa www.lassensavelet.net.

Anyway, parasta just nyt on tämä Pihkiksen SIKAHIENO levy. Enjoy.

-Lasse

Uusi video: Olen vain joku

Virallinen musiikkivideo Pihka ja myrsky -yhtyeen kappaleeseen Olen vain joku.

Kuvaus: Tomi Palsa
Ohjaus: Lasse Turunen
Leikkaus: Henna Helasvuo
Valoassistentti: Joona Nuutinen

Säv. ja san. Henna Helasvuo, sov. Pihka ja myrsky.

Huh huh, melkoinen viikonloppu takana. Allekirjoittaneella (Lasse) on ollut kovasti kiireitä studiolla muiden artistien tuottajana, mutta ehdimme viikonloppuna pitämään kahdet pitkät treenit Pihka ja myrskyn kanssa. Oli oikein mukavaa, otimme haltuun uusia biisejä levyjulkkarikeikkoja varten. Moni kappale saa ensiesityksensä perjantaina Lehtiä Ilosaaressa -festareilla Joensuun Kerubissa 11.9.2015. Näihin kuuluu muun muassa videokappale Olen vain joku.

IMG_0207 IMG_0204