Aurinkoo marsilaisten kaa

Paljon siitä on puhuttu ja nyt se on lopultakin kuultavissa: uusi Pihka ja myrsky -single AURINKOO MARSILAISTEN KAA.

Normaalisti tässä vaiheessa on hyvin liikuttuneessa tilassa, kun nämä singlebiisit tuppaavat olemaan niitä ”sydämen biisejä”, sellaisia joihin kaataa palan sieluaan ja siksi ne tuntuvat singlejulkaisun arvoisilta. Mars-biisi tuli meille kuitenkin toista kautta: biisileirillä, jolle minä ja Henna osallistuimme viime marraskuussa Joensuussa. Teimme kappaleita parille major-artistille, ja sääntönä oli pitää parhaat biisit itsellään. Aurinkoo marsilaisten kaa kuulostaa niin paljon Pihkikseltä, että pakkohan tämä oli pitää itsellä.

Marsilaiset-teksti syntyi jo matkalla Joensuuhun. Tuona aamuna metrossa matkalla juna-asemalle oli täpötäyttä ja hiirenhiljaista, kaikki tuntuivat olevan yksin. Rullaportaisiin tunkeminen oli koomisella tasolla. Mainokset huusivat proteiinia ja lomamatkoja. Kuinka pitkään tämä mylly jatkuu, ennenkuin on aikaa itselle? Sieltä tuli ”ruuhkabussissa leijuvat unelmat”, joiden toteuttamisen perään haaveillaan matkalla töihin.

Hennalla oli pyörinyt mielessä kertsin aloitus ”Kuuleeko maa?”, ja hän yhdisti nämä ajatukset taidokkaasti melkein valmiiksi tekstiksi. Koemme, että biisileireille on hyvä olla jotain valmista tekstimatskua olemassa. Sävel, soinnut ja demotuotanto onnistuu helposti, mutta muille artisteille sanoittaminen on jotenkin äärimmäisen kummallisen tuntuista. Siispä aloitimme aihepiirien miettimisen ja tekstittämisen jo junassa.

Biisileirillä syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö biisi tuntuisi tärkeältä. Päinvastoin, nyt kun kappale ei ole niin henkilökohtainen, on sitä pystynyt tuotantovaiheessa katsomaan paremmin ulkoa päin. Tällä kertaa tuli tehtyä poikkeuksellisen monta eri versiota ja viikottain työtunteja, ennenkuin päädyimme julkaistavaan versioon.

Ehkäpä kasaan jossain vaiheessa äänikollaasin erilaisista sovituksista 🙂 Olennaisin ero nykyisen ja vanhojen versioiden välillä on se, että julkaisuversiossa soi paljon vähemmän kamaa. Halusin ilmavan, hengittävän version.

Edellisellä singlellä kuultiin pelkästään Hennan ja Lassen laulua, soittoa ja ohjelmointia. Tällä kertaa isossa roolissa ovat Jussi Turusen sähkökitarat ja Mikko Variksen rummut. Tosin juuri Mikon rummuista leikkasin viimeisestä versiosta paljon pois – hänen tarjoamansa Balkan-komppaus toimi kyllä mainiosti, mutta tässä tapauksessa halusin ilmavuutta kertosäkeeseen. Mikon rummut soivat kuitenkin alkuperäisessä muodossaan a-osissa ja c-osassa (kitarasoolon alla). Kertosäkeessä käytin hänen setistään ainoastaan bassorumpua. Vähän kyllä hirvitti laittaa hänen kuultavakseen näin leikelty versio 🙂

Iso osa biisin soundimaailmaa on vuodenvaihteessa hankkimamme Minilogue-syntikka. Tämä täysin analoginen peli tarjoili meille mm. bassot ja synariffin.

Allekirjoittanut ei ole kummoinen kitaristi, mutta niinpä vaan kertsissä soi melkoisen framilla soittamani neljään kertaan tuplattu akustinen kitara. Hahaa!

Iso kiitos tästä julkaisusta kuuluu muille Joensuun SF Soundilla järjestetyn biisileirin osallistujille. Kirjoitimme biisin kahdestaan Hennan kanssa, mutta aivan hurjan tärkeä itseluottamusbuusti tuli palautteesta, jota saimme mm. Aku Rannilalta ja Saara Törmältä. Arvostamme!

<3 Lasse

PS. Ai niin, törkeen hieno videokin on! Kato vaikka