Pihkis-blogin vuosi 2016 aukeaa!

Pihka ja myrskyn blogi on viettänyt hiljaiseloa kohta kuukauden, koska minä (Lasse) ja Henna olemme olleet Intiassa reppureissaamassa. Matka vei meidät Delhin kautta Goalle, sieltä Karnatakaan ja vielä Keralaan. Nyt matkaamme junassa takaisin kohti Delhiä, josta paluulentomme lähtee. Junamatkaa on 2950 km verran, minkä taittamiseen kuluu aikataulun mukaan 46 tuntia. Intialaiset eivät tosin yleensä elä kovinkaan tarkassa aikataulussa, joten todellisuudessa matkaan menee varmaan ainakin pari tuntia enemmän.

IMG_1723

Kuten edelliselläkin Intian matkallani 2012-13, kuukausi on ollut yhtä suurta tunteiden vuoristorataa! On ihanaa vain katsella merta ja olla omien ajatustensa kanssa. En niinkään perusta mistään joogaretriiteistä tai kliseisestä valaistumisen etsimisestä, pidän vaan tästä maasta ja sen monista kasvoista (ja siitä että kaikki maksaa noin kymmenesosan siitä mitä Suomessa, sopii muusikon kukkarolle). Tällä kertaa vaikeuksiin kuuluivat mm. eräästä asumuksestamme löytyneet massiiviset torakat ja se, että meiltä loppui käteinen raha kesken eikä koko kylässä ollut yhtään toimivaa pankkiautomaattia. Kaikkea tällaista ja paljon muuta odottamatonta täällä koko ajan sattuu. Se antaa perspektiiviä; kaikesta selviää, aina. Asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin mennä. Kuinka ne voisivat muutenkaan.

Tarvitsen aina välillä tällaista perspektiivimuistutusta. Tuppaan ottamaan työhommani vähän liian vakavasti. Pihka ja myrskyn vuosi 2015 ei mennyt aivan suunnitelmien ja toiveiden mukaisesti. Paljon ihanaa ja upeaa tapahtui (kuten onnistunut mesenaattikampanja), mutta Uuden Musiikin Kilpailulla alkanut vuosi antoi odottaa vielä enemmän. Emme oikein löytäneet yleisöä, emme saaneet mahdollisuutta soittaa kesäfestareilla emmekä muutenkaan myytyä tarpeeksi keikkoja. Ja samalla kun sanon tämän, kiitän niitä jotka ovat löytäneet tuplalevymme ja kehuneet sitä. Olen itsekin levystä niin kovin ylpeä.

Vuosi 2016 tuo selvästi uusia tuulia mukanaan. Kiinnostuksen kohteena on kehittyä elektronisen popin tekijänä ja julkaista biisejä, ehkä jopa levy siihen tyyliin. Haluamme luoda suuria äänimaisemia. En malta odottaa että pääsen samplerin ääreen. En ole koskenut kuukauteen tietokoneeseen (kirjoitan tätä tabletilla, heh) tai instrumentteihini. No okei, meillä on mukana pieni Palolemista ostettu matkakitara sekä pieni 2 oktaavin koskettimisto. Teimme meren rannalla ja juna-asemilla muutamat sävelet ja sanat raaka-aineeksi. Ableton ja Push odottavat meitä innolla!

IMG_1727

Tämä junamatka kestää siis kaksi vuorokautta, ja sen aikana tapahtuu UMK 2016 -julkistus. Siellä on yksi minun ja Hennan kirjoittama ja tuottama biisi, SUPERJÄNNITTÄVÄÄ!!! Juha soittaa siinä ja bassoa ja Jussi (+ Ota tai jätä -videolta tuttu Jerry Ylkänen) ovat tehneet siihen videon. Paljon Pihkis-väriä UMK:ssa siis jälleen. Kappaleen nimi on Ready For The Show ja sen esittää Attention 2. Tämä duo koostuu 16-vuotiaista kaksosista Annista ja Ninasta, jotka olivat katsomassa kun me esiinnyimme viime vuoden UMK:ssa. Jompikumpi heistä oli ilmoittanut äidilleen, että okei, Lasse saa tehdä meille biisin ensi vuoden UMK:hon. Näin sitten tosiaan kävi, teimme Hennan kanssa rallin, josta olemme todella ylpeitä!

Eli jälleen, muistakaas äänestää 🙂

Näissä junissakin on todella ihanan rauhoittavaa istua. Lämmin, varmaan +30 nyt ulkona. Ikkunat ja ovet auki. Junaverkosto on Britti-imperiumin aikainen, ja junatkaan eivät varmaan kovin paljon uudempia. Tulee joku Miyazakin leffa näistä mieleen, ah! Kahteen päivään et joka tapauksessa voi tehdä mitään muuta kuin istua paikallaan, joten siinä on helppo päästää joskus mieleen puskevista luterilais-henkisistä tuottavuusvaatimuksista irti.

Palatkaamme pian asialle uusien Pihkis-soundien ja UMK:n merkeissä! Toisen yhtyeeni Ukkosmaineen levykin on tulossa keikkoineen päivineen. Mikäs tässä eläessä.

Lasse

PS. Henna on hieman levottomampi sielu: hän ei tosiaankaan tykkää istua kahta päivää putkeen junassa, mutta jos torakoista selvittiin niin kyllä tästäkin.

Fiilistelyä levyn ekan puoliskon biiseistä

Moro! Tänään keikka Helsingin Semifinalissa. Siihen huipentuu melkoisten mylläysten vuosi yhtyeemme osalta. Raportti luvassa täällä blogissa.

Jaan tähän facebookissa pitämämme joulukalenterin luukut tähän asti. Päivitän loput sitten joulun jälkeen. Näin tekstit löytyvät myöhemminkin kätevästi samasta paikasta.

Kuuntelepa samalla kun luet:

-Lasse

 

Luukku 1: Kivijalka

Lasse: Arvelutti tämä biisin nimi aluksi… kuulostaa iskelmältä. Mutta titteli kuvasi tekstiä niin hyvin että sitä kuitenkin päätettiin käyttää. Lisäksi se asettaa musiikillisen ja tekstillisen ”Kivijalan” mittavalle levykokonaisuudelle.

Debyyttilevyämme ”Liikaa jotain melkein” tehdessä jo mietin, että seuraava levy olisi kiva aloittaa sillä tavalla että siinä tulee heti yy-kaa-koo-nee ja kertsi. Näin sitten tosiaan tapahtui! Kertosäe ja bassoriffi kantavat biisiä. Halusin soundiin ja varsinkin a-osiin 80-luvun alun U2-meininkiä, eritoten War-levyn aikaista. Kertosäkeet ovat sitten vähän suorempaa paahtoa, taidettiin siinä rumpuja tehdessä Bon Jovistakin puhua. A-osien melodia tuli Hennalta, heitin sen ensimmäiset pari nuottia ja hän keksi loput. Kun koko muu tuotanto oli valmiina, laitettiin mukaan vielä tuo hassu kellopeli.

Kivijalka oli jotenkin erityisen pitkällinen prosessi miksata. Tästä oli 11 eri versiota, kun normaalisti biiseistä on joku 3-4 versiota. Hain jo mainitun U2:n alkuaikojen meininkiä, debyyttilevy Boy oli referenssinä. Sitä meininkiä on vaikea tuottaa nykyajan laitteilla.

 

Luukku 2: Pukukoppi

Lasse: Tämä on minun tekemäni valmis teksti, jonka Henna sävelsi. Tekstiä kirjoittaessa en vielä tiennyt, että tulemme tekemään tarinallisen tuplalevyn, ja ajattelin että hitto nyt on liian synkkää. Henna kuitenkin piti tekstistä ja teki siihen hienot sävelet.

Demotimme biisin kahdestaan studiolla. Tempo taisi jonkun verran hidastua Hennan aikomasta, ja päädyimme lopullisen biisin kaltaiseen mid-tempoon. Synariffissä ajattelin taas U2:n War-levyä, ja eritoten biisin Sunday Bloody Sundayn kitarakuviota. Muutenkin halusin sitä militanttia marssimeininkiä. Se on se miten välillä koin koulun ala-asteen, jonka ajasta biisi kertoo. Kävin ala-asteeni 80-90-lukujen taitteessa, onneksi nykyään siellä on paljon, paljon parempi meininki.

Pukukopin sovituksen kruunasi aivan äänitysten loppuvaiheessa kitarakuvio, jonka Jussi keksi soittaa kertosäkeen päälle. Se nosti biisin aivan uudelle levelille.

 

Luukku 3: Onko täällä muita

Henna: Tämä biisi sai alkunsa pari vuotta sitten pohtiessani fiilistä joka on seurannut mukanani niin pitkään kuin muistan. Kun jossakin tilanteessa saattaa yhtäkkiä tulla sellainen olo, ettei ole oikeasti paikalla, tai että on samassa tilassa muiden kanssa, muttei kuitenkaan yhtä vahvasti. Ja vaikka yrittäisi itse olla tilanteessa oma itsensä ja täysin avoinna, niin ei silti onnistu pääsemään pois omasta kuplasta.

Mietin, miten sitä fiilistä pukisi sanoiksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että valittaisin olevani jotenkin ulkopuolinen. Lasipallossa oleminen sopi fiiliksen kuvaamiseen hyvin, koska lasi olisi mahdollista särkeä, mutta tekstissä ei joko vielä pystytä siihen, tai ei olla valmiita. Biisin nimi viittaa pohdintaan siitä, jakaako joku samanlaisen fiiliksen omassa päässään vaikkapa juuri samanaikaisesti samassa tilanteessa. Se olisi hassu ajatus.

Sävellyksenä kappale on kulkenut pitkän matkan. Se oli ensin vain piano-lauluversiona, kunnes siitä tuli ensimmäinen bändiversio sooloprojektiini. Pihka ja myrskyn levylle biisi päätyi lopulta siksi, että se sopi tuplalevymme teemaan niin hyvin. Erityisen hienoa biisin matkassa on se, että pidän molemmista bändiversioista todella paljon. Molemmissa on saavutettu biisin fiilis ja luonne, ja silti ne eivät ole samanlaisia keskenään. Saa nähdä, mitä versioita tästä vielä joskus tulee!

 

Luukku 4: Mallinmitoissa

Henna: Tämä teksti tulee NIIN omasta elämästä. Minulle mallinmitoissa oleminen on joskus ollut liiankin tärkeä tavoite, ja sen kokemuksen myötä halusin kirjoittaa tekstin jossa irvaillaan tälle ihmeelliselle kulttuurillemme, jossa vain toiset kelpaavat sellaisina kuin ovat.

Se, että naisten paidat kavennetaan hakaneuloilla näyttääkseen hyvältä mallinukeilla, on jotenkin tosi absurdia. Miksei voi olla sellaista mallinukkea, jonka päälle menevät samat vaatteet kuin meidän ihmistenkin päälle? Eikö vaatetta voi mainostaa sellaisena kuin se tulee ihmisen päällä näyttämään?

Halusin saada aikaan menevän ja hauskan biisin vakavasta asiasta, ja sanoa itselleni ja kaikille muillekin, että voidaan olla mallinmitoissa. Mä oon ihminen, enkä muovia!

 

Luukku 5: Olen vain joku

Henna: Tämä biisi kertoo aitoudesta. Välillä tuntuu siltä, että täällä kaikki on sellaista isoa showta, ja jos ei siihen mukaudu niin ei voi pärjätä. Tässä kerrotaan siitä fiiliksestä mikä tulee, kun on yrittänyt olla oma itsensä ja tehnyt kaikkensa jonkin asian eteen, ja joku kommentoi sitä sanomalla: ”olipa feikkiä”.

 

Luukku 6: Miksi vellot pinnan alla?

Lasse: Olen nuoresta pitäen fanittanut The Who:ta ja heidän rock-oopperoitaan. Minua kiehtoi ajatus tehdä levylle raita, jossa esitellään kaikkien biisien teemat. No, ihan kaikkia biisejä tässä ei ole, mutta hyvä sikermä kuitenkin. Päätimme sisällyttää siihen myös Uuden Musiikin Kilpailuun osallistuneen Sydän ei nuku -kappaleen teemaa, vaikka kappale putosikin levykokonaisuudesta pois.

Mikko ei tiennyt rumpuraitaa soittaessaan tiennyt juuri lainkaan mitä me muut tulemme siihen päälle soittamaan. Siispä päätimme, että Mikko vetää Whole Lotta Love -biisin komppia hidastettuna, ja siihen sitten päälle jatkamme soittoa Olen vain joku -biisin meiningissä. Basso, piano ja kitara ovat melkoisen improttuja. Laulukerroksia oli erittäin hauskaa tehdä. Poimimme pätkiä eri biiseistä, kuin irtokarkkeja valiten. Niiden päälle vielä kuorrutimme uusia stemmoja. Olen todella ylpeä tästä pläjäyksestä!

 

Luukku 7: Perusihminen

Lasse: Tämä kappale on Jussin säveltämä. Teimme valmiiseen säveleen Hennan kanssa tekstin. Jussin melodiat ovat aina olleet kerrassaan omalaatuisia, ja useimmiten ihanan liikuttavia. Koska ne ovat niin söpöjä, kiusaus on sovittaa ne akustiseksi folk-meiningiksi. On todella helppoa tehdä ”riisuttu” sovitus, jossa mennään ”biisin voimalla”. Se tuntuisi siltä, että mennään sieltä missä aita on matala. Perusihmisen sovitus on pitkään mietitty ja siihen on kokeiltu erilaisia juttuja. Mahtava tomikomppi tuli Mikolta ja siihen päälle oli mukava soitella Queenin Under Pressure -tyyppisiä kitanakutuksia. Koskettimiin haettiin mahdollisimman 80-lukuiset soundit.

Tekstissä pohditaan nuoren ihastumisen epävarmuutta. Pelottaa, että kun on toiseen tutustuessa kertonut jo ne kaikki hienot jutut, puheenaiheet loppuvat. Toinen pitää minua tylsänä. Pelottaa etten riitä. En ole tarpeeksi tällaisena kuin olen. Tekstin kertoja ei vielä tajua vetävänsä roolia. Kyseessä on siis hyvin epäterve parisuhteen alku.

Minkäs sille mahtaa, aina se epävarmuus sieltä taka-alalta pukkaa, myöhemmin sen kanssa vaan osaa elää ilman että vetää ”kiinnostavan” ihmisen roolia.

 

Luukku 8: Haluan särkeä sinun sydämesi

Henna: Tälläkin biisillä on pitkä tie takanaan. Ensimmäinen versio pianon kanssa syntyi keväällä 2013. Teksti kertoo bileillasta, jolloin päättää heittää aivot narikkaan ja mennä spontaanisti sinne, minne huvittaa. Kuitenkin täydessä yökerhossa bailaavien ihmisten keskellä alkaa ahdistaa.
Alunperin kertsin sanat olivat: ”miksette voi minua rakastaa”, ja biisin nimi Haluan särkeä teidän sydämenne, mutta muutin sanat jotta niitä olisi helpompi lähestyä ulkopuolelta. Kuitenkin biisissä lauletaan enemmänkin yleisesti kaikille kuin kenellekään tietylle ihmiselle. Se on sellainen ulkopuolisuuden tunteesta kumpuava keskisormen näyttö maailmalle. <— aika eeppinen lausahdus..
Tämäkin biisi äänitettiin ensin soolodemolleni. Siitä tuli sellainen retrohenkinen discobiisi. Lasse päätyi tekemään biisistä remixin joka oli niin hauska, että teimme vielä sen pohjalta version Pihka ja myrskylle. Kumma kyllä, biisi toimii todella hyvin myös akustisesti.

 

Luukku 9: Rajaa silmäsi

Lasse: Sävelsin tämän Hennan hienon tekstin studiolla kitaran kanssa. Sen työnimenä oli Pihkis-Fuzz. Halusin tehdä Pihka ja myrskylle 70-luvun tyyppisen rock-biisin, jota ajaa äkäinen fuzz-kitara. Siispä tuo riffi alkoi soida päässäni ja jopa osasin soittaakin sen. En ole kummoinen kitaristi, joten Jussi sai soittaa riffin levylle. Kertosäe on minulle tyypillistä poppia, mutta siitä saatiin mielenkiintoisempi kun keksimme soittaa kitarat ilmavammin ja melodisemmin, säröisen sahauksen sijaan. Tykkään niin paljon siitä kontrastista mikä fuzz-riffin ja helisevän kertosäkeen välille tulee. Lisäksi kappaleessa on kitarasoolo ja vieläpä modulaatio!

Henna: Kirjoitin tekstin kerran kotimatkalla yöbussissa. Olin kävellyt Helsingin keskustan läpi ja ihmetellyt Rautatieasemalla vallitsevaa kaaosta. Itse en ollut ollut juhlimassa joten koin näkeväni tilanteen absurdiuden jotenkin ulkopuolelta. Pyysin Lassea säveltämään biisin, vaikka itsellänikin soi jo tekstiä kirjoittaessa kaikenlaista päässä. Siitä tuli todella erilainen kuin olin kuvitellut, mutta tavoittaa tunnelman hienosti!

 

Luukku 10: Koskaan ei ole valmista osa 1

Lasse: Tämä lähti liikkeelle lasillisesta punaviiniä. Kopautin lasin reunaa sormella ja se kuulosti kivalta. Päätimme äänittää muutaman kopautuksen ja laitoimme tuloksen sampleriin. Siten kopautusta voi soittaa kuten pianoa. Syntyi mainio virtuaalinen instrumentti, jota olen käyttänyt muissakin tuotannoissa.

Soitin viinilasi-sampleria rumpukoneen päälle ja vedin bassoraidan. Aika harvoin bassonsoittoani kuullaan levyllä, mutta tämä tuntui toimivan tarpeeksi hyvin. Henna koristeli biisin pianolla ja Jussi vielä jatkoi harmoniaa kitaralla.

 

Luukku 11: Pelkään tyhjää

Lasse: Ensimmäisiä levylle äänitettyjä raitoja. Tämän demo kummitteli kovalevyllä jo Liikaa jotain melkein -levyä tehdessä. Silloin vasta mietittiin, että olisipa hauskaa tehdä Hennan kanssa lauluja yhdessä. Annoin sitten tämän a-osan Hennalle ja hän teki kertosäkeen. Kappaleeseen äänitettiin rummut ja bassot jo ennen kuin siinä oli sanaakaan tekstiä – epätyypillistä meille. Melodiat stemmoineen oli laulettu tekstillä ”tididii tididii”.

Pelkään tyhjää piti alun perin olla meidän UMK:hon osallistuva kappaleemme, mutta onneksi keksimme tehdä Sydän ei nuku -kappaleesta bändiversion ja lähettää sen. Ei Pelkään tyhjää -kappaleessa mitään vikaa ole, mutta ei se mikään hitikkään kaupallinen ole. Mikä ei siis ole biisin haukkumista.

Biisin tekstissä pohditaan sitä, kuinka hankalaa on toistaa joskus aiemmin saatu taiteellinen menestys. Sitä alkaa helposti miettimään, mitä ihmiset haluavat. Mutta vanhaa ei voi toistaa, on aina mentävä eteenpäin. Joskus se tie on vaikea löytää. Lähdin siis pohtimaan tyhjän paperin kammoa!

 

Luukku 12: Galaksi

Lasse: Yksi tärkeimpiä biisejäni. Kauhea tunnevyöry. Mikäli Koskaan ei ole valmista -tuplalevykokonaisuus pitäisi tiivistää kahteen kappaleeseen, olisivat ne Galaksi ja (kakkoslevyn päätösbiisi) Aurinko.

Muistan kun esittelin tämän Hennalle ja hän keksi siihen sen kertosäkeen pianokuvion. Tiesin heti että nyt ollaan hyvillä jäljillä. Siitä sessiosta on muuten Instagram-tilillämme video!

Halusin että tämä on sovitukseltaan todella iso ja dynaaminen kappale. Se alkaa yhden äänen synaluupista ja päätyy Kingston Wall -henkiseen tykitykseen. Myös Smashing Pumpkinsin Tonight, Tonight taisi olla referenssinä jossain vaiheessa. Halusin myös EDM-vaikutteita, joita siihen tuli äärimmäisyyksiin pätkittyjen lauluefektien muodossa, alkaen kohdasta 4:26. Säkeistöjen vocoder-efektillä hain tarkoituksellista ilmeettömyyttä lauluihin.

Galaksi kertoo voimakkaasta ulkopuolisuuden tunteesta, ei pelkästään muusta maailmasta ja yhteiskunnasta, mutta myös omasta ruumiista. Kertojalle ei ole millään mitään väliä. Onhan tämä jotain muutaman vuoden takaista omakohtaista kokemusta, mutta onneksi elämän merkitys on siitä vähän selkiytynyt.

Muistan myös session viime keväältä, jossa tämä levykokonaisuutemme alkoi hahmottua ja kuuntelimme biisit järjestyksessä Hennan kanssa. Galaksi oli niin HYYTÄVÄ lopetus ekalle levylle. Mietimme että apua, onpa hemmetin synkkää! Että nyt on pakko kuunnella toinenkin levy.

Ensimmäinen PihkaSound-keikka

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

No nyt on hienot tunnelmat! Allekirjoittanut (Lasse) ja Henna eli PihkaSound soitti ensimmäisen keikkansa tänään. Kyseessä on uusi aluevaltaus, joka lähti liikenteeseen innostuksesta EDM-musiikkiin ja remixeihin. Hommasimme kesällä käyttöön Ableton Live -softan ja Ableton Push -laitteen, mikä mahdollistaa uudenlaisen improilun ja jamittelun valmiiksi tehdyillä luupeilla. Eräänlaisen live-remixaamisen siis. Tämä on tuottanut uudenlaisia studiosessioita, mutta myös halun lähteä keikoille tämän setupin kanssa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Mahdollisuus keikkakokeiluun aukesi, kun tuottamamme artisti Tero Hetero oli menossa keikalle Helsingin Ugglaan, Kristiina Puukon järjestämään Bi-Party -tapahtumaan. Keikka koostui kahdesta osasta: ensin minä ja Henna jamittelimme luupeillamme, ja sitten Tero Hetero (+laulaja Sari Goltz) tulivat esittämään Teron matskua 5 biisin ajan. Me säestimme. Yhteensä keikka kesti noin 50 minuuttia. Pieni videomaistiainen on nähtävissä Pihka ja myrskyn facebook-sivulla.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Mitä luuppeja me sitten jamittelimme? Ohjelmistoon kuului Pihka ja myrskyn ”Mitä musta vielä tulee”- ja ”Olen vain joku” -kappaleet, joista teimme improamalla erilaiset versiot, niin sanotut live-remixit. Näiden lisäksi soitimme pätkiä eräästä täysin uudesta Pihkis-kappaleesta ja kolmesta muille artisteille tekemistämme remixeistä (jotka voi kuulla aiemmassa blogipostauksessa). Jotain äärimmäisen tyydyttävää siinä biisirakenteen vapaudessa on.

Tuottamiamme Tero Heteron kappaleita voi kuunnella esimerkiksi Teron Soundcloud-profiilissa. Tässä uusin:

Perinteisemmän Pihkis-menon ystäville voin todeta, että bändimeininkiä tämä EDM-innostus ei tietenkään poista kuvioista. Hyvä vaan, että voimme lähteä keikoille pienemmällä ja isommalla kokoonpanolla, mikä vaan paremmin käy tapahtumaan.

Tämä uusi, Pihkisen tuplalevyn tokalla CD:llä oleva kappale on itse asiassa tehty Ableton Pushin mahdollistamissa studiosessioissa! Siihen on vaan jälkikäteen äänitetty bändisoittimet päälle.

Yleisön palaute Ugglan keikan jälkeen oli yltiöpositiivista. Sekä meidän että Teron osuuden suhteen. Yleisöä oli ihan mukavasti ja tanssilattialla oli käynnissä melkoiset jamit! Kiitos. Olitte ihana yleisö. Otetaan uusiksi.

Seuraava Pihkis-keikka on koko Pihka ja myrsky -viisikon voimin Helsingissä, Semifinalissa 12.12.2015. Tervetuloa!

<3 Lasse

Ristiriitaiset levyjulkkarifiilikset

Nyt tuplalevymme on kokonaisuudessaan kuultavana ja sehän on kerrassaan mahtavaa! Puolentoista vuoden duuni rakkaudesta lajiin. Onnistunut mesenaatti-kampanja. Henkiset paukut olivat siis melkoiset viimeviikkoisella Lebonk-keikalla.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Päädyimme kuitenkin melkoiseen antikliimaksiin yleisömäärän suhteen. Noin 20 maksanutta asiakasta. Toki tähän vaikutti suuresti se, että soittoaika oli meistä riippumatta puoliltaöin. Saimme tästä paljon palautetta. Että olisi kiva tulla katsomaan, mutta kun soittoaika on niin myöhäinen. Ymmärrämme palautteen ja olemme täysin samaa mieltä, että soittoaika on järjetön.

Pistää ihmettelmään, miksi ravintoloitsija haluaa noin myöhäisen soittoajan. No siksi, että jengi ostaisi enemmän juomia ja viihtyisi ravintolassa pidempään. Kunnioitamme järjestäjän käytäntöä. Mutta kun tämä selkeästikin johtaa siihen, ettei ketään edes tule paikalle.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Toki vähäiseen yleisömäärään vaikutti myös se, että emme ole UMK:n jälkeen saaneet mediassa oikeastaan minkäännäköistä puheenvuoroa musiikillemme. Suuresta yrityksestä huolimatta.

Tämä kaikki aiheutti keikkaillan aikana pienimuotoisen turhautumisen. Tähänkö se puolentoista vuoden työ nyt kulminoituu?

Onneksi näin ei ole! Levy kuitenkin jatkaa elämäänsä ja ymmärrämme, että moinen mammutti kaipaa pureskelua, varsinkin näinä albumiformaatin alasajon aikoina. Olemme erittäin ylpeitä levystä, musiikista tuli juuri sellaista kuin masterointihetkellä halusimme sen olevan. Jatkamme markkinointia uusien musiikkivideoiden, singlejen ja keikkojen muodossa keväällä.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Vielä emme kuitenkaan ole laittamassa vuotta pakettiin. Seuraavan kerran Pihka ja myrskyn voi nähdä 12.12.2015 Semifinalissa, Helsingissä. Siellä soitamme kaikki omat keikkasuosikkimme tältä vuodelta. Lupaamme, että riemukkaat iltamat tulossa! Soittoaikakin on inhimillinen, 22:30 🙂

Mikäli Lassen ja Hennan DJ-hommat kiinnostavat, saa niitä tulla ihmettelemään keikalle Ugglaan 19.11.2015. Siellä mukana menossa on myös heidän tuottamansa räppäri Tero Hetero.

Rakkautta syksyynne!

Kuuntele uusi levy!

Istun kotisohvalla ja ihmettelen sitä että tässä tämä levy nyt on. Sen voivat nyt kaikki halutessaan kuulla. Mieletöntä!

<3 Lasse

Mitä musta vielä tulee

Jaahas, olettekos jo ehtineet tutustua tuplalevyn ensimmäiseen puoliskoon? Täältä tulee toinen! Sen nimi on ”Kaiku pelottaa”, se julkaistaan ensi perjantaina 6.11.2015, ja sen kansi näyttää tältä.

CD2_KANSI_RGB

Latasimme juuri Soundcloudiin yhden ennenkuulemattomaan biisimaistiaisen. Se on levyn kakkosraita, ”Mitä musta vielä tulee”. Toivottavasti tykkäät!

Aiomme esittää tämän, ja melkein kaikki muutkin kappaleet uudelta levyltä julkkarikeikalla Lebonkissa, Helsingissä 5.11.2015. Saavuthan paikalle!

Niin, ja voi hitsi että tämä tuplalevyn kansitaide on hieno kokonaisuus! Suosittelen todella tutustumaan digitaalisen kuuntelun lisäksi fyysiseen tuotteeseen. Syventänee kokemusta melkoisesti.

Levyjen sisäkannet, takakannet ja etukannet voi yhdistää kokonaisiksi kuviksi.

Levyjen sisäkannet, takakannet ja etukannet voi yhdistää kokonaisiksi kuviksi.

Uskomatonta, että tämä puolentoista vuoden työ on saapumassa päätökseensä.

<3

Lasse / Pihkis

Ulos remix-kaapista!

Kaunista lauantaita! Tämä bloggaus ei täysin liity Pihka ja myrskyn musiikkiin, mutta sivuaa sitä melkoisen läheltä.

Remix- ja DJ-kulttuuri on aina kiinnostanut minua kovasti. Omien kappaleiden kirjoittamisen ohessa on mukavaa ottaa jonkun toisen tekemät audio-raidat ja vaan leikkiä niillä, järjestellä niitä uudestaan ja leikellä mielensä mukaan. Se on ihanan rentouttavaa. Yleensä kun remixin saa valmiiksi, se myös julkaistaan melko pian. Ei tarvitse odotella, ja se ei tunnu niin vakavalta. Jotain tästä rentoudesta aina tarttuu omienkin biisien tekemiseen.

Tänä syksynä hommasimme Hennan kanssa Ableton Live 9 -ohjelmiston, ja siihen kylkeen Ableton Push -nimisen laitteen jolla sitä käyttää. Tämä on aiheuttanut monia mukavia unettomia öitä, kun luuppien kanssa leikkimistä ei malta lopettaa.

Pääsemme myös testaamaan tätä kaikkea livenä, kun nousemme kahdestaan Hennan kanssa lavalle PihkaSound-nimellä Helsingin Ugglassa 19.11.2015. Mukana menossa tulee olemaan myös tuottamamme räp-artisti Tero Hetero. Allekirjoittanut tulee soittamaan keikalla luuppeja Abletonista ja Henna tulee laulamaan ja soittamaan syntikkaa. Muille tehtyjen remixien lisäksi kuullaan myös versioita Pihka ja myrskyn kappaleista.

Kaikki tänä syksynä Hennan kanssa tekemämme remixit ovat osallistuneet Beatport Play -sivuston remix-kilpailuihin. Linkkaan tähän ne kaikki kolme (tähän mennessä!)

MitiS – Living Color (PihkaSound Remix)

Tämä on näistä kaikista suosikkini. Alkuperäinen kappale oli rivakassa tempossa 174, mutta hidastimme sen pop-meininkiin sopivammaksi, eli 135. Alkuperäisten syntikoiden pätkimisen lisäksi soitimme tähän Microkorgia ja Henna teki hienon jousisovituksen Logic Pro X:llä. Soitin bassot.

PihkaSound – Mä en haluu valoja

Tämä on oikeastaan originaali teos eikä remix. Kilpailussa oli sääntönä käyttää ainakin joitain järjestäjältä VUDU:lta saatuja sampleja. Käytimme bassolinjaa, perkussioelementtejä ja noita hassuja huutoja. Muuten tämä on meidän tekemämme. Henna teki laulumelodian ja suomenkieliset sanat, joten luulen että Pihka ja myrskyn fanit voisivat pitää tästä paljonkin. Synariffi on minun ja Hennan laulama, se on vaan käsitelty aika hevisti. Kuulostaa synalta.

Einmusik feat. Valentine – Sleep Talk (PihkaSound Remix)

Berliiniläisen Einmusikin kappaleen käsittelimme myöskin hidastamalla tempoa ja pätkimällä laulua rajusti. Laulupätkimiset ovat Hennan kädenjälkeä. Minä tein biitit, bassot ja efektimuljuuttelut. Onko muljuuttelu sana? Nyt on!

Pihka ja myrsky SPINOFF, eli PihkaSound. Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen

Pihka ja myrsky SPINOFF, eli PihkaSound. Kuva: Joona Nuutinen

Kaunista syksyä, Pihkiksen kakkoslevyä odotellessa (se tulee ensi viikolla painosta!),

Lasse

Vernissa

Vernissasta jäi kirjoittamatta heti keikan jälkeen, kun tässä on ollut kaiken näköistä muuta musiikkiin liittyvää puuhaa. Siitä lisää myöhemmin!

Juha soundcheckissä.

Juha Vernissan soundcheckissä.

Vernissan keikka oli oikein miellyttävä kokemus, vaikka yleisömäärä jäikin melko vähäiseksi. GRRLS ROCK! -tapahtumassa on hyvä meininki ja kanssa-artistit (kuten mainio MIAU) olivat mukavia. Meillä on aina ollut periaatteena, että täysiä vedetään vaikka yleisöä olisi kuinka vähän.

Tekniset ongelmat ovat riivanneet meitä parilla viime keikalla, mutta Vernissassa niistä ei ollut tietoakaan. Keikkasetuppimme alkaa olla siis kohdallaan.

IMG_0778

Henna valmiina lavalle.

 

Juha ja Lasse poseeraavat peilin edessä ennen keikkaa. Värikoodi kohdallaan.

Juha ja Lasse poseeraavat peilin edessä ennen keikkaa. Värikoodi kohdallaan.

Tässä erään katsojan kuvaama liveversio Olen vain joku -biisistä:

 

Seuraavan kerran LeBonk, Helsinki to 5.11.2015! Siellä kuullaankin sitten jo tuplalevyn toisen puoliskon uutta, hyvin erilaista matskua. Tervetuloa.

-Lasse

Levy masteroitu

Kas niin, levy on masteroitu ja se rokkaa nyt. Kuuntelin sen tänä aamuna kahdesti ja vielä se jaksoi liikuttaa. Itse asiassa paljon enemmän kuin aikoihin, koska nyt sen kuulee aivan eri tavalla. Fokus on siirtynyt pienistä miksausasioista (kuten esim basarisoundista, laulun diskanteista yms.) jälleen kokonaisuuteen.

Masterointia edelsi tiukka pariviikkoinen. Olin studiolla Kruununhaassa päivittäin ja Hennakin lähes joka päivä. Työkavereita nauratti kun soittohuoneeseen marssi vuorotellen jos jonkinnäköistä muusikkoa, muitakin kuin bändiläisiä.

Juha veti osuutensa niin että soittotilassa pauhasi kova volyymi.

Juha veti osuutensa niin että soittotilassa pauhasi kova volyymi.

 

Viulisti Susanne Helasvuo.

Viulisti Susanne Helasvuo.

Sellisti Janne Aalto soitti levyn kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Sellisti Janne Aalto soitti levyn kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Hennan ja hänen isoisänsä Esa Helasvuon välille järjestettiin piano-battle, josta tuli levylle siirtymä biisistä toiseen. Hienoutta!

Hennan ja hänen isoisänsä Esa Helasvuon välille järjestettiin piano-battle, josta tuli levylle siirtymä biisistä toiseen. Hienoutta!

Vielä viimeisenä päivänä ennen masterointia äänitimme yhden kitararaidan uudestaan. Lähdin suoraan sessioista Joensuuhun, jossa torstaina masteroimme levyn Hannu Hattusen audiopajalla.

Lasse ennen masterointireissulle lähtöä.

Lasse ennen masterointireissulle lähtöä.

 

Jussi soittaa kitaraa aamuvarhaisella.

Jussi soittaa kitaraa aamuvarhaisella.

 

Masterointi Hannun kanssa oli jälleen hieno kokemus. Biisit heräsivät henkiin aivan eri tavalla.

Masterointi Hannun kanssa oli jälleen hieno kokemus. Biisit heräsivät henkiin aivan eri tavalla.

Niin ja sitten sellainen kiusallinen juttu, että ensimmäisen levyn kansilehdessä on melkoinen kirjoitusvirhe! Eräs tarkkaavainen kuulijamme oli sen bongannut. Aurinkokuntamme suurin tähti on Canis Majoris, ei Cajos Majoris. Eikä se edes enää ole suurin tunnettu tähti. Puolustuksekseni voin sanoa, että tämä levynkannen sitaatin tähden nimi on copypastettu suoraan eräästä nettiartikkelista 🙂 Eikä kukaan joka kannet oikoluki, myöskään huomannut tätä. Hups. No, menköön kertojahahmomme ajankuvan piikkiin! Se on taidetta ja rock n roll.

Kiitos ja anteeksi.

-Lasse

Levynteon loppusuora (jälleen!)

Nyt on se vaihe levyntekoa, kun levy ottaa vallan koko elämästä. Ihan muutaman jutun olen hoitanut studioasiakkailleni, mutta muuten ”Koskaan ei ole valmista osa 2: Kaiku pelottaa” pyörii jatkuvasti mielessä.

Tänä aamuna aloin 8:30 miksaamaan kotistudiossani Herttoniemessä. Se on näin aamu-uniselle ihmiselle merkittävän aikaisin. Miksasin kappaleita nimeltä ”Hullu” ja ”X-asennossa”. Ne kuulostavat aivan hemmetin upeilta. Saako niin sanoa oman bändin biiseistä? Saa.

Musiikin edistämissäätiön MES:n apurahapäätös tekeillä olevan tuplalevyn suhteen kilahti postiluukusta. Hylätty! Ihmettelin tätä kovasti, on sieltä yleensä jotain tukea tullut. Hetken ajan mietin, mitä tehtiin väärin… Eivätkö hakemukseen liitetyt demomiksaukset olleet tarpeeksi hyviä? Eikö tämä projekti ole tukemisen arvoinen tai tarpeeksi ammattimainen? Äh, ei näitä asioita kannata miettiä, vaan tehdä sitä mikä oikealta tuntuu. Eteenpäin!

Miksaushommien jälkeen n. klo 14 polkaisin pyörällä studiolle Kruununhakaan, jossa Jussi jo viritteli kitarakamojaan. Äänitimme uudestaan kitarat kappaleeseen nimeltä ”Mitä musta vielä tulee”. Alkuperäiset kitarat olivat makuumme hieman liiankin holtittomat ja jotenkin tummasoundiset. Jussi oli vaihtanut kitaraansa kielet. Se muuten kirkastaa soundia kummasti 🙂

FullSizeRender-1

”Mitä musta vielä tulee” -kappale on jännittävä tapaus, sillä se on tehty ihan vasta pari viikkoa sitten tilaustyönä erään TV-ohjelman demoon. Siitä kuitenkin tuli niin hyvä, että otimme sen levyllemme. Tematiikka on sama kuin levymme tarinassa, ja sen mukaan ottaminen vaati vain pientä muokkausta parin muun biisin teksteihin.

Illansuussa studiolle saapuivat Henna ja hänen 16-vuotias veljensä Artturi. Artturi on nuoresta iästään huolimatta erittäin taidokas sellisti, ja hän sai kunnian levyttää Hennan sovittamat sello-osuudet biisiin ”X-asennossa”.

FullSizeRender    IMG_0514

Selloäänitysten jälkeen jäimme vielä Hennan kanssa studiolle äänittämään pianot ja laulut levyn päättävään ”Aurinko” -kappaleeseen. Väsymys alkoi jo tuntua, mutta saimme tehtyä hyvinkin söpöt laulusuoritukset.

Klo 23 jälkeen Henna lähti bussiin ja minä pyöräilin kotiin. Onhan siinä päivällä pituutta! Huomenna uudestaan. Motivaatio on se kun kuulee biisien rakentuvan pala palalta. Se on paras palkinto näissä musahommissa, kun saa kuulla sen oman luomuksen valmiina (tai jo lähes valmiina), suurelta ja selkeältä kuulostavana äänitteenä.

Tuplalevyn kakkososa siis marraskuussa, kuuntelepa tästä vielä ykkönen:

*

<3

-Lasse