O-o-outo

No huh huh, levyn julkaisusta on jo 2 viikkoa! Onkos löytynyt suosikkibiisejä?

Ainakin erään tuttavamme lemppari on O-o-outo. Onhan se kyllä ihanan pöhkö tuotanto! Biisi on tehty jo keväällä 2016, mutta se haki muotoaan kesään 2017 saakka.

O-o-outo kertoo siitä kuinka kerrankin kaikki on vaan niin hyvin. Kutsumme sitä “ateistin rakkauslauluksi”, ja teksti tarkkaan mietitty ja moneen kertaan kirjoitettu. Sitä on soitettu keikoillakin parilla eri tekstillä.

Ensimmäinen versio tuli katsellessa Intian valtamerta. Ajattelimme kuinka tämä pallo jonka päällä olemme, pyörii ja itse asiassa tuo meri tuossa pyörii sen mukana. Katselimme auringonlaskua länteen päin, ja sen aisti kuinka meri tulee kohti.

“nyt tuntuu oudolta / vähän niinkuin unelta / vaikka mikään ei oo koskaan ollut / näin todellista”

Tuntui ettei tarvita mitään yliluonnollista, tämä elämä on tässä, tämän pallon päällä. Ollaan vaan.

O-o-outo on Hennan sävellys. Alun perin biisissä oli konerummut, ja muutenkin kaikki soivat asiat olivat syntikoita. Tuntui kuitenkin, että jotain orgaanista kaivataan, ja Jussi soitti kitarat. Bassokitaraakin kokeiltiin, mutta lopulta analoginen synteesi vei voiton. Korg Miniloguella tehty bassosoundi on itse asiassa melkein sama kuin Aurinkoo marsilaisten kaa -kappaleessa.

Mikko soitteli biisiin rumpusetin lisäksi aikamoiset perkussio-iloittelut! C-osan kilkatuksia äänittäessä nauroimme paljon ja mietimme että saako näin edes tehdä 🙂 Toivottavasti jotain siitä ilosta tarttui narullekin.

Synalead-soundia etsittiin myös todella pitkään. Siihen on kokeiltu varmaan koko syna-arsenaaliamme, mutta lopulta päädyttiin käyttämään jousisampleja. En tiedä oliko se paras ratkaisu, mutta kyllä se tuntuu toimivan! Joskus vaan tulee työstettyä yhtä biisiä niin paljon, että pitää vaan päättää että nyt se on valmis. Tai siis tuntuu että se ei valmistu, se vain julkaistaan. Pitää tehdä päähän tilaa uusille biisiprojekteille!

-Lasse

Heinäkuu

Tänään kerron tarkemmin Kuuleeko maa -albumin yhdeksännestä biisistä Heinäkuu.

Olen aina tuntenut oloni todella mukavaksi Helsingissä juhannuksesta heinäkuun loppuun. Täällä on silloin verrattain vähän porukkaa, ja tuntuu kuin maailma pitäisi taukoa kiireistään. Ja tietty pitääkin, kun ihmiset ovat kesälomillaan. 

Minulle on usein vaikeaa olla ajattelematta, mitä muut minusta ajattelevat. Joudun oikein tsemppaamaan etten tee niin. Paitsi heinäkuussa tuntuu että saa vain olla. Ei tarvitse selittää kenellekään, miksi en ole hyödyllinen ja mene vaikka töihin. Toki jos joskus tarvitsisi selittää, selittäisin että olen taiteilija, ja se ottaa aikansa. Se selitys menisi kyllä nykyään läpi. Mutta takaraivossa kytee se fiilis mikä oli joskus lukion jälkeen, kun ei ollut töitä enkä tiennyt yhtään mitä tekisin. Silloin tuli ehdotuksia joka puolelta: mene vaikka metsäretkelle. Ota päivärytmistä kiinni. Opin ettei saa olla tekemättä mitään, ja siitä ajatuksesta on todella vaikea oppia pois.

Nykyään kaveripiiriltäni kuulee täysin päinvastaista palautetta: näyttää siltä että teen vaan koko ajan töitä. Voi olla että teen liikaa, näyttääkseni tehokkaalta vaikka kukaan ei ole minua tehottomuudesta paheksumassa. Mutta nyt kun se oma juttu on lopultakin elämässä löytynyt, saan valtavasti riemua siitä että minussa on nyt sisäinen halu tehdä jotain, ja paljon. 

Heinäkuu-kappale lähti lentoon Hennan hienosta lauluintrosta, ja kesällä 2017 soittokuntoon saadusta modulaarisyntikan soundista. Jussi keksi intron kitaraosuuden. Muistan että lead-laulua äänittäessäni olin harvinaisen varmoilla siitä että tämä on toimiva melodia. Toki semmoiset perus-arpomiset ja epäröinnit piti käydä kesän aikana läpi, mutta mielestäni lopullinen muoto on varsin toimiva. 

Äänitimme Mikon kanssa tähän akustiset rummutkin, mutta loppujen lopuksi käytin niistä hyvin vähän. Joskus rumpusetti ei vain palvele biisiä yhtä hyvin kuin koneet.

Biisin loppuun Henna sovitti oikein kunnon orkestraation, koska tuntui siltä että viimeisten kiertojen aikana pitää saada vielä yksi lisävaihde silmään. Viimeistä kuuttatoista tahtia on työstetty huomattavasti enemmän kuin biisien viimeisiä tahteja yleensä työstetään!

Lasse

Kuuleeko maa LP / digi ulkona

Kolmas pitkäsoittomme on nyt lopultakin lähtenyt maailmalle. Käy hakemassa omasi LP-muodossa levykaupalta, tai kuuntele lemppari-striimauspalvelustasi. Toivottavasti tykkäät siitä!

Levyä tehtiin pitkään, rakkaudella ja hartaasti, ja sen julkaisuunkin vierähti tavallista enemmän aikaa. 

Tekovaihe alkoi Häiriö-singlestä, joka on masteroitu jo 2016. Se masteroitiin ja julkaistiin singlenä pikaisesti silloin, koska tahdoimme pikapuoliin esittelemään uutta soundiamme. Se soundi inspiroikin paljon lisää kappaleita, ja niistä olisi voinut laittaa levyn kasaan jo kevääksi 2017. Kappaleet kuitenkin olivat hieman synkkiä sävyltään, emmekä halunneet raskastunnelmaista albumia tupla-albumin jälkeen. Oli aika tehdä jotain iloista. No, ei Kuuleeko maa ole albumina vailla melankoliaa, mutta sen pohjavire on positiivisempi kuin edeltäjänsä.

Kappaleita työstettiin tällä kertaa varmaan kolminkertainen aika edelliseen albumiin verrattuna. Ei siistimällä ja silotellen, vaan siten että jos joku juttu ei ihan innostanut, se tehtiin uusiksi. Tai vähintäänkin haettiin kulmaa siihen asti että ihokarvat alkoivat nousemaan! 

Levy on masteroitu loppuvuodesta 2017, mutta erinäiset elämän heittelyt myöhäistivät sen julkaisun lokakuuhun 2018. Yksi suuresti asiaan vaikuttanut asia oli allekirjoittaneen ja Hennan hienosti tuulta alleen ottanut studiotoiminta. Jotain tapahtui talvella 2017-18, ja siitä lähtien on riittänyt hommia tuottajana / sovittajana / miksaajana. Ne ovat hyviä hommia. Lupaamme kuitenkin  jatkaa myös oman musan tekemistä, ja jatkokuviot ovat jo hyvinkin pitkällä. Tiedotamme niistä sitten kun sen aika on.

Siihen asti, saa diggailla ja JAKAA Kuuleeko maa -levyä!

Rakkaudella,

Lasse