Meteotsunameista viis, me soitetaan Rantabileissä!

Olen tässä mietiskellyt, että kuuluvatko Tero Hetero -keikkareissujen kuvaukset tähän Pihkis-blogiin. Olen tullut siihen tulokseen että kyllä tämä on siihenkin sopiva foorumi. Tykkään höpötellä näiden reissujen pienistä sattumuksista, ja Teron musa on ihan yhtä paljon meidän omaa musaa kuin Pihkis-musakin.

Jyväskylän Seta ry järjesti perinteiset Rantabileensä Kivelänrannassa lyhyellä varoitusajalla, ja Unzyme-yhtyeen lisäksi sinne buukattiin muunsukupuolinen rap-artisti Tero Hetero (jonka bändissä siis minä ja Pihkis-Henna). No mikäs siinä, sopivaa yleisöä tiedossa, eikä muita keikkasuunnitelmia viikonlopulle.

Meillä oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa käytössämme oma keikka-auto, johon juuri lähdin yhteisomistajaksi. Keikalle lähtöön liittyy yleensä joko melkoinen roudausruljanssi julkisilla kulkuvälineillä, tai auton lainaaminen kaverilta. Tällä kertaa oli oikein mukavaa vain ottaa oma auto ja lastata Teron keikalle tarvittavat välineet studioltamme Kruununhaasta.

Auto ei ole järin suuri, joten tilaa jäi vain vaivoin neljälle ihmiselle. Haimme Teron sekä laulaja Sari Goltzin mukaan Mäntsälästä, ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa.

Rauli-myrsky riehui, näimme kaatuvan puun rikkovan hirviaidan ja hyvä kun auto pysyi tuulessa tiellä. Fiilis oli melko epäuskoinen – tarkoitus kun oli soittaa ulkoilmakeikka rannalla.

Saavuimme paikalle sovitusti tuntia ennen showtimeä, eli klo 21. Vettä tuli vaakasuoraan ja tapahtuman kunniaksi pystytetty sateenkaaribanneri lepatti vimmatusti. Tuli semmoinen olo että äh, ajetaan takaisin. Ei tuohon pysty elektroniikkaa pystyttämään.

Yleisöä oli kuitenkin tullut mestoille joitakin kymmeniä, eli ihan hyvä määrä. Kyllä sillä rokkimeiningin saa aikaiseksi. Lisäksi järjestäjä, Jyväskylän Seta ry:n superkiva puheenjohtaja Petri Janhunen keksi että laitetaan soittokamat pystyyn hieman poispäin rannasta, viereisen mökin eteen tuulensuojaan. Sade lakkasi noin 22, joten pääsimme pystyttämään kamamme Unzymen kanssa.

Reilu tunti aikataulusta jäljessä, eli noin 23:15 pääsimme starttaamaan settimme. Myrsky ei ollut ilmeisestikään haitannut sateenkaarijengiä! Siinä he olivat joraamassa elektronista tanssimusiikkiamme ja meininki oli erittäin hyvä. Joskin aika pimeä, sillä keikkamme aikaan Unzymen valoshow ei ollut ihan vielä valmis. Se ei tuntunut haittaavan ketään. Mitä nyt jouduin hieman välillä laittamaan kännykästä valoa että osasin painaa oikeaa nappia kontrollereistani.

Saimme keikan jälkeen runsaasti innostunutta palautetta yleisöltä, sekä katsoimme Unzymen oikein hienosti toimivan keikan. Pimeys toi roudaamiseen mukavasti lisähaastetta, se kun on niin tylsää muuten. Sari näytti valoa ja minä kelasin piuhaa.

Unzyme järjesti messevät metsäreivit.

Unzyme pisti pystyyn messevät metsäreivit.

Noin klo 02 pääsimme lähtemään Helsinkiin päin. Meidän tuli ajaa yötä myöten takaisin kotiin, sillä seuraavana päivänä olisi studiohommia tiedossa. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen autosta alkoi kuulua kummaa korinaa, eikä matkanteko ongelmien googlettamisista huolimatta voinut jatkua. Soitimme Unzyme-Joonalle että mahtuisikohan sinne vielä neljä tyyppiä yöpymään. Joona ja hänen kämppiksensä ovat onneksi erittäin mukavaa ja joustavaa sakkia! Köröttelimme neljääkymppiä takaisin Jyväskylään.

Seuraavana aamuna (eli muutaman tunnin unien jälkeen) saimme maittavan jäätelö-pannariaamiaisen, joten harmitus auton suhteen hävisi tehokkaasti. Lähdimme bussilla Helsinkiin studiotöihin, ja ainoaksi ongelmaksi jäi se, että soittokamamme jäivät Jyväskylään. Ne pitää hakea sieltä tämän viikon loppuun mennessä. Jotenkin. Eli takaisin autonlainailubisneksiin.

File 29.8.2016 8.21.59

Rokkii ja glamourii!

-Lasse

PS. Pahoittelen Tero-keikkakuvien puutetta, mutta keikalla oli oikeasti niin pimeää että kuvauksesta ei tullut mitään.

PPS. Nähään Semifinalin Pihka ja myrsky -keikalla la 10.9.!

Rööperifest, Feministinen puistojuhla ja Blue Sea Film Festival 2016

Takana on melkoinen superviikonloppu, johon mahtui kokonaiset kolme keikkaa. Torstaina olimme soittamassa Helsingissä, Rööperifest-tapahtumassa. Lauantaina esiinnyimme Tero Heteron kanssa Helsingin Pengerpuistossa klo 14, sekä Pihka ja myrskyn kanssa Raumalla, Blue Sea Film Festivalilla klo 22:30.

Treenasimme varmaan eniten mitä koskaan yhtä keikkarypästä varten on treenattu, sillä uudella live-setupillamme ei oltu tehty vielä kovinkaan pitkiä esiintymisiä. Mukana oli jo keväänkin keikoilla kuultuja uusia biisejä, sekä ihan uusia remixejä vanhoista kappaleista. On ollut varsin antoisaa vääntää Abletonilla näitä uusia versioita! Jotkut versiot eroavat levytetyistä paljonkin, jotkut eivät niinkään. Toisinaan on tullut testailun jälkeen sellainen fiilis että eipä tähän originaaliin kannata kajota. Enimmäkseen uudet versiot ovat kuitenkin erittäin innostavia, esimerkiksi Perusihminen ja Pukukoppi kuuluvat suosikkeihini. Poimimme treenatessa parhaat palat settiin mukaan. Painotus on tietenkin ihan uusissa kappaleissa, niissä jotka on sovitettu suoraan tätä nykyistä trio-kokoonpanoa varten.

Vanhojen biisien live-versioista, ”remixeistä” tekisi mieli tehdä joku julkaisu. Ne ovat niin hyviä. Ehkäpä syksyllä jo! Katsotaan miten aika riittää.

Keikoilla oli ensimmäistä kertaa mukana live-miksaaja Niina Hartikainen, eli Tero Hetero. Sama jäbä. Hän on nykyään innostunut räppäämisestä ja biisinkirjoittamisesta, mutta musateknologian koulutus pätevöittää hänet vaikkapa miksaamaan keikkoja. Minua on aina kiinnostanut laulujemme efektointi keikoilla, mutta sitä en tietenkään itse musisoidessani voi tehdä. Yleensä keikkamme on miksannut ”paikan jäbä”, eli keikkapaikan oma ääniteknikko. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta etu on toki melkoinen jos miksaaja tietää kappaleet tarkkaan. Silloin voi tehdä isompia liikkeitä esimerkiksi kaikuefektien kanssa. Niina tuli siis treeneihimme mukaan.

Treeneissä oli melkoinen tekniikkasäätö päällä, kun piti keksiä kaikki signaalireititykset yms. aivan alusta. Toisaalta se on erittäin mukavaa, koska tykkään miettiä näitä asioita. Toisaalta meni välillä hermot, kun mikään ei meinannut toimia. Meidän tapauksessamme hermojen menetys treeneissä tarkoittaa pientä tiuskimista puolin ja toisin, ei mitään vakavaa. Pieni tauko ja joku verensokeria nostattava välipala yleensä palauttaa sovun!

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Keskiviikkona 17.8., eli päivää ennen Rööperifestin keikkaa soitto ja efektointi sujui jo erittäin mainiosti, joten mieli oli levollinen ja innokas. Rööperifestin soundcheck-aikataulusta ei ollut kuitenkaan vielä päivällä tietoa, mikä hieman huolestutti. Päätimme tehdä esiintymisen akustisena, mikäli soundcheckiä ei saataisi järjestymään. Uudet systeemimme kuitenkin vaatisivat harjoituksista huolimatta suurta tarkkuutta sujuakseen. Keikka olisi kuitenkin vain vartin mittainen ja vaihtoaikaa edellisen esiintyjän jälkeen hurja 5 minuuttia (joku 20 minuuttiakin olisi tiukka vaihto, vaikka systeemeihin oli hyvä rutiini!).

Lopulta soundcheck-aikataulu saatiin sovittua keikkapäivälle klo 14. Menisimme siis sähköisellä setillä.

Roudasimme kamat paikalle keikkapäivänä ja kasasimme ne lavalle check-aikataulun mukaisesti. Kun ilmoitimme paikan henkilökunnalle olevamme valmiina tsekkaamaan, saimme vastaukseksi ystävällisesti naureskellen, ettei täällä kukaan tee soundcheckiä. Mikrofonit eivät edes vielä ole saapuneet paikalle. Täällä on kaikki kesken. Kaikki saataisiin kyllä valmiiksi klo 15 mennessä, jolloin tapahtuman oli määrä alkaa.

Aha, ei siis checkiä. Ilmeinen kommunikaatiokatkos järjestäjän ja tekniikan välillä, mitä nyt aina välillä sattuu. Aikataulu vaikutti hankalahkolta. Roudasimme kaikki sähköiseen settiin tarvittavat kamamme (yksi autollinen) takaisin studiolle ja treenasimme akustisen setin.

Rööperifest-ohjelma oli melkoista aikataulutykitystä: 6 tuntia tavaraa, vaihto 20 minuutin välein. Esiinnyimme klo 18, ja akustinen setti toimi lopulta oikein hyvin! Eihän siinä mitään muuten, mutta aika paljon vähemmällä vaivalla oltaisiin päästy jos meille ei olisi luvattu tuota klo 14 -soundcheckiä. Toisaalta, tulipahan harjoiteltua mahdollisimman nopea keikkasetin kasaaminen lavalle.

Henna @ Rööperifest 2016

Henna @ Rööperifest 2016

Lauantai 20.8. hieman hirvitti etukäteen, kuten kahden keikan päivillä on tapana. Tero Hetero -esiintyminen tapahtui jo klo 14. Avasimme Feministinen puistojuhla -tapahtuman. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja piknik-henkinen. Lavahenkilökunta oli supermukavaa tiukasta aikataulusta huolimatta.

Saavuimme paikalle sovitusti puoli tuntia ennen keikkaa, 13:30. Siinä ehtii ihan hyvin rakentamaan kamat ja tarkistamaan että kaikesta kuuluu ääntä. Teron tapauksessa emme olleet niin tarkan soundcheckin tarpeessa, koska setti on tuttu.

Klo 14 on ehkä hieman hankala päästä keikkafiilikseen, mutta parin biisin päästä se lähti. Keikka oli viiden biisin mittainen, joten riemua ei kestänyt kovin kauaa. Laatu kuitenkin korvaa aina määrän, joten olimme erittäin onnellisia tästä keikasta! Ja toivotamme onnea Feministisen puolueen pyrkimyksille.

Teron keikan jälkeen haimme Jussin kamoineen studiolta, ja lähdimme ajamaan kohti Raumaa.

Rauman Blue Sea Film Festivalille meiltä oli tilauksessa 90 minuutin mittainen esiintyminen, mikä oli oikein mukava haaste. No, ihan 90 minuuttiin emme kestossa yltäneet, mutta saimme kuitenkin luvan kanssa testata yleisön edessä kaikki biisit, jotka vähänkin koimme toimiviksi.

Ihana Vanha Rauma, ihanat puutalot, ihana järjestäjä-Timo! Oli nimittäin tervetullut olo, kiitokset siitä. Ehdimme mainiosti ennen keikkaa Raumalle, ja kamojen kasaamiseen ja soundcheckiin jäi aikaa miltei tunti.

Backstagemme sijaitsi Amarillossa, jonka läpi kävellessämme tuli hieman Twin Peaks -fiilis: kaikki tuntuivat jotenkin tuijottavan meitä. En ollut porukastamme ainoa, jolle tuli tämä tunnelma! Ehkä joensuuta puhuvat stadin hipsterit olivat outo näky…

Tästä suorastaan intoa puhkuen lähdimme keikalle! Pientä järjestyshäiriötä juuri ennen keikkaa ja allekirjoittanut mokasi ensimmäisen biisin startin. Oho. Sen jälkeen kävimme täysiä päin. Muutamalle katsojalle elektroninen elämöintimme oli selvästikin liikaa, ja he poistuivat paikalta. Pöytiin jäi kuitenkin merkittävä määrä porukkaa, jotka selvästikin diggailivat, vaikka eivät varmasti tienneet montaakaan biisiä ennakkoon. Aplodit olivat lämpimiä ja innokkaita, sekä välispiikeissä yleisön kanssa juttelu muodostui rennoksi ja välittömäksi.

Suosikkihetkiäni keikalta:

  • Naamio, vielä julkaisematon kappale, joka lähti nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lentoon. Se on hidastempoinen kappale, mutta ei tunnu slovarilta. Se tuntuu irroittelulta. Hitsi että Jussi soitti hienosti.
  • O-o-outo, myöskin vielä julkaisematon kappale. Raumalla se soitettiin melkein kokonaan uusitulla tekstillä, joten tavallaan se sai debyyttinsä. Se sai minut pomppimaan.
  • Kalenteri. Yleisö eli hienosti mukana tekstissä.
  • Pukukoppi. Tämä versio on hyvä manifesti nykyisen soundimme cooliudesta 🙂

Keikan jälkeen saimme runsaasti positiivista palautetta ja yhden kiinnostavan yhteistyöehdotuksen. Saas nähdä mitä se joskus tuottaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Seuraava keikka on 10.9.2016 Helsingin Semifinal-ravintolassa. Tulukee sinne. On hyvä. Siellä on myös ihana MeriTuuli.

Kiitos Helsinki ja Rauma. Super.

-Lasse

Naamiaiset

Jälleen on se vaihe päällä, kun päässä pyörivä musiikki ottaa vallan ja vie toisinaan yöunetkin.  Näin on käynyt nyt parina yönä putkeen, kun olen toden teolla käynyt taas Pihkis-musan kimppuun. Työn alla on uuden materiaalin lisäksi uudet liveversiot vanhoista biiseistä. Tämä on osoittautunut varsin koukuttavaksi ajanvietteeksi. Opiskelen rumpukoneita ja erilaisia syntikoita. Esimerkiksi Kivijalka-biisin versioon asetin itselleni dogman, että saan käyttää ainoastaan yhtä tiettyä syntikkaa ja yhtä rumpukonemallinnusta. Tämä pakottaa ihanan luoviin ratkaisuihin, ja johtaa siihen että olen toisinaan sangen poissaoleva, kun mietin koko ajan jotain oskillaattoria, resonance filteriä ja envelope followeria.

Keikkoja on järjestymässä syksyksi ihan hyvä määrä. Ensimmäiset näistä on jo julkaistu:

18.8. Rööperifest, Helsinki ja 20.8. Blue Sea Film Festival, Rauma.

Suosittelen vahvasti saapumaan paikalle.

Mutta sitä ennen: Tero Hetero! Tänään on julkaistu hänen uusi musavideonsa Naamiaiset. Se on minun ohjaamani ja meidän Hennan leikkaama. Me myös näymme videossa, kyseisen kaverin bändissä kun nykyään soitamme. Biisi on Teron ja meidän käsialaamme, joten kovin kaukana Pihkis-menosta ei olla. Enjoy!

Olemme Teron kanssa keikalla Bar Kapsäkin Pride-tapahtumassa nyt perjantaina 1.7.2016 klo 21.

-Lasse

Siba’s Mascot Takeover – Pihka ja myrsky + Tero Hetero

Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ei ole täysin luopunut laulamisesta, vaikka DJ-kontrollerit kiinnostavatkin. Kuva: Joona Nuutinen.

Eilen 4.5.2016 soitimme Helsingin Mascotissa erityiskeikan: 5 biisiä Pihka ja myrskyä, 5 biisiä (+encore) Tero Heteroa. Kyseessä oli Siba’s Mascot Takeover -klubi, jolla akatemialaiset esittelevät ja kokeilevat uusia projektejaan. Meistä siis Henna opiskelee siellä. Alun perin meidän oli tarkoitus vetää vaan Teron biisejä, mutta päätimme testata myös Pihkiksen uutta inkarnaatiota.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Aloitimme Pihka ja myrsky -biiseillä. Keikkaa edeltävä jännitys oli kova, sillä en ole tehnyt vielä kovinkaan monta keikkaa DJ-laitteideni kanssa. Asetelma on sellainen, että koko ajan pitää olla molemmat kädet jollain ohjaimella. Ohjaan biittejä ja siten myös biisien rakenteita. Mokat kuuluvat välittömästi ja niistä pitää ottaa ilo irti. Silloin kun joku siirtymä oikein onnistuu, palkintona on mahtava tyydytyksen tunne.

Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Henna ja Lasse, kuuma tunnelma. Kuva: Joona Nuutinen.

Soitimme ensin kaksi kappaletta Koskaan ei ole valmista -levyltä, ja sen jälkeen kolme täysin uutta kappaletta. Ensiesityksiä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaista matskua varsinkin laulaja-pianistillemme Hennalle, joten hänelläkin myös riitti jännitettävää.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Jemistelemme näiden biisien julkaisua ainakin syksyyn asti. Ne saattavat vielä muuttua. Jos tahdot kuulla näitä biisien varhaisia versioita, siihen on vielä mahdollisuus Nanite Clubilla, 12.5.2016 Elmun baarissa. Kantsii siis tulla! Siellä on luvassa kattavampi sekoitus uutta ja vanhaa. Linkki Facebook-eventiin.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Viidennen biisin jälkeen kitaristimme Jussi antoi tilaa Tero Heterolle ja laulaja Sari Goltzille. Olemme jo esittäneet näitä Teron biisejä muutamilla keikoilla, joten meininki rentoutui ja muuttui vähitellen villimmäksi. Varsinaisen setin viimeinen kappale, digisinglenäkin julkaistu En oo tyttö viimeistään hullaannutti meidät. Soitimme encorena Kaunis sielu -kappaleen, joka aloitti yhteistyömme reilu vuosi sitten.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Mitäs ne DJ:t oikein tekevät keikoillaan? Painavat vain PLAY? Näin ei ole ainakaan minun tapauksessani. Olen tehnyt valmiita luuppeja: rumpuja, bassoja, syntikoita, lauluja. Tietenkin suurin osa luupeista on korvamerkitty johonkin tiettyyn biisiin, mutta yhdistelen juttuja myös eri biiseistä. Biisistä toiseen siirtymiset ovat erityisen hauskoja, koska ne voi tehdä niin monella tavalla. Jättää vaikkapa pelkän hihatin pyörimään, sitten ottaa jonkun pätkityn laulun kyytiin, ja lopulta pumppaavan basson. Lisäksi minulla on biisin tempoon meneviä rumpufillejä ja efektejä, joita voin heitellä kyytiin mieleni mukaan.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

Noita liveluuppeja on muuten pirun mukavaa (joskin työlästä) tehdä. Yhdistelen niihin levyllä kuultavia asioita sekä ihan uusia juttuja. Varsinkin vanhojen biisien kohdalla on mukavaa palata kuuntelemaan yksittäisiä raitoja ja rakentelemaan niistä palapeliä. Siinä törmää muistoihin. Kun kuuntelee levykokonaisuutta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä fiilis jotain tiettyä synaraitaa hinkatessa oli. Ne fiilikset palaavat mieleen kun kuuntelee raitoja yksitellen.

Eilisen keikka taisi olla melkoinen voimanponnistus, sillä tänään on ollut puhti ihan poissa. Tunnelma on kuitenkin hyvä. Mahtavaa päästä kokemaan Pihkis-biisejä taas ensi viikolla.

-Lasse

Tero Hetero – En oo tyttö / Älä pelkää

Mahtavaa keskiviikkoa! Tänään saamme lopultakin ulos Tero Heteron kappaleita.

Olemme työstäneet matskua Teron kanssa kesästä 2015 lähtien, ja koossa on tällä hetkellä 6 kappaletta. ”En oo tyttö” on näistä kaikkein spontaanein, se syntyi provosoitumalla Perussuomalaisten nuorten valloittavan höpsöstä #tyttö_poika -kampanjasta. Tein musan Henna Helasvuon kanssa, ja Tero teki tekstin. Minä tein tuotannon, mukana räppäämässä Teron lisäksi myös Sari Goltz ja Henna. Masterointi on Hannu Hattusen.

Aina välillä tulee näistä omista musahommista semmoinen olo että hitto, nyt tuli sydämestä. Tästä tuli sellainen olo.

Kuva Tero-treeneistä

Kuva Tero-treeneistä syksyltä 2015

Päätimme laittaa tämän sinkun mukaan vielä toisenkin kappaleen antaaksemme kattavamman ensikuvan artistista. Kappale on nimeltään ”Älä pelkää”, ja sen soundi on jotain sellaista selkeyttä mitä en ole aiemmin ollut luomassa. Ihanaa!

”En oo tyttö” -sinkku on juuri Hennan kanssa perustamamme PIHKASSA MUSIIKKITUOTANNON debyytti – vaikka Spotifyssä lukeekin jakelijan väärinkäsityksestä johtuen Juki Records.

www.terohetero.fi

Teron facebook

Teron insta

Käyhän seurailemassa! Mikäli haluat teknisempää tietoa Teron biiseistä, käy tsekkaamassa juuri kirjoittamani postaus studioni blogista.

-Lasse