Ahon laitaa levyntekoon

Blogin kansikuva on matkalta studiollemme Helsingin Arabiaan. Kuuden kilometrin matka taittuu tietenkin mukavimmin pyörällä, ja matkan varrella voi pysähtyä lintutornille. Kansikuva on otettu tornissa. Kyllähän tämä melkoisen hyviä fiiliksiä teettää!

Edellisestä blogauksesta on aikaa viikko, ja melkein joka päivä olen tehnyt täällä jotain 10-12h hommia Pihka ja myrskyn kolmannen pitkäsoiton eteen 🙂 Viime tiistaina äänitin oman levyn sijasta Maidens of the North -metallibändin laulajia, ja eilen kävimme Tero Heteron kanssa soittamassa Tampereella Pirkanmaa Pride -tapahtumassa, mutta muuten.

Viime blogissa mainitsemani MGMT meets Broder Daniel -työnimellä kulkenut kappale muuttui melkoisesti, mikä ei ole tietty lainkaan tavatonta. Ohjelmoin siihen rummut, jotka kuulostivat enemmän akustiselta rumpusetiltä kuin konerummuilta. Tämä johtaa kysymykseen: miksei siinä sitten ole ”oikeat” rummut? Jep, tulossa on – äänitämme Joensuussa Mikko Variksen kanssa rummut 3-4 biisiin.

Jussi levytti pitkästä aikaa kitaran lisäksi bassoa. Tosin kyseessä oli enemmän baritonikitaran kuuloinen osuus, joka tuki soittamaani synariffiä.

Jussi ja basso. Komea parta on kaverilla!

Jussin kanssa työstettiin myös hänen säveltämäänsä biisiä, joka on toistaiseksi vielä instrumentaali. Olen asettanut itselleni deadlinen valmistaa siihen lauluosuudet ensi viikolla. Se kuulostaa erittäin paljon John Fruscianten The Empyrean -levyltä, jota fanitamme suuresti. Vaikutelmaa korostettiin soittamalla akustista kitaraa pienen paristoilla toimivan Marshall-vahvistimen kautta.

Jostain syystä tämä pikku-Marshall on löytänyt tiensä todella moneen biisiin viime aikoina. Tykkään todella paljon siitä soundista, joka tulee näin:

MicroBrutea patterimarsun läpi.

Analoginen bassosyna MicroBrute soi pikku-Marshallin läpi, ja se äänitetään kondensaattorimikrofonilla. Tämän lisäksi MicroBrutesta menee käsittelemätön signaali suoraan koneelle. Kun näitä kahta raitaa miksaa keskenään, syntyy todella miellyttävää runtua. Olen tehnyt tällä metodilla muutakin kuin bassoja, esimerkiksi perkussioääniä.

Ainoastaan yksi levylle haluamani kappale on vielä täysin korkkaamatta. Se on Hennan tekemä vähäeleinen fiilistelybiisi työnimellä Tuhannesta nollaan. Olen kovin tykästynyt kyseiseen teokseen, onneksi sitäkin päästään pian työstämään.

Henna demottaa biisiään.

Äänitykset jatkuvat toistaiseksi vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, jonka jälkeen on vuorossa viikon loma. Lomaan kuuluu mm. Coldplayn keikka Brysselissä. Sangen miellyttävää!

-Lasse

Kolmoslevyn loppusuora starttaa

Moro!

Olemme pitäneet pari-kolme kuukautta taukoa Pihka ja myrsky -hommista, mutta nyt ollaan takaisin sorvin äärellä. Meillä on nykyään studio Helsingin Arabiassa, ja täällä olemme tuottaneet muille artisteille musaa. Sitä duunia on ollut jopa niin paljon, että piti oikein sanoa ihmisille, että kesäkuu on sitten pyhitetty omalle musalle. Ongelma on tietenkin erittäin positiivista laatua, koska on erittäin hienoa tehdä musaa erilaisten ihmisten kanssa ja eri tyyleillä. Voinee sanoa että olemme Hennan kanssa tuottajina aivan LIEKEISSÄ! (buukkaa studio: www.pihkassa.com)

Mutta kesäkuu on Pihka ja myrsky -kuukausi. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut puurtaa studiossa kolmannen pitkäsoiton tuotannon valmiiksi 🙂 Henna on tehnyt suurimman osan biisinkirjoitusduunistaan, ja Jussi käy vain välillä soittamassa kitaraosuuksiaan. Levynteko jatkuu varmasti vielä heinä-elokuullekin, mutta pääosa duunista on tarkoitus saada tehtyä nyt kesäkuussa.

Itse asiassa olisimme voineet julkaista levyn jo viime syksynä, mutta silloin kasassa olevien biisien energia ei ollut positiivisen puolella. Niistä kappaleista tiputettiin muutama pois, ja tehtiin uusia tilalle. Yksi uusista biiseistä oli Aurinkoo marsilaisten kaa, joka julkaistiin jo sinkkuna maaliskuussa. Siihen panostettiin suuresti, ja sen vastaanotto oli meille hienoinen pettymys – se kun ei soinut oikein missään. Luulen, että biisi päätyy kuitenkin levylle, pidämme siitä itse niin kovin.

Kirjoitin itse touko-kesäkuun vaihteessa kolme uutta biisiä, joiden työstämisestä aloitan tämän Pihkis-kesäkuun. Työnimet:

  • Mew goes hidas Avicii
  • Broder Daniel goes MGMT
  • Jns UG Radiohead

Yleensä työnimi on tulee biisin lähtökohdasta tai inspiraatiosta. Inspiraatiovaiheessa saa pölliä esikuvilta aika paljonkin asioita, koska seuraavien päivien / viikkojen työstön aikana biisi ei kuitenkaan kuulosta esikuviltaan. Vaan ainoastaan meiltä.

Niin, yksi biisi ottaa 3-5 päivää tuotantoa. Sen jälkeen tietää, onko biisi käyttis. Vai onko ainoastaan joku osa siitä käyttistä. Tai vain teksti. Siinä vaiheessa hylätään kaikki toimimaton ja pidetään toimivat asiat. Rakennetaan niiden ympärille parempi biisi.

Esim. Häiriö-biisin suhteen 3 päivää riitti, ja biisi on julkaistu sellaisenaan. Ne 3 päivää olivatkin melkoista mylläystä. Hennan sävelet ja sanat olivat kuitenkin sen verran vahvaa tavaraa, että hankalaa niitä olisi ollut tuotannolla pilata.

Hennalta lähtöisin olevat biisit syntyvät usein tällä tavalla: äänitämme hänen pianodemonsa studiolla ja sitten sulkeudun äheltämään tuotantoa kolmeksi päiväksi yksin. Jossain vaiheessa Jussi tulee soittamaan kitaraa. Lopuksi ehkä tehdään laulut uusiksi.

Omien biisieni suhteen sävelet ja sanat elävät enemmän tuotannon valmistuessa. Hyvinkin paljon. Joskus saattaa olla pohja valmiina ja kirjoitan uuden melodian siihen päälle. Jos joku asia biisissä tai tuotannossa ei toimi, niin ei se kyllä sinne jää.

Odotan innolla kitarasessioita Jussin kanssa. Ne sessiot tuppaavat nostamaan biisien melodisuuden uudelle tasolle. Kitaran jälkeen saatan poistaa jonkun oman synaraitani tilaa viemästä. Aiemmin, esim. meidän tuplalevyllämme jätin tuotantoihin liikaakin tavaraa, mutta nykyään panostan tuotannon ilmavuuteen.

Viime syksyn negatiivinen energia tuntuu kääntyneen positiiviseksi 🙂 Yritän muistaa kirjoitella blogiin terkkuja pitkin sessioita. Saa nähdä mihin tämä tarina vie.

Otetaanpas vähän kuvia studiolta tässä vaiheessa ->

MicroBrute, muodikas analoginen monosyna. Vastuussa suuresta osasta bassoja, mutta jonkun verran myös efektikäytössä.

Käyn paljon ulkona äänittelemässä sampleja. Esim. hakkaamassa sillankaidetta tai kahistelemassa lehtiä. Siitä tulee hyvää pöhinää ja eloa, sekä itselle hauska audionörtti-fiilis. Leikkelen samplet yleensä tällä Korg Gadget -ohjelmalla.

Iris 2 -softasyna oli parhaita hankintoja ikinä. On varmaan ollut joka biisissä sen jälkeen. Siihen saa ladattua 4 päällekäin soivaa sämpleä, joita voi muokata todella monipuolisesti. Yleensä sämplet ovat omaa laulua. Tulee hyviä orgaanisia ätmös-pädejä!

Tuottajan työpiste. Roudasin mikin laulukopistamme tuohon vasemmalle, niin ei tarvitse joka ottoa mennä koppiin hönkimään. Ikkunoita ei ole – eipähän tule houkutusta lähteä ulos aurinkoon…

Mie oon levytuottaja!

Toiseksi paras hankinta vähään aikaan. Täysin analogisen signaaliketjun omaava vekotin, joka elää välillä täysin omaa elämäänsä. Iloisten yllätysten syna!

Serum taitaa olla nykyään sellainen softasyna, että se pitää olla kaikilla. Eikä suotta – sillä saa loihdittua pikanopeudella järjettömän hyviä soundeja. Visuaalinen feedback on niin hyvää, että sen avulla voin sanoa oppineeni paljon lisää äänen synteesistä noin ylipäätäänkin!

Sunrizer on softasyna, jonka iPad-versiolla tehtiin esim. ”Onko täällä muita” -biisin taustahuminat. Tämä tulee edelleenkin välillä kaivettua esiin.

Synapöytä. Tuohon seinän viereen on kesällä tulossa pienimuotoinen Eurorack-modulaarisyna. Oikealla näkyy osa Hennan työpistettä, johon kuuluvat mm. Alesiksen rumpupädit sekä Nord Electro.

Tauko ohi. Nyt jatkan hommia.

-Lasse <3

Aurinkoo marsilaisten kaa

Paljon siitä on puhuttu ja nyt se on lopultakin kuultavissa: uusi Pihka ja myrsky -single AURINKOO MARSILAISTEN KAA.

Normaalisti tässä vaiheessa on hyvin liikuttuneessa tilassa, kun nämä singlebiisit tuppaavat olemaan niitä ”sydämen biisejä”, sellaisia joihin kaataa palan sieluaan ja siksi ne tuntuvat singlejulkaisun arvoisilta. Mars-biisi tuli meille kuitenkin toista kautta: biisileirillä, jolle minä ja Henna osallistuimme viime marraskuussa Joensuussa. Teimme kappaleita parille major-artistille, ja sääntönä oli pitää parhaat biisit itsellään. Aurinkoo marsilaisten kaa kuulostaa niin paljon Pihkikseltä, että pakkohan tämä oli pitää itsellä.

Marsilaiset-teksti syntyi jo matkalla Joensuuhun. Tuona aamuna metrossa matkalla juna-asemalle oli täpötäyttä ja hiirenhiljaista, kaikki tuntuivat olevan yksin. Rullaportaisiin tunkeminen oli koomisella tasolla. Mainokset huusivat proteiinia ja lomamatkoja. Kuinka pitkään tämä mylly jatkuu, ennenkuin on aikaa itselle? Sieltä tuli ”ruuhkabussissa leijuvat unelmat”, joiden toteuttamisen perään haaveillaan matkalla töihin.

Hennalla oli pyörinyt mielessä kertsin aloitus ”Kuuleeko maa?”, ja hän yhdisti nämä ajatukset taidokkaasti melkein valmiiksi tekstiksi. Koemme, että biisileireille on hyvä olla jotain valmista tekstimatskua olemassa. Sävel, soinnut ja demotuotanto onnistuu helposti, mutta muille artisteille sanoittaminen on jotenkin äärimmäisen kummallisen tuntuista. Siispä aloitimme aihepiirien miettimisen ja tekstittämisen jo junassa.

Biisileirillä syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö biisi tuntuisi tärkeältä. Päinvastoin, nyt kun kappale ei ole niin henkilökohtainen, on sitä pystynyt tuotantovaiheessa katsomaan paremmin ulkoa päin. Tällä kertaa tuli tehtyä poikkeuksellisen monta eri versiota ja viikottain työtunteja, ennenkuin päädyimme julkaistavaan versioon.

Ehkäpä kasaan jossain vaiheessa äänikollaasin erilaisista sovituksista 🙂 Olennaisin ero nykyisen ja vanhojen versioiden välillä on se, että julkaisuversiossa soi paljon vähemmän kamaa. Halusin ilmavan, hengittävän version.

Edellisellä singlellä kuultiin pelkästään Hennan ja Lassen laulua, soittoa ja ohjelmointia. Tällä kertaa isossa roolissa ovat Jussi Turusen sähkökitarat ja Mikko Variksen rummut. Tosin juuri Mikon rummuista leikkasin viimeisestä versiosta paljon pois – hänen tarjoamansa Balkan-komppaus toimi kyllä mainiosti, mutta tässä tapauksessa halusin ilmavuutta kertosäkeeseen. Mikon rummut soivat kuitenkin alkuperäisessä muodossaan a-osissa ja c-osassa (kitarasoolon alla). Kertosäkeessä käytin hänen setistään ainoastaan bassorumpua. Vähän kyllä hirvitti laittaa hänen kuultavakseen näin leikelty versio 🙂

Iso osa biisin soundimaailmaa on vuodenvaihteessa hankkimamme Minilogue-syntikka. Tämä täysin analoginen peli tarjoili meille mm. bassot ja synariffin.

Allekirjoittanut ei ole kummoinen kitaristi, mutta niinpä vaan kertsissä soi melkoisen framilla soittamani neljään kertaan tuplattu akustinen kitara. Hahaa!

Iso kiitos tästä julkaisusta kuuluu muille Joensuun SF Soundilla järjestetyn biisileirin osallistujille. Kirjoitimme biisin kahdestaan Hennan kanssa, mutta aivan hurjan tärkeä itseluottamusbuusti tuli palautteesta, jota saimme mm. Aku Rannilalta ja Saara Törmältä. Arvostamme!

<3 Lasse

PS. Ai niin, törkeen hieno videokin on! Kato vaikka

Häiriö-biisin Ableton-tuotantosessio avattuna

Moro,

ja tällä kertaa oikein videon välityksellä! Lasse availee Häiriö-singlen Ableton-sessiota ja kertoo minkälaisia raitoja kappale sisältää. Jos tällaiset jutut kiinnostavat, niistä voi kysellä vaikkapa postaamalla meidän Facebook-sivullemme.

Tärkeimmät tässä tuotannossa käytetyt softat:

  • Sylenth1 (se a-osan napsuttava syna)
  • Z3TA+2
  • Ableton Sampler & Collision
  • Max 4 Live Bass
  • Slate Digital Virtual Mix Rack
  • Valhalla Vintage Verb & Valhalla Shimmer

Lauluraita on äänitetty Røde NT1000 -mikillä Focusriten EQ:n ja kompressorin läpi.

Erikoisuutena tässä biisissä ei kuulla Jussin kitaraa lainkaan, mutta sitä on kyllä melkein kaikissa muissa uusissa biiseissä. Jussin kädenjälki kyllä näkyy suuresti aivan törkeän hienolla videolla.

Tsekkaa tästä biisin video:

 

Ja lisää toki kappale myös Spotify-listallesi:

-Lasse

Biisejä kuplii universumista ja järjestä

Blogi on ollut tänä vuonna melkoisen hiljaa. Se johtuu välitilasta kahden aikakauden välillä. Nyt kuitenkin jotain on nytkähtänyt käyntiin, tunnen sen kuplivan innokkaana levottomuutena ja haluna tehdä uutta Pihkis-musiikkia jatkuvalla syötöllä.

On tässä välissäkin siis tehty musaa, paljonkin. Mm. Tero Heterolle, Ilona Chevakovalle, Attention 2:lle ja Jayholle. Tuotantoja on tehty mm. Katinka Rabelle, Six Minutesille ja Unzymelle. Uusia Pihka ja myrsky -kappaleitakin on vajaa 10 kpl, enimmäkseen Hennan kynästä. Toki niiden säveliä ja sanoja puljataan aina yhdessä, mutta kyllä se usein on lähtöisin yhden ihmisen ideasta. Pidän Hennan ideoita lähes poikkeuksetta upeina ja kokeilemisen arvoisina!

Tuntuu että avainbiisi tällä hetkellä on O-o-outo -niminen kappale, jota on jo keikoillakin esitetty nimellä Aurinko ei laske. Hennan aluille laittama teos puhutteli jo alusta lähtien. Se kertoo siitä oudosta tunteesta kun on kerrankin hyvä olla. Siitä kun on meren rannalla (tässä tapauksessa Karnataka, Intia) ja aistii että aurinko ei oikeasti laske, vaan me pyörimme. Loputtoman suuren näköinen Arabianmeri ikään kuin tulee meidän ylitsemme, mutta matkustamme tämän rannan päällä sitä pakoon. Jossain kaukana hyppää delfiini, tuossa lähellä yksi hassu intialainen kaveri haluaa ottaa kanssani selfien. Tällä meidän pallollamme nyt vaan sattumoisin syntyi elämää ja tällä hetkellä se on kehittynyt tämmöiseksi että aistimme tämän. Meillä on tiedettä, meillä on järkeä. Nautitaan siitä.

Työstimme tekstiä Hennan kanssa eteenpäin viime viikolla Savonlinnassa ja jotain minussa nytkähti. Nyt lähtee. Tunnen tämän ”käyntiin nytkähdyksen” myös unettomuutena, nytkin hyppäsin kolme tuntia kirjaa luettuani sängystä ylös blogia kirjoittamaan. Kello on siis 04:36.

Luin Rauli Virtasen Reissukirjaa ja se vei ajatukseni hetkiin omilla matkoillani, esimerkiksi 23h bussimatkaan Portlandista Salt Lake Cityyn, Utahin tasaisen erämaan läpi. Tai siihen kun en vaan löytänyt yöpaikkaa Venetsiassa ja päätin iltakymmeneltä lähteä yöjunalla Sloveniaan. Kaikesta selviää, kaikkialla tapaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat kivoja, jotkut haluavat pölliä rahasi. Nämä hetket ovat niin tärkeitä maailman ymmärtämisen kannalta. Sen ymmärtämisen, ettei tämä pieni rikas pohjoinen paikka nimeltä Suomi ole kuin yksi pieni paikka monien hyvin erilaisten paikkojen joukossa.

Kun alkaa tällaiset ajatukset pyörimään, tulee toisaalta sellainen olo että pitäisi taas heittää reppu selkään ja lähteä pitkään reissuun, askeettisiin oloihin. Toisaalta tulee vallaton himo purkaa tämä energia syntikoihin, kitaroihin, rumpukoneisiin ja liikuttaviin melodioihin. Viimevuotisen tuplalevyn jälkeinen Pihkis-takin tyhjeneminen on selkeästi väistynyt ja liikettä tapahtuu jälleen.

FullSizeRender

Huh, täytän huomenna 35 vuotta. Se on hyvä ja rauhallinen ikä. Paljon on koettu mutta paljon on vielä vuosia jäljellä nauttia maailmasta ja toteuttaa intohimojaan.

-Lasse

Pihkis-trio

Pihka ja myrskyn instrumentaatiossa on tapahtunut muutoksia. Olemme seuranneet inspiraatiotamme kohti elektronista musiikkia, rumpukoneita, syntikoita ja luuppeja. Ainakin tämän vuoden keikat esiinnymme triona. Minä (eli Lasse) olen DJ, Henna soittaa koskettimia ja Jussi kitaraa. Uudet biisit vievät selkeästi sinne päin, ja vanhoistakin on ollut mukavaa tehdä tyystin erilaisia versioita. Tämä on looginen jatkumo viime syksyn PihkaSound-remix-innostukselle.

IMG_2290

Lassen uudet soittopelit.

Tämä näky vei mennessään.

Tämä näky vei mennessään.

Kysymys ei ole siitä että emme olisi hyvissä väleissä Juhan ja Mikon kanssa, vaan siitä että tällä hetkellä koneet tuntuvat innostavammilta kuin perinteinen rokkibändi-instrumentaatio. Lisäksi 5-henkisen rokkibändin roudautuminen on kovin vaivalloista ja siitä tulee kustannuksia. Keikkamme eivät kuitenkaan vielä ole niin isoja että pystyisi esim. palkkaamaan henkilökuntaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus arvioida tilanne uudelleen.

Kustannuskysymykset eivät tosin pysäyttäisi bändin toimintaa, mikäli inspiraatio olisi akustisten rumpujen paukkeessa ja orgaanisen metelin luomisessa. Tärkeämpää on tietenkin se mitä biisit tällä hetkellä tuntuvat vaativan.

Jussi ja Henna.

Jussi ja Henna.

Trion ensimmäiset esiintymiset ovat 4.5. Mascotissa (SibA Mascot Takeover) ja 12.5. Elmun baarissa (Nanite Club). Tänään treenasimme niitä varten ja kylläpä kuulosti hyvältä!! Jälleen kerran, en malta odottaa että kuulette nämä versiot. Mukana on myös 3 täysin uutta biisiä.

Miltä tämä uusi Pihkis-inkarnaatio sitten kuulostaa? Heittelen tähän musaa jota olen viime aikoina kuunnellut.

Björk

Sigur Ros

BT

CHVRCHES

John Frusciante

Lightning Dust

MitiS

Pet Shop Boys

Kent

Jack Garratt

Calvin Harris

Deantoni Parks

Ellie Goulding

Armin Van Buuren

Paul Kalkbrenner

Editors

Tame Impala

Sekoitus noita! Ah, on varmaan hassua katsoa tuo lista sitten vuoden-parin päästä kun tämä uusi matsku on levyllä asti 🙂

Nähdään Mascotissa ja/tai Elmun baarissa.

Lasse

Tero Hetero – En oo tyttö / Älä pelkää

Mahtavaa keskiviikkoa! Tänään saamme lopultakin ulos Tero Heteron kappaleita.

Olemme työstäneet matskua Teron kanssa kesästä 2015 lähtien, ja koossa on tällä hetkellä 6 kappaletta. ”En oo tyttö” on näistä kaikkein spontaanein, se syntyi provosoitumalla Perussuomalaisten nuorten valloittavan höpsöstä #tyttö_poika -kampanjasta. Tein musan Henna Helasvuon kanssa, ja Tero teki tekstin. Minä tein tuotannon, mukana räppäämässä Teron lisäksi myös Sari Goltz ja Henna. Masterointi on Hannu Hattusen.

Aina välillä tulee näistä omista musahommista semmoinen olo että hitto, nyt tuli sydämestä. Tästä tuli sellainen olo.

Kuva Tero-treeneistä

Kuva Tero-treeneistä syksyltä 2015

Päätimme laittaa tämän sinkun mukaan vielä toisenkin kappaleen antaaksemme kattavamman ensikuvan artistista. Kappale on nimeltään ”Älä pelkää”, ja sen soundi on jotain sellaista selkeyttä mitä en ole aiemmin ollut luomassa. Ihanaa!

”En oo tyttö” -sinkku on juuri Hennan kanssa perustamamme PIHKASSA MUSIIKKITUOTANNON debyytti – vaikka Spotifyssä lukeekin jakelijan väärinkäsityksestä johtuen Juki Records.

www.terohetero.fi

Teron facebook

Teron insta

Käyhän seurailemassa! Mikäli haluat teknisempää tietoa Teron biiseistä, käy tsekkaamassa juuri kirjoittamani postaus studioni blogista.

-Lasse

Kuuntele uusi levy!

Istun kotisohvalla ja ihmettelen sitä että tässä tämä levy nyt on. Sen voivat nyt kaikki halutessaan kuulla. Mieletöntä!

<3 Lasse

Mitä musta vielä tulee

Jaahas, olettekos jo ehtineet tutustua tuplalevyn ensimmäiseen puoliskoon? Täältä tulee toinen! Sen nimi on ”Kaiku pelottaa”, se julkaistaan ensi perjantaina 6.11.2015, ja sen kansi näyttää tältä.

CD2_KANSI_RGB

Latasimme juuri Soundcloudiin yhden ennenkuulemattomaan biisimaistiaisen. Se on levyn kakkosraita, ”Mitä musta vielä tulee”. Toivottavasti tykkäät!

Aiomme esittää tämän, ja melkein kaikki muutkin kappaleet uudelta levyltä julkkarikeikalla Lebonkissa, Helsingissä 5.11.2015. Saavuthan paikalle!

Niin, ja voi hitsi että tämä tuplalevyn kansitaide on hieno kokonaisuus! Suosittelen todella tutustumaan digitaalisen kuuntelun lisäksi fyysiseen tuotteeseen. Syventänee kokemusta melkoisesti.

Levyjen sisäkannet, takakannet ja etukannet voi yhdistää kokonaisiksi kuviksi.

Levyjen sisäkannet, takakannet ja etukannet voi yhdistää kokonaisiksi kuviksi.

Uskomatonta, että tämä puolentoista vuoden työ on saapumassa päätökseensä.

<3

Lasse / Pihkis