Häiriö kahden viikon päästä

Pihka ja myrsky astuu 23.11.2016 uusille urille, julkisestikin. Kahden viikon päästä! Omissa päissämme olemme olleet niillä urilla jo alkuvuodesta lähtien. Työvälineet vaihtuivat perinteisistä bändisoittimista koneisiin, ja se tuntuu edelleen inspiroivalta valinnalta.

Paradoksaalisesti soundimme on mennyt orgaanisempaan suuntaan. Koneiden käyttö ei tarkoita suinkaan sitä, että musiikkimme olisi koneilla siloiteltua ja helpompaa tehdä. Koneet avaavat paljon laajemman paletin soundia kuin rokkibändi. Olemme vaikkapa käyneet kilkuttelemassa sillan kaidetta perkussioksi, laittaneet sen sampleriin ja muovanneet sen ääntä. Myös ihmisääni on uudessa materiaalissa suuressa osassa. Olemme lauleskelleet ja hönkineet kovalevylle suuren määrän pieniä pätkiä omia ääniämme, ja muovanneet niistä samplerilla audiota tuotantoja varten.

Muutos johtuu myös siitä, että minä ja Henna olemme alkaneet kuuntelemaan koneellisempaa musiikkia, mistä voit lukea tämän blogin aiemmista kirjoituksista. Sound design vetää puoleensa. Kuinka tehdä soundi, jota ei ole aiemmin kuultu? Ei se ainakaan snaresta tai sähkökitarasta lähde.

Häiriö-biisi oli ensimmäinen teos, jonka saimme tällä uudella tavalla aikaiseksi. Se on tehty jo maaliskuussa 2016, ihan masterointiin saakka. Toki olemme senkin jälkeen jo paljon kehittyneet, mutta emme nähneet syytä alkaa muuttelemaan masteria tätä julkaisua varten, koska se kuulostaa edelleen innostavalta.

Henna teki sävelen, sanat ja soinnut. Minä otin kopin sessiosta, joka sisälsi ainoastaan tuon lead-lauluoton sekä soinnut pianolla. Rakentelin sovitusta kolme täyttä työpäivää. Siihen sisältyy rumpukonetta, kahta eri syntikkaa ja hirmuinen määrä minun muokattua lauluani. Jussin soittoa ei tällä biisillä kuulla, mutta kaikilla muilla uusilla biiseillä kuullaan.

En tiedä koska kolmas albumimme tulee. Eipä sillä kai kiirettä, koska edellisestä levystä on aikaa vain vuosi. Ja sekin oli tupla.

Edellisen levyn jälkeen takki oli tyhjä – minun säveltäjän ja sanoittajan takkini nimittäin. Tuplalevy tuntuu edelleen urani magnum opukselta. Siinä käytiin läpi todella henkilökohtaisia asioita, ja sen kuunteleminen saa minulle edelleen palan kurkkuun. Levy on oikein onnistunut (ainoastaan ensimmäisen puoliskon miksaus kuulostaa nykyään korvaani tukkoiselta).

Kaupallisesti tuplalevy jäi omituisen vähälle huomiolle. Tiedän, että nyt ei ole aika jolloin albumit -varsinkaan tupla-albumit- ovat erityisen pop. Mutta silti. Soundi tai Rumba eivät edes arvioineet. Kun julkaisimme Ota tai jätä -singlen, median huomio oli sitä luokkaa, että sama kun emme olisi julkaisseet ollenkaan. Vaikka oli tujakka video ja kaikki.

Tästä voisi varmaan katkeroitua, mutta katseet olivat koko ajan niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei asiaa tullut edes mietittyä. Fiilis omasta musasta on ollut jatkuvasti oikein hyvä.

Takin tyhjeneminen säveltäjänä ja sanoittajana ei nimittäin haittaa yhtään. Niiden aika tulee vielä takaisin. Tällä hetkellä kiinnostukseni on tuottamisessa ja sound designissa. Haluan ennen kaikkea tehdä kiinnostavaa soundia, semmoista joka laittaa aivot solmuun, tai sitten ihan korvakarkkia. Häiriö-single kuuluu enemmän siihen korvakarkki-osastoon!

Kaikki kuitenkin tietysti lähtee aina hyvästä biisistä. Hennalta ei ole se hana tyrehtynyt, vaan matskua tulee paljon. Minultakin tulee biisi tai kaksi silloin tällöin, mutta ne ovat sellaista instrumentaalikamaa, jota voisi vaikka tanssia klubilla.

Halutessamme voisimme jo nyt julkaista täyspitkän albumin, mutta tällä kertaa emme pidä kiirettä. Julkaisemme sinkkuja kaikessa rauhassa. Toiveet Häiriö-singlen suhteen ovat kuitenkin korkealla, meidän mielestämme se oikeasti piristäisi radion soittolistaa!

Tulkaahan moikkailemaan ja katsomaan singlen julkaisukeikkaa Bar Kapsäkkiin (Kurvi, Helsinki) 23.11. klo 20.

-Lasse

PS. Koska tykkään tehdä listoja kuuntelemistani levyistä, listaan nytkin viime aikojen inspiraation lähteet:

  • Tove Lo: Lady Wood
  • Rödsögården: Dead Ends
  • BT: _
  • Empire Of The Sun: Two Vines
  • The Naked And Famous: Simple Forms
  • Sanni: Sanni
  • Mutemath: Changes
  • Ghost: Popestar

Myrskytuulta ja Meripihkaa Semifinalissa 10.9.2016

Saimme uudenlaisen live-settimme kunnolla rullaamaan ensimmäistä kertaa Rauman Blue Sea Film Festivalilla elokuussa, joten Semifinalin keikkaan valmistautuminen ei aiheuttanut enää samalla tavalla harmaita hiuksia. Ajattelimme soittaa helsinkiläisille about saman setin, ja pitää torstaina ennen keikkaa vain setti läpi -tyyppisen treenin.

Olimme työstäneet noin viikon verran varsin riemukasta käännöstä / cover-versiota The Ark -yhtyeen Echo Chamber -biisistä. Kyseessä on Pihka ja myrskyn historian ensimmäinen cover-kappale, ja nyt se on jo levytettykin. Se toivottavasti saadaan julkaistua syksyn tai talven aikana!

Torstain treeneissä setin läpisoiton jälkeen Jussi ihmetteli että eikös me soiteta sitä arkkibiisiä keikalla. No hitsiläinen, soitetaan. Valmistelimme live-version kappaleesta, mikä venytti lyhyet treenit viiden tunnin mittaisiksi. Mutta kyllä se kannatti.

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Keikkakumppanina Semifinalissa oli mainio MeriTuuli-yhtye akustisella kokoonpanollaan. Tyttöjen erittäin komeaa stemmalaulua ja soittoa olisi varmasti kuunnellut hyvin mielellään, mikäli oma keikka ei olisi pyörinyt koko ajan mielessä. Ylipäätään, ennen omaa keikkaa on mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään. Itse asiassa tällä kertaa jännitti jotenkin tavallista enemmän. Olisiko se coverin ensiesitys joka sai tärinät päälle.

Muutamista pikkumokista huolimatta keikka meni kuitenkin loistavasti, ja paikalle saapunut 20-30 hengen yleisö tuntui pitävän kuulemastaan. Coverin ensiesitys meni nappiin. Harmittavasti tässä vaiheessa ei ole hyvää kuvamateriaalia tarjolla, mutta eräs yleisön edustaja videoi muutaman kappaleen. Palataan siis mahdollisesti niiden muodossa asiaan. Nyt joudutte tyytymään kuvaan epäselvästä biisilistastani 🙂

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Pihkis Helsingissä seuraavan kerran 23.11.2016, paikkana Bar Kapsäkki. Tulkaas sinne sankoin joukoin!

-Lasse

Meteotsunameista viis, me soitetaan Rantabileissä!

Olen tässä mietiskellyt, että kuuluvatko Tero Hetero -keikkareissujen kuvaukset tähän Pihkis-blogiin. Olen tullut siihen tulokseen että kyllä tämä on siihenkin sopiva foorumi. Tykkään höpötellä näiden reissujen pienistä sattumuksista, ja Teron musa on ihan yhtä paljon meidän omaa musaa kuin Pihkis-musakin.

Jyväskylän Seta ry järjesti perinteiset Rantabileensä Kivelänrannassa lyhyellä varoitusajalla, ja Unzyme-yhtyeen lisäksi sinne buukattiin muunsukupuolinen rap-artisti Tero Hetero (jonka bändissä siis minä ja Pihkis-Henna). No mikäs siinä, sopivaa yleisöä tiedossa, eikä muita keikkasuunnitelmia viikonlopulle.

Meillä oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa käytössämme oma keikka-auto, johon juuri lähdin yhteisomistajaksi. Keikalle lähtöön liittyy yleensä joko melkoinen roudausruljanssi julkisilla kulkuvälineillä, tai auton lainaaminen kaverilta. Tällä kertaa oli oikein mukavaa vain ottaa oma auto ja lastata Teron keikalle tarvittavat välineet studioltamme Kruununhaasta.

Auto ei ole järin suuri, joten tilaa jäi vain vaivoin neljälle ihmiselle. Haimme Teron sekä laulaja Sari Goltzin mukaan Mäntsälästä, ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa.

Rauli-myrsky riehui, näimme kaatuvan puun rikkovan hirviaidan ja hyvä kun auto pysyi tuulessa tiellä. Fiilis oli melko epäuskoinen – tarkoitus kun oli soittaa ulkoilmakeikka rannalla.

Saavuimme paikalle sovitusti tuntia ennen showtimeä, eli klo 21. Vettä tuli vaakasuoraan ja tapahtuman kunniaksi pystytetty sateenkaaribanneri lepatti vimmatusti. Tuli semmoinen olo että äh, ajetaan takaisin. Ei tuohon pysty elektroniikkaa pystyttämään.

Yleisöä oli kuitenkin tullut mestoille joitakin kymmeniä, eli ihan hyvä määrä. Kyllä sillä rokkimeiningin saa aikaiseksi. Lisäksi järjestäjä, Jyväskylän Seta ry:n superkiva puheenjohtaja Petri Janhunen keksi että laitetaan soittokamat pystyyn hieman poispäin rannasta, viereisen mökin eteen tuulensuojaan. Sade lakkasi noin 22, joten pääsimme pystyttämään kamamme Unzymen kanssa.

Reilu tunti aikataulusta jäljessä, eli noin 23:15 pääsimme starttaamaan settimme. Myrsky ei ollut ilmeisestikään haitannut sateenkaarijengiä! Siinä he olivat joraamassa elektronista tanssimusiikkiamme ja meininki oli erittäin hyvä. Joskin aika pimeä, sillä keikkamme aikaan Unzymen valoshow ei ollut ihan vielä valmis. Se ei tuntunut haittaavan ketään. Mitä nyt jouduin hieman välillä laittamaan kännykästä valoa että osasin painaa oikeaa nappia kontrollereistani.

Saimme keikan jälkeen runsaasti innostunutta palautetta yleisöltä, sekä katsoimme Unzymen oikein hienosti toimivan keikan. Pimeys toi roudaamiseen mukavasti lisähaastetta, se kun on niin tylsää muuten. Sari näytti valoa ja minä kelasin piuhaa.

Unzyme järjesti messevät metsäreivit.

Unzyme pisti pystyyn messevät metsäreivit.

Noin klo 02 pääsimme lähtemään Helsinkiin päin. Meidän tuli ajaa yötä myöten takaisin kotiin, sillä seuraavana päivänä olisi studiohommia tiedossa. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen autosta alkoi kuulua kummaa korinaa, eikä matkanteko ongelmien googlettamisista huolimatta voinut jatkua. Soitimme Unzyme-Joonalle että mahtuisikohan sinne vielä neljä tyyppiä yöpymään. Joona ja hänen kämppiksensä ovat onneksi erittäin mukavaa ja joustavaa sakkia! Köröttelimme neljääkymppiä takaisin Jyväskylään.

Seuraavana aamuna (eli muutaman tunnin unien jälkeen) saimme maittavan jäätelö-pannariaamiaisen, joten harmitus auton suhteen hävisi tehokkaasti. Lähdimme bussilla Helsinkiin studiotöihin, ja ainoaksi ongelmaksi jäi se, että soittokamamme jäivät Jyväskylään. Ne pitää hakea sieltä tämän viikon loppuun mennessä. Jotenkin. Eli takaisin autonlainailubisneksiin.

File 29.8.2016 8.21.59

Rokkii ja glamourii!

-Lasse

PS. Pahoittelen Tero-keikkakuvien puutetta, mutta keikalla oli oikeasti niin pimeää että kuvauksesta ei tullut mitään.

PPS. Nähään Semifinalin Pihka ja myrsky -keikalla la 10.9.!

Rööperifest, Feministinen puistojuhla ja Blue Sea Film Festival 2016

Takana on melkoinen superviikonloppu, johon mahtui kokonaiset kolme keikkaa. Torstaina olimme soittamassa Helsingissä, Rööperifest-tapahtumassa. Lauantaina esiinnyimme Tero Heteron kanssa Helsingin Pengerpuistossa klo 14, sekä Pihka ja myrskyn kanssa Raumalla, Blue Sea Film Festivalilla klo 22:30.

Treenasimme varmaan eniten mitä koskaan yhtä keikkarypästä varten on treenattu, sillä uudella live-setupillamme ei oltu tehty vielä kovinkaan pitkiä esiintymisiä. Mukana oli jo keväänkin keikoilla kuultuja uusia biisejä, sekä ihan uusia remixejä vanhoista kappaleista. On ollut varsin antoisaa vääntää Abletonilla näitä uusia versioita! Jotkut versiot eroavat levytetyistä paljonkin, jotkut eivät niinkään. Toisinaan on tullut testailun jälkeen sellainen fiilis että eipä tähän originaaliin kannata kajota. Enimmäkseen uudet versiot ovat kuitenkin erittäin innostavia, esimerkiksi Perusihminen ja Pukukoppi kuuluvat suosikkeihini. Poimimme treenatessa parhaat palat settiin mukaan. Painotus on tietenkin ihan uusissa kappaleissa, niissä jotka on sovitettu suoraan tätä nykyistä trio-kokoonpanoa varten.

Vanhojen biisien live-versioista, ”remixeistä” tekisi mieli tehdä joku julkaisu. Ne ovat niin hyviä. Ehkäpä syksyllä jo! Katsotaan miten aika riittää.

Keikoilla oli ensimmäistä kertaa mukana live-miksaaja Niina Hartikainen, eli Tero Hetero. Sama jäbä. Hän on nykyään innostunut räppäämisestä ja biisinkirjoittamisesta, mutta musateknologian koulutus pätevöittää hänet vaikkapa miksaamaan keikkoja. Minua on aina kiinnostanut laulujemme efektointi keikoilla, mutta sitä en tietenkään itse musisoidessani voi tehdä. Yleensä keikkamme on miksannut ”paikan jäbä”, eli keikkapaikan oma ääniteknikko. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta etu on toki melkoinen jos miksaaja tietää kappaleet tarkkaan. Silloin voi tehdä isompia liikkeitä esimerkiksi kaikuefektien kanssa. Niina tuli siis treeneihimme mukaan.

Treeneissä oli melkoinen tekniikkasäätö päällä, kun piti keksiä kaikki signaalireititykset yms. aivan alusta. Toisaalta se on erittäin mukavaa, koska tykkään miettiä näitä asioita. Toisaalta meni välillä hermot, kun mikään ei meinannut toimia. Meidän tapauksessamme hermojen menetys treeneissä tarkoittaa pientä tiuskimista puolin ja toisin, ei mitään vakavaa. Pieni tauko ja joku verensokeria nostattava välipala yleensä palauttaa sovun!

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Keskiviikkona 17.8., eli päivää ennen Rööperifestin keikkaa soitto ja efektointi sujui jo erittäin mainiosti, joten mieli oli levollinen ja innokas. Rööperifestin soundcheck-aikataulusta ei ollut kuitenkaan vielä päivällä tietoa, mikä hieman huolestutti. Päätimme tehdä esiintymisen akustisena, mikäli soundcheckiä ei saataisi järjestymään. Uudet systeemimme kuitenkin vaatisivat harjoituksista huolimatta suurta tarkkuutta sujuakseen. Keikka olisi kuitenkin vain vartin mittainen ja vaihtoaikaa edellisen esiintyjän jälkeen hurja 5 minuuttia (joku 20 minuuttiakin olisi tiukka vaihto, vaikka systeemeihin oli hyvä rutiini!).

Lopulta soundcheck-aikataulu saatiin sovittua keikkapäivälle klo 14. Menisimme siis sähköisellä setillä.

Roudasimme kamat paikalle keikkapäivänä ja kasasimme ne lavalle check-aikataulun mukaisesti. Kun ilmoitimme paikan henkilökunnalle olevamme valmiina tsekkaamaan, saimme vastaukseksi ystävällisesti naureskellen, ettei täällä kukaan tee soundcheckiä. Mikrofonit eivät edes vielä ole saapuneet paikalle. Täällä on kaikki kesken. Kaikki saataisiin kyllä valmiiksi klo 15 mennessä, jolloin tapahtuman oli määrä alkaa.

Aha, ei siis checkiä. Ilmeinen kommunikaatiokatkos järjestäjän ja tekniikan välillä, mitä nyt aina välillä sattuu. Aikataulu vaikutti hankalahkolta. Roudasimme kaikki sähköiseen settiin tarvittavat kamamme (yksi autollinen) takaisin studiolle ja treenasimme akustisen setin.

Rööperifest-ohjelma oli melkoista aikataulutykitystä: 6 tuntia tavaraa, vaihto 20 minuutin välein. Esiinnyimme klo 18, ja akustinen setti toimi lopulta oikein hyvin! Eihän siinä mitään muuten, mutta aika paljon vähemmällä vaivalla oltaisiin päästy jos meille ei olisi luvattu tuota klo 14 -soundcheckiä. Toisaalta, tulipahan harjoiteltua mahdollisimman nopea keikkasetin kasaaminen lavalle.

Henna @ Rööperifest 2016

Henna @ Rööperifest 2016

Lauantai 20.8. hieman hirvitti etukäteen, kuten kahden keikan päivillä on tapana. Tero Hetero -esiintyminen tapahtui jo klo 14. Avasimme Feministinen puistojuhla -tapahtuman. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja piknik-henkinen. Lavahenkilökunta oli supermukavaa tiukasta aikataulusta huolimatta.

Saavuimme paikalle sovitusti puoli tuntia ennen keikkaa, 13:30. Siinä ehtii ihan hyvin rakentamaan kamat ja tarkistamaan että kaikesta kuuluu ääntä. Teron tapauksessa emme olleet niin tarkan soundcheckin tarpeessa, koska setti on tuttu.

Klo 14 on ehkä hieman hankala päästä keikkafiilikseen, mutta parin biisin päästä se lähti. Keikka oli viiden biisin mittainen, joten riemua ei kestänyt kovin kauaa. Laatu kuitenkin korvaa aina määrän, joten olimme erittäin onnellisia tästä keikasta! Ja toivotamme onnea Feministisen puolueen pyrkimyksille.

Teron keikan jälkeen haimme Jussin kamoineen studiolta, ja lähdimme ajamaan kohti Raumaa.

Rauman Blue Sea Film Festivalille meiltä oli tilauksessa 90 minuutin mittainen esiintyminen, mikä oli oikein mukava haaste. No, ihan 90 minuuttiin emme kestossa yltäneet, mutta saimme kuitenkin luvan kanssa testata yleisön edessä kaikki biisit, jotka vähänkin koimme toimiviksi.

Ihana Vanha Rauma, ihanat puutalot, ihana järjestäjä-Timo! Oli nimittäin tervetullut olo, kiitokset siitä. Ehdimme mainiosti ennen keikkaa Raumalle, ja kamojen kasaamiseen ja soundcheckiin jäi aikaa miltei tunti.

Backstagemme sijaitsi Amarillossa, jonka läpi kävellessämme tuli hieman Twin Peaks -fiilis: kaikki tuntuivat jotenkin tuijottavan meitä. En ollut porukastamme ainoa, jolle tuli tämä tunnelma! Ehkä joensuuta puhuvat stadin hipsterit olivat outo näky…

Tästä suorastaan intoa puhkuen lähdimme keikalle! Pientä järjestyshäiriötä juuri ennen keikkaa ja allekirjoittanut mokasi ensimmäisen biisin startin. Oho. Sen jälkeen kävimme täysiä päin. Muutamalle katsojalle elektroninen elämöintimme oli selvästikin liikaa, ja he poistuivat paikalta. Pöytiin jäi kuitenkin merkittävä määrä porukkaa, jotka selvästikin diggailivat, vaikka eivät varmasti tienneet montaakaan biisiä ennakkoon. Aplodit olivat lämpimiä ja innokkaita, sekä välispiikeissä yleisön kanssa juttelu muodostui rennoksi ja välittömäksi.

Suosikkihetkiäni keikalta:

  • Naamio, vielä julkaisematon kappale, joka lähti nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lentoon. Se on hidastempoinen kappale, mutta ei tunnu slovarilta. Se tuntuu irroittelulta. Hitsi että Jussi soitti hienosti.
  • O-o-outo, myöskin vielä julkaisematon kappale. Raumalla se soitettiin melkein kokonaan uusitulla tekstillä, joten tavallaan se sai debyyttinsä. Se sai minut pomppimaan.
  • Kalenteri. Yleisö eli hienosti mukana tekstissä.
  • Pukukoppi. Tämä versio on hyvä manifesti nykyisen soundimme cooliudesta 🙂

Keikan jälkeen saimme runsaasti positiivista palautetta ja yhden kiinnostavan yhteistyöehdotuksen. Saas nähdä mitä se joskus tuottaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Seuraava keikka on 10.9.2016 Helsingin Semifinal-ravintolassa. Tulukee sinne. On hyvä. Siellä on myös ihana MeriTuuli.

Kiitos Helsinki ja Rauma. Super.

-Lasse

Naamiaiset

Jälleen on se vaihe päällä, kun päässä pyörivä musiikki ottaa vallan ja vie toisinaan yöunetkin.  Näin on käynyt nyt parina yönä putkeen, kun olen toden teolla käynyt taas Pihkis-musan kimppuun. Työn alla on uuden materiaalin lisäksi uudet liveversiot vanhoista biiseistä. Tämä on osoittautunut varsin koukuttavaksi ajanvietteeksi. Opiskelen rumpukoneita ja erilaisia syntikoita. Esimerkiksi Kivijalka-biisin versioon asetin itselleni dogman, että saan käyttää ainoastaan yhtä tiettyä syntikkaa ja yhtä rumpukonemallinnusta. Tämä pakottaa ihanan luoviin ratkaisuihin, ja johtaa siihen että olen toisinaan sangen poissaoleva, kun mietin koko ajan jotain oskillaattoria, resonance filteriä ja envelope followeria.

Keikkoja on järjestymässä syksyksi ihan hyvä määrä. Ensimmäiset näistä on jo julkaistu:

18.8. Rööperifest, Helsinki ja 20.8. Blue Sea Film Festival, Rauma.

Suosittelen vahvasti saapumaan paikalle.

Mutta sitä ennen: Tero Hetero! Tänään on julkaistu hänen uusi musavideonsa Naamiaiset. Se on minun ohjaamani ja meidän Hennan leikkaama. Me myös näymme videossa, kyseisen kaverin bändissä kun nykyään soitamme. Biisi on Teron ja meidän käsialaamme, joten kovin kaukana Pihkis-menosta ei olla. Enjoy!

Olemme Teron kanssa keikalla Bar Kapsäkin Pride-tapahtumassa nyt perjantaina 1.7.2016 klo 21.

-Lasse

Siba’s Mascot Takeover – Pihka ja myrsky + Tero Hetero

Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ei ole täysin luopunut laulamisesta, vaikka DJ-kontrollerit kiinnostavatkin. Kuva: Joona Nuutinen.

Eilen 4.5.2016 soitimme Helsingin Mascotissa erityiskeikan: 5 biisiä Pihka ja myrskyä, 5 biisiä (+encore) Tero Heteroa. Kyseessä oli Siba’s Mascot Takeover -klubi, jolla akatemialaiset esittelevät ja kokeilevat uusia projektejaan. Meistä siis Henna opiskelee siellä. Alun perin meidän oli tarkoitus vetää vaan Teron biisejä, mutta päätimme testata myös Pihkiksen uutta inkarnaatiota.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Aloitimme Pihka ja myrsky -biiseillä. Keikkaa edeltävä jännitys oli kova, sillä en ole tehnyt vielä kovinkaan monta keikkaa DJ-laitteideni kanssa. Asetelma on sellainen, että koko ajan pitää olla molemmat kädet jollain ohjaimella. Ohjaan biittejä ja siten myös biisien rakenteita. Mokat kuuluvat välittömästi ja niistä pitää ottaa ilo irti. Silloin kun joku siirtymä oikein onnistuu, palkintona on mahtava tyydytyksen tunne.

Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Henna ja Lasse, kuuma tunnelma. Kuva: Joona Nuutinen.

Soitimme ensin kaksi kappaletta Koskaan ei ole valmista -levyltä, ja sen jälkeen kolme täysin uutta kappaletta. Ensiesityksiä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaista matskua varsinkin laulaja-pianistillemme Hennalle, joten hänelläkin myös riitti jännitettävää.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Jemistelemme näiden biisien julkaisua ainakin syksyyn asti. Ne saattavat vielä muuttua. Jos tahdot kuulla näitä biisien varhaisia versioita, siihen on vielä mahdollisuus Nanite Clubilla, 12.5.2016 Elmun baarissa. Kantsii siis tulla! Siellä on luvassa kattavampi sekoitus uutta ja vanhaa. Linkki Facebook-eventiin.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Viidennen biisin jälkeen kitaristimme Jussi antoi tilaa Tero Heterolle ja laulaja Sari Goltzille. Olemme jo esittäneet näitä Teron biisejä muutamilla keikoilla, joten meininki rentoutui ja muuttui vähitellen villimmäksi. Varsinaisen setin viimeinen kappale, digisinglenäkin julkaistu En oo tyttö viimeistään hullaannutti meidät. Soitimme encorena Kaunis sielu -kappaleen, joka aloitti yhteistyömme reilu vuosi sitten.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Mitäs ne DJ:t oikein tekevät keikoillaan? Painavat vain PLAY? Näin ei ole ainakaan minun tapauksessani. Olen tehnyt valmiita luuppeja: rumpuja, bassoja, syntikoita, lauluja. Tietenkin suurin osa luupeista on korvamerkitty johonkin tiettyyn biisiin, mutta yhdistelen juttuja myös eri biiseistä. Biisistä toiseen siirtymiset ovat erityisen hauskoja, koska ne voi tehdä niin monella tavalla. Jättää vaikkapa pelkän hihatin pyörimään, sitten ottaa jonkun pätkityn laulun kyytiin, ja lopulta pumppaavan basson. Lisäksi minulla on biisin tempoon meneviä rumpufillejä ja efektejä, joita voin heitellä kyytiin mieleni mukaan.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

Noita liveluuppeja on muuten pirun mukavaa (joskin työlästä) tehdä. Yhdistelen niihin levyllä kuultavia asioita sekä ihan uusia juttuja. Varsinkin vanhojen biisien kohdalla on mukavaa palata kuuntelemaan yksittäisiä raitoja ja rakentelemaan niistä palapeliä. Siinä törmää muistoihin. Kun kuuntelee levykokonaisuutta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä fiilis jotain tiettyä synaraitaa hinkatessa oli. Ne fiilikset palaavat mieleen kun kuuntelee raitoja yksitellen.

Eilisen keikka taisi olla melkoinen voimanponnistus, sillä tänään on ollut puhti ihan poissa. Tunnelma on kuitenkin hyvä. Mahtavaa päästä kokemaan Pihkis-biisejä taas ensi viikolla.

-Lasse

Pihkis-trio

Pihka ja myrskyn instrumentaatiossa on tapahtunut muutoksia. Olemme seuranneet inspiraatiotamme kohti elektronista musiikkia, rumpukoneita, syntikoita ja luuppeja. Ainakin tämän vuoden keikat esiinnymme triona. Minä (eli Lasse) olen DJ, Henna soittaa koskettimia ja Jussi kitaraa. Uudet biisit vievät selkeästi sinne päin, ja vanhoistakin on ollut mukavaa tehdä tyystin erilaisia versioita. Tämä on looginen jatkumo viime syksyn PihkaSound-remix-innostukselle.

IMG_2290

Lassen uudet soittopelit.

Tämä näky vei mennessään.

Tämä näky vei mennessään.

Kysymys ei ole siitä että emme olisi hyvissä väleissä Juhan ja Mikon kanssa, vaan siitä että tällä hetkellä koneet tuntuvat innostavammilta kuin perinteinen rokkibändi-instrumentaatio. Lisäksi 5-henkisen rokkibändin roudautuminen on kovin vaivalloista ja siitä tulee kustannuksia. Keikkamme eivät kuitenkaan vielä ole niin isoja että pystyisi esim. palkkaamaan henkilökuntaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus arvioida tilanne uudelleen.

Kustannuskysymykset eivät tosin pysäyttäisi bändin toimintaa, mikäli inspiraatio olisi akustisten rumpujen paukkeessa ja orgaanisen metelin luomisessa. Tärkeämpää on tietenkin se mitä biisit tällä hetkellä tuntuvat vaativan.

Jussi ja Henna.

Jussi ja Henna.

Trion ensimmäiset esiintymiset ovat 4.5. Mascotissa (SibA Mascot Takeover) ja 12.5. Elmun baarissa (Nanite Club). Tänään treenasimme niitä varten ja kylläpä kuulosti hyvältä!! Jälleen kerran, en malta odottaa että kuulette nämä versiot. Mukana on myös 3 täysin uutta biisiä.

Miltä tämä uusi Pihkis-inkarnaatio sitten kuulostaa? Heittelen tähän musaa jota olen viime aikoina kuunnellut.

Björk

Sigur Ros

BT

CHVRCHES

John Frusciante

Lightning Dust

MitiS

Pet Shop Boys

Kent

Jack Garratt

Calvin Harris

Deantoni Parks

Ellie Goulding

Armin Van Buuren

Paul Kalkbrenner

Editors

Tame Impala

Sekoitus noita! Ah, on varmaan hassua katsoa tuo lista sitten vuoden-parin päästä kun tämä uusi matsku on levyllä asti 🙂

Nähdään Mascotissa ja/tai Elmun baarissa.

Lasse

Videoita viime joulukuun Semifinal-keikalta

Ennenkuin lähdetään tästä Kansallisteatterilla järjestettävälle PALA-klubin keikalle, jaan tässä muutaman livevideon viime joulukuulta. Soitimme tuolloin Semifinalissa, Helsingissä sangen onnistuneen keikan. Kiitokset Jani Juvoselle dokumentoinnista!

Lisää keikkoja tulossa.

Tällä hetkellä tietenkin jännitämme Attention 2 -yhtyeen puolesta… Heidän UMK-karsintalähetyksensä on tämän viikon lauantaina 13.2.2016. Biisi on meidän tekemämme. Linkitän tähän vielä akustisen studiolivevideon, joka kuvattiin tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten. Muistakaas äänestää!

Fiilistelyä levyn ekan puoliskon biiseistä

Moro! Tänään keikka Helsingin Semifinalissa. Siihen huipentuu melkoisten mylläysten vuosi yhtyeemme osalta. Raportti luvassa täällä blogissa.

Jaan tähän facebookissa pitämämme joulukalenterin luukut tähän asti. Päivitän loput sitten joulun jälkeen. Näin tekstit löytyvät myöhemminkin kätevästi samasta paikasta.

Kuuntelepa samalla kun luet:

-Lasse

 

Luukku 1: Kivijalka

Lasse: Arvelutti tämä biisin nimi aluksi… kuulostaa iskelmältä. Mutta titteli kuvasi tekstiä niin hyvin että sitä kuitenkin päätettiin käyttää. Lisäksi se asettaa musiikillisen ja tekstillisen ”Kivijalan” mittavalle levykokonaisuudelle.

Debyyttilevyämme ”Liikaa jotain melkein” tehdessä jo mietin, että seuraava levy olisi kiva aloittaa sillä tavalla että siinä tulee heti yy-kaa-koo-nee ja kertsi. Näin sitten tosiaan tapahtui! Kertosäe ja bassoriffi kantavat biisiä. Halusin soundiin ja varsinkin a-osiin 80-luvun alun U2-meininkiä, eritoten War-levyn aikaista. Kertosäkeet ovat sitten vähän suorempaa paahtoa, taidettiin siinä rumpuja tehdessä Bon Jovistakin puhua. A-osien melodia tuli Hennalta, heitin sen ensimmäiset pari nuottia ja hän keksi loput. Kun koko muu tuotanto oli valmiina, laitettiin mukaan vielä tuo hassu kellopeli.

Kivijalka oli jotenkin erityisen pitkällinen prosessi miksata. Tästä oli 11 eri versiota, kun normaalisti biiseistä on joku 3-4 versiota. Hain jo mainitun U2:n alkuaikojen meininkiä, debyyttilevy Boy oli referenssinä. Sitä meininkiä on vaikea tuottaa nykyajan laitteilla.

 

Luukku 2: Pukukoppi

Lasse: Tämä on minun tekemäni valmis teksti, jonka Henna sävelsi. Tekstiä kirjoittaessa en vielä tiennyt, että tulemme tekemään tarinallisen tuplalevyn, ja ajattelin että hitto nyt on liian synkkää. Henna kuitenkin piti tekstistä ja teki siihen hienot sävelet.

Demotimme biisin kahdestaan studiolla. Tempo taisi jonkun verran hidastua Hennan aikomasta, ja päädyimme lopullisen biisin kaltaiseen mid-tempoon. Synariffissä ajattelin taas U2:n War-levyä, ja eritoten biisin Sunday Bloody Sundayn kitarakuviota. Muutenkin halusin sitä militanttia marssimeininkiä. Se on se miten välillä koin koulun ala-asteen, jonka ajasta biisi kertoo. Kävin ala-asteeni 80-90-lukujen taitteessa, onneksi nykyään siellä on paljon, paljon parempi meininki.

Pukukopin sovituksen kruunasi aivan äänitysten loppuvaiheessa kitarakuvio, jonka Jussi keksi soittaa kertosäkeen päälle. Se nosti biisin aivan uudelle levelille.

 

Luukku 3: Onko täällä muita

Henna: Tämä biisi sai alkunsa pari vuotta sitten pohtiessani fiilistä joka on seurannut mukanani niin pitkään kuin muistan. Kun jossakin tilanteessa saattaa yhtäkkiä tulla sellainen olo, ettei ole oikeasti paikalla, tai että on samassa tilassa muiden kanssa, muttei kuitenkaan yhtä vahvasti. Ja vaikka yrittäisi itse olla tilanteessa oma itsensä ja täysin avoinna, niin ei silti onnistu pääsemään pois omasta kuplasta.

Mietin, miten sitä fiilistä pukisi sanoiksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että valittaisin olevani jotenkin ulkopuolinen. Lasipallossa oleminen sopi fiiliksen kuvaamiseen hyvin, koska lasi olisi mahdollista särkeä, mutta tekstissä ei joko vielä pystytä siihen, tai ei olla valmiita. Biisin nimi viittaa pohdintaan siitä, jakaako joku samanlaisen fiiliksen omassa päässään vaikkapa juuri samanaikaisesti samassa tilanteessa. Se olisi hassu ajatus.

Sävellyksenä kappale on kulkenut pitkän matkan. Se oli ensin vain piano-lauluversiona, kunnes siitä tuli ensimmäinen bändiversio sooloprojektiini. Pihka ja myrskyn levylle biisi päätyi lopulta siksi, että se sopi tuplalevymme teemaan niin hyvin. Erityisen hienoa biisin matkassa on se, että pidän molemmista bändiversioista todella paljon. Molemmissa on saavutettu biisin fiilis ja luonne, ja silti ne eivät ole samanlaisia keskenään. Saa nähdä, mitä versioita tästä vielä joskus tulee!

 

Luukku 4: Mallinmitoissa

Henna: Tämä teksti tulee NIIN omasta elämästä. Minulle mallinmitoissa oleminen on joskus ollut liiankin tärkeä tavoite, ja sen kokemuksen myötä halusin kirjoittaa tekstin jossa irvaillaan tälle ihmeelliselle kulttuurillemme, jossa vain toiset kelpaavat sellaisina kuin ovat.

Se, että naisten paidat kavennetaan hakaneuloilla näyttääkseen hyvältä mallinukeilla, on jotenkin tosi absurdia. Miksei voi olla sellaista mallinukkea, jonka päälle menevät samat vaatteet kuin meidän ihmistenkin päälle? Eikö vaatetta voi mainostaa sellaisena kuin se tulee ihmisen päällä näyttämään?

Halusin saada aikaan menevän ja hauskan biisin vakavasta asiasta, ja sanoa itselleni ja kaikille muillekin, että voidaan olla mallinmitoissa. Mä oon ihminen, enkä muovia!

 

Luukku 5: Olen vain joku

Henna: Tämä biisi kertoo aitoudesta. Välillä tuntuu siltä, että täällä kaikki on sellaista isoa showta, ja jos ei siihen mukaudu niin ei voi pärjätä. Tässä kerrotaan siitä fiiliksestä mikä tulee, kun on yrittänyt olla oma itsensä ja tehnyt kaikkensa jonkin asian eteen, ja joku kommentoi sitä sanomalla: ”olipa feikkiä”.

 

Luukku 6: Miksi vellot pinnan alla?

Lasse: Olen nuoresta pitäen fanittanut The Who:ta ja heidän rock-oopperoitaan. Minua kiehtoi ajatus tehdä levylle raita, jossa esitellään kaikkien biisien teemat. No, ihan kaikkia biisejä tässä ei ole, mutta hyvä sikermä kuitenkin. Päätimme sisällyttää siihen myös Uuden Musiikin Kilpailuun osallistuneen Sydän ei nuku -kappaleen teemaa, vaikka kappale putosikin levykokonaisuudesta pois.

Mikko ei tiennyt rumpuraitaa soittaessaan tiennyt juuri lainkaan mitä me muut tulemme siihen päälle soittamaan. Siispä päätimme, että Mikko vetää Whole Lotta Love -biisin komppia hidastettuna, ja siihen sitten päälle jatkamme soittoa Olen vain joku -biisin meiningissä. Basso, piano ja kitara ovat melkoisen improttuja. Laulukerroksia oli erittäin hauskaa tehdä. Poimimme pätkiä eri biiseistä, kuin irtokarkkeja valiten. Niiden päälle vielä kuorrutimme uusia stemmoja. Olen todella ylpeä tästä pläjäyksestä!

 

Luukku 7: Perusihminen

Lasse: Tämä kappale on Jussin säveltämä. Teimme valmiiseen säveleen Hennan kanssa tekstin. Jussin melodiat ovat aina olleet kerrassaan omalaatuisia, ja useimmiten ihanan liikuttavia. Koska ne ovat niin söpöjä, kiusaus on sovittaa ne akustiseksi folk-meiningiksi. On todella helppoa tehdä ”riisuttu” sovitus, jossa mennään ”biisin voimalla”. Se tuntuisi siltä, että mennään sieltä missä aita on matala. Perusihmisen sovitus on pitkään mietitty ja siihen on kokeiltu erilaisia juttuja. Mahtava tomikomppi tuli Mikolta ja siihen päälle oli mukava soitella Queenin Under Pressure -tyyppisiä kitanakutuksia. Koskettimiin haettiin mahdollisimman 80-lukuiset soundit.

Tekstissä pohditaan nuoren ihastumisen epävarmuutta. Pelottaa, että kun on toiseen tutustuessa kertonut jo ne kaikki hienot jutut, puheenaiheet loppuvat. Toinen pitää minua tylsänä. Pelottaa etten riitä. En ole tarpeeksi tällaisena kuin olen. Tekstin kertoja ei vielä tajua vetävänsä roolia. Kyseessä on siis hyvin epäterve parisuhteen alku.

Minkäs sille mahtaa, aina se epävarmuus sieltä taka-alalta pukkaa, myöhemmin sen kanssa vaan osaa elää ilman että vetää ”kiinnostavan” ihmisen roolia.

 

Luukku 8: Haluan särkeä sinun sydämesi

Henna: Tälläkin biisillä on pitkä tie takanaan. Ensimmäinen versio pianon kanssa syntyi keväällä 2013. Teksti kertoo bileillasta, jolloin päättää heittää aivot narikkaan ja mennä spontaanisti sinne, minne huvittaa. Kuitenkin täydessä yökerhossa bailaavien ihmisten keskellä alkaa ahdistaa.
Alunperin kertsin sanat olivat: ”miksette voi minua rakastaa”, ja biisin nimi Haluan särkeä teidän sydämenne, mutta muutin sanat jotta niitä olisi helpompi lähestyä ulkopuolelta. Kuitenkin biisissä lauletaan enemmänkin yleisesti kaikille kuin kenellekään tietylle ihmiselle. Se on sellainen ulkopuolisuuden tunteesta kumpuava keskisormen näyttö maailmalle. <— aika eeppinen lausahdus..
Tämäkin biisi äänitettiin ensin soolodemolleni. Siitä tuli sellainen retrohenkinen discobiisi. Lasse päätyi tekemään biisistä remixin joka oli niin hauska, että teimme vielä sen pohjalta version Pihka ja myrskylle. Kumma kyllä, biisi toimii todella hyvin myös akustisesti.

 

Luukku 9: Rajaa silmäsi

Lasse: Sävelsin tämän Hennan hienon tekstin studiolla kitaran kanssa. Sen työnimenä oli Pihkis-Fuzz. Halusin tehdä Pihka ja myrskylle 70-luvun tyyppisen rock-biisin, jota ajaa äkäinen fuzz-kitara. Siispä tuo riffi alkoi soida päässäni ja jopa osasin soittaakin sen. En ole kummoinen kitaristi, joten Jussi sai soittaa riffin levylle. Kertosäe on minulle tyypillistä poppia, mutta siitä saatiin mielenkiintoisempi kun keksimme soittaa kitarat ilmavammin ja melodisemmin, säröisen sahauksen sijaan. Tykkään niin paljon siitä kontrastista mikä fuzz-riffin ja helisevän kertosäkeen välille tulee. Lisäksi kappaleessa on kitarasoolo ja vieläpä modulaatio!

Henna: Kirjoitin tekstin kerran kotimatkalla yöbussissa. Olin kävellyt Helsingin keskustan läpi ja ihmetellyt Rautatieasemalla vallitsevaa kaaosta. Itse en ollut ollut juhlimassa joten koin näkeväni tilanteen absurdiuden jotenkin ulkopuolelta. Pyysin Lassea säveltämään biisin, vaikka itsellänikin soi jo tekstiä kirjoittaessa kaikenlaista päässä. Siitä tuli todella erilainen kuin olin kuvitellut, mutta tavoittaa tunnelman hienosti!

 

Luukku 10: Koskaan ei ole valmista osa 1

Lasse: Tämä lähti liikkeelle lasillisesta punaviiniä. Kopautin lasin reunaa sormella ja se kuulosti kivalta. Päätimme äänittää muutaman kopautuksen ja laitoimme tuloksen sampleriin. Siten kopautusta voi soittaa kuten pianoa. Syntyi mainio virtuaalinen instrumentti, jota olen käyttänyt muissakin tuotannoissa.

Soitin viinilasi-sampleria rumpukoneen päälle ja vedin bassoraidan. Aika harvoin bassonsoittoani kuullaan levyllä, mutta tämä tuntui toimivan tarpeeksi hyvin. Henna koristeli biisin pianolla ja Jussi vielä jatkoi harmoniaa kitaralla.

 

Luukku 11: Pelkään tyhjää

Lasse: Ensimmäisiä levylle äänitettyjä raitoja. Tämän demo kummitteli kovalevyllä jo Liikaa jotain melkein -levyä tehdessä. Silloin vasta mietittiin, että olisipa hauskaa tehdä Hennan kanssa lauluja yhdessä. Annoin sitten tämän a-osan Hennalle ja hän teki kertosäkeen. Kappaleeseen äänitettiin rummut ja bassot jo ennen kuin siinä oli sanaakaan tekstiä – epätyypillistä meille. Melodiat stemmoineen oli laulettu tekstillä ”tididii tididii”.

Pelkään tyhjää piti alun perin olla meidän UMK:hon osallistuva kappaleemme, mutta onneksi keksimme tehdä Sydän ei nuku -kappaleesta bändiversion ja lähettää sen. Ei Pelkään tyhjää -kappaleessa mitään vikaa ole, mutta ei se mikään hitikkään kaupallinen ole. Mikä ei siis ole biisin haukkumista.

Biisin tekstissä pohditaan sitä, kuinka hankalaa on toistaa joskus aiemmin saatu taiteellinen menestys. Sitä alkaa helposti miettimään, mitä ihmiset haluavat. Mutta vanhaa ei voi toistaa, on aina mentävä eteenpäin. Joskus se tie on vaikea löytää. Lähdin siis pohtimaan tyhjän paperin kammoa!

 

Luukku 12: Galaksi

Lasse: Yksi tärkeimpiä biisejäni. Kauhea tunnevyöry. Mikäli Koskaan ei ole valmista -tuplalevykokonaisuus pitäisi tiivistää kahteen kappaleeseen, olisivat ne Galaksi ja (kakkoslevyn päätösbiisi) Aurinko.

Muistan kun esittelin tämän Hennalle ja hän keksi siihen sen kertosäkeen pianokuvion. Tiesin heti että nyt ollaan hyvillä jäljillä. Siitä sessiosta on muuten Instagram-tilillämme video!

Halusin että tämä on sovitukseltaan todella iso ja dynaaminen kappale. Se alkaa yhden äänen synaluupista ja päätyy Kingston Wall -henkiseen tykitykseen. Myös Smashing Pumpkinsin Tonight, Tonight taisi olla referenssinä jossain vaiheessa. Halusin myös EDM-vaikutteita, joita siihen tuli äärimmäisyyksiin pätkittyjen lauluefektien muodossa, alkaen kohdasta 4:26. Säkeistöjen vocoder-efektillä hain tarkoituksellista ilmeettömyyttä lauluihin.

Galaksi kertoo voimakkaasta ulkopuolisuuden tunteesta, ei pelkästään muusta maailmasta ja yhteiskunnasta, mutta myös omasta ruumiista. Kertojalle ei ole millään mitään väliä. Onhan tämä jotain muutaman vuoden takaista omakohtaista kokemusta, mutta onneksi elämän merkitys on siitä vähän selkiytynyt.

Muistan myös session viime keväältä, jossa tämä levykokonaisuutemme alkoi hahmottua ja kuuntelimme biisit järjestyksessä Hennan kanssa. Galaksi oli niin HYYTÄVÄ lopetus ekalle levylle. Mietimme että apua, onpa hemmetin synkkää! Että nyt on pakko kuunnella toinenkin levy.

Ensimmäinen PihkaSound-keikka

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

No nyt on hienot tunnelmat! Allekirjoittanut (Lasse) ja Henna eli PihkaSound soitti ensimmäisen keikkansa tänään. Kyseessä on uusi aluevaltaus, joka lähti liikenteeseen innostuksesta EDM-musiikkiin ja remixeihin. Hommasimme kesällä käyttöön Ableton Live -softan ja Ableton Push -laitteen, mikä mahdollistaa uudenlaisen improilun ja jamittelun valmiiksi tehdyillä luupeilla. Eräänlaisen live-remixaamisen siis. Tämä on tuottanut uudenlaisia studiosessioita, mutta myös halun lähteä keikoille tämän setupin kanssa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Mahdollisuus keikkakokeiluun aukesi, kun tuottamamme artisti Tero Hetero oli menossa keikalle Helsingin Ugglaan, Kristiina Puukon järjestämään Bi-Party -tapahtumaan. Keikka koostui kahdesta osasta: ensin minä ja Henna jamittelimme luupeillamme, ja sitten Tero Hetero (+laulaja Sari Goltz) tulivat esittämään Teron matskua 5 biisin ajan. Me säestimme. Yhteensä keikka kesti noin 50 minuuttia. Pieni videomaistiainen on nähtävissä Pihka ja myrskyn facebook-sivulla.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Mitä luuppeja me sitten jamittelimme? Ohjelmistoon kuului Pihka ja myrskyn ”Mitä musta vielä tulee”- ja ”Olen vain joku” -kappaleet, joista teimme improamalla erilaiset versiot, niin sanotut live-remixit. Näiden lisäksi soitimme pätkiä eräästä täysin uudesta Pihkis-kappaleesta ja kolmesta muille artisteille tekemistämme remixeistä (jotka voi kuulla aiemmassa blogipostauksessa). Jotain äärimmäisen tyydyttävää siinä biisirakenteen vapaudessa on.

Tuottamiamme Tero Heteron kappaleita voi kuunnella esimerkiksi Teron Soundcloud-profiilissa. Tässä uusin:

Perinteisemmän Pihkis-menon ystäville voin todeta, että bändimeininkiä tämä EDM-innostus ei tietenkään poista kuvioista. Hyvä vaan, että voimme lähteä keikoille pienemmällä ja isommalla kokoonpanolla, mikä vaan paremmin käy tapahtumaan.

Tämä uusi, Pihkisen tuplalevyn tokalla CD:llä oleva kappale on itse asiassa tehty Ableton Pushin mahdollistamissa studiosessioissa! Siihen on vaan jälkikäteen äänitetty bändisoittimet päälle.

Yleisön palaute Ugglan keikan jälkeen oli yltiöpositiivista. Sekä meidän että Teron osuuden suhteen. Yleisöä oli ihan mukavasti ja tanssilattialla oli käynnissä melkoiset jamit! Kiitos. Olitte ihana yleisö. Otetaan uusiksi.

Seuraava Pihkis-keikka on koko Pihka ja myrsky -viisikon voimin Helsingissä, Semifinalissa 12.12.2015. Tervetuloa!

<3 Lasse