Biisejä kuplii universumista ja järjestä

Blogi on ollut tänä vuonna melkoisen hiljaa. Se johtuu välitilasta kahden aikakauden välillä. Nyt kuitenkin jotain on nytkähtänyt käyntiin, tunnen sen kuplivan innokkaana levottomuutena ja haluna tehdä uutta Pihkis-musiikkia jatkuvalla syötöllä.

On tässä välissäkin siis tehty musaa, paljonkin. Mm. Tero Heterolle, Ilona Chevakovalle, Attention 2:lle ja Jayholle. Tuotantoja on tehty mm. Katinka Rabelle, Six Minutesille ja Unzymelle. Uusia Pihka ja myrsky -kappaleitakin on vajaa 10 kpl, enimmäkseen Hennan kynästä. Toki niiden säveliä ja sanoja puljataan aina yhdessä, mutta kyllä se usein on lähtöisin yhden ihmisen ideasta. Pidän Hennan ideoita lähes poikkeuksetta upeina ja kokeilemisen arvoisina!

Tuntuu että avainbiisi tällä hetkellä on O-o-outo -niminen kappale, jota on jo keikoillakin esitetty nimellä Aurinko ei laske. Hennan aluille laittama teos puhutteli jo alusta lähtien. Se kertoo siitä oudosta tunteesta kun on kerrankin hyvä olla. Siitä kun on meren rannalla (tässä tapauksessa Karnataka, Intia) ja aistii että aurinko ei oikeasti laske, vaan me pyörimme. Loputtoman suuren näköinen Arabianmeri ikään kuin tulee meidän ylitsemme, mutta matkustamme tämän rannan päällä sitä pakoon. Jossain kaukana hyppää delfiini, tuossa lähellä yksi hassu intialainen kaveri haluaa ottaa kanssani selfien. Tällä meidän pallollamme nyt vaan sattumoisin syntyi elämää ja tällä hetkellä se on kehittynyt tämmöiseksi että aistimme tämän. Meillä on tiedettä, meillä on järkeä. Nautitaan siitä.

Työstimme tekstiä Hennan kanssa eteenpäin viime viikolla Savonlinnassa ja jotain minussa nytkähti. Nyt lähtee. Tunnen tämän ”käyntiin nytkähdyksen” myös unettomuutena, nytkin hyppäsin kolme tuntia kirjaa luettuani sängystä ylös blogia kirjoittamaan. Kello on siis 04:36.

Luin Rauli Virtasen Reissukirjaa ja se vei ajatukseni hetkiin omilla matkoillani, esimerkiksi 23h bussimatkaan Portlandista Salt Lake Cityyn, Utahin tasaisen erämaan läpi. Tai siihen kun en vaan löytänyt yöpaikkaa Venetsiassa ja päätin iltakymmeneltä lähteä yöjunalla Sloveniaan. Kaikesta selviää, kaikkialla tapaa erilaisia ihmisiä. Jotkut ovat kivoja, jotkut haluavat pölliä rahasi. Nämä hetket ovat niin tärkeitä maailman ymmärtämisen kannalta. Sen ymmärtämisen, ettei tämä pieni rikas pohjoinen paikka nimeltä Suomi ole kuin yksi pieni paikka monien hyvin erilaisten paikkojen joukossa.

Kun alkaa tällaiset ajatukset pyörimään, tulee toisaalta sellainen olo että pitäisi taas heittää reppu selkään ja lähteä pitkään reissuun, askeettisiin oloihin. Toisaalta tulee vallaton himo purkaa tämä energia syntikoihin, kitaroihin, rumpukoneisiin ja liikuttaviin melodioihin. Viimevuotisen tuplalevyn jälkeinen Pihkis-takin tyhjeneminen on selkeästi väistynyt ja liikettä tapahtuu jälleen.

FullSizeRender

Huh, täytän huomenna 35 vuotta. Se on hyvä ja rauhallinen ikä. Paljon on koettu mutta paljon on vielä vuosia jäljellä nauttia maailmasta ja toteuttaa intohimojaan.

-Lasse

Naamiaiset

Jälleen on se vaihe päällä, kun päässä pyörivä musiikki ottaa vallan ja vie toisinaan yöunetkin.  Näin on käynyt nyt parina yönä putkeen, kun olen toden teolla käynyt taas Pihkis-musan kimppuun. Työn alla on uuden materiaalin lisäksi uudet liveversiot vanhoista biiseistä. Tämä on osoittautunut varsin koukuttavaksi ajanvietteeksi. Opiskelen rumpukoneita ja erilaisia syntikoita. Esimerkiksi Kivijalka-biisin versioon asetin itselleni dogman, että saan käyttää ainoastaan yhtä tiettyä syntikkaa ja yhtä rumpukonemallinnusta. Tämä pakottaa ihanan luoviin ratkaisuihin, ja johtaa siihen että olen toisinaan sangen poissaoleva, kun mietin koko ajan jotain oskillaattoria, resonance filteriä ja envelope followeria.

Keikkoja on järjestymässä syksyksi ihan hyvä määrä. Ensimmäiset näistä on jo julkaistu:

18.8. Rööperifest, Helsinki ja 20.8. Blue Sea Film Festival, Rauma.

Suosittelen vahvasti saapumaan paikalle.

Mutta sitä ennen: Tero Hetero! Tänään on julkaistu hänen uusi musavideonsa Naamiaiset. Se on minun ohjaamani ja meidän Hennan leikkaama. Me myös näymme videossa, kyseisen kaverin bändissä kun nykyään soitamme. Biisi on Teron ja meidän käsialaamme, joten kovin kaukana Pihkis-menosta ei olla. Enjoy!

Olemme Teron kanssa keikalla Bar Kapsäkin Pride-tapahtumassa nyt perjantaina 1.7.2016 klo 21.

-Lasse

Siba’s Mascot Takeover – Pihka ja myrsky + Tero Hetero

Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ei ole täysin luopunut laulamisesta, vaikka DJ-kontrollerit kiinnostavatkin. Kuva: Joona Nuutinen.

Eilen 4.5.2016 soitimme Helsingin Mascotissa erityiskeikan: 5 biisiä Pihka ja myrskyä, 5 biisiä (+encore) Tero Heteroa. Kyseessä oli Siba’s Mascot Takeover -klubi, jolla akatemialaiset esittelevät ja kokeilevat uusia projektejaan. Meistä siis Henna opiskelee siellä. Alun perin meidän oli tarkoitus vetää vaan Teron biisejä, mutta päätimme testata myös Pihkiksen uutta inkarnaatiota.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Jussi ja Henna. Kuva: Joona Nuutinen.

Aloitimme Pihka ja myrsky -biiseillä. Keikkaa edeltävä jännitys oli kova, sillä en ole tehnyt vielä kovinkaan monta keikkaa DJ-laitteideni kanssa. Asetelma on sellainen, että koko ajan pitää olla molemmat kädet jollain ohjaimella. Ohjaan biittejä ja siten myös biisien rakenteita. Mokat kuuluvat välittömästi ja niistä pitää ottaa ilo irti. Silloin kun joku siirtymä oikein onnistuu, palkintona on mahtava tyydytyksen tunne.

Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Henna ja Lasse, kuuma tunnelma. Kuva: Joona Nuutinen.

Soitimme ensin kaksi kappaletta Koskaan ei ole valmista -levyltä, ja sen jälkeen kolme täysin uutta kappaletta. Ensiesityksiä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaista matskua varsinkin laulaja-pianistillemme Hennalle, joten hänelläkin myös riitti jännitettävää.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Lasse ja Ableton Push. Kuva: Joona Nuutinen.

Jemistelemme näiden biisien julkaisua ainakin syksyyn asti. Ne saattavat vielä muuttua. Jos tahdot kuulla näitä biisien varhaisia versioita, siihen on vielä mahdollisuus Nanite Clubilla, 12.5.2016 Elmun baarissa. Kantsii siis tulla! Siellä on luvassa kattavampi sekoitus uutta ja vanhaa. Linkki Facebook-eventiin.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Tero Hetero. Kuva: Joona Nuutinen.

Viidennen biisin jälkeen kitaristimme Jussi antoi tilaa Tero Heterolle ja laulaja Sari Goltzille. Olemme jo esittäneet näitä Teron biisejä muutamilla keikoilla, joten meininki rentoutui ja muuttui vähitellen villimmäksi. Varsinaisen setin viimeinen kappale, digisinglenäkin julkaistu En oo tyttö viimeistään hullaannutti meidät. Soitimme encorena Kaunis sielu -kappaleen, joka aloitti yhteistyömme reilu vuosi sitten.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Etualalla fiilistelevät Sari ja Tero, taka-alalla hupailevat Henna ja Lasse. Kuva: Joona Nuutinen.

Mitäs ne DJ:t oikein tekevät keikoillaan? Painavat vain PLAY? Näin ei ole ainakaan minun tapauksessani. Olen tehnyt valmiita luuppeja: rumpuja, bassoja, syntikoita, lauluja. Tietenkin suurin osa luupeista on korvamerkitty johonkin tiettyyn biisiin, mutta yhdistelen juttuja myös eri biiseistä. Biisistä toiseen siirtymiset ovat erityisen hauskoja, koska ne voi tehdä niin monella tavalla. Jättää vaikkapa pelkän hihatin pyörimään, sitten ottaa jonkun pätkityn laulun kyytiin, ja lopulta pumppaavan basson. Lisäksi minulla on biisin tempoon meneviä rumpufillejä ja efektejä, joita voin heitellä kyytiin mieleni mukaan.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

En oo tyttö, en oo poika. NO MIKÄ SÄ OOT? Kuva: Joona Nuutinen.

Noita liveluuppeja on muuten pirun mukavaa (joskin työlästä) tehdä. Yhdistelen niihin levyllä kuultavia asioita sekä ihan uusia juttuja. Varsinkin vanhojen biisien kohdalla on mukavaa palata kuuntelemaan yksittäisiä raitoja ja rakentelemaan niistä palapeliä. Siinä törmää muistoihin. Kun kuuntelee levykokonaisuutta, ei välttämättä tule ajatelleeksi, mikä fiilis jotain tiettyä synaraitaa hinkatessa oli. Ne fiilikset palaavat mieleen kun kuuntelee raitoja yksitellen.

Eilisen keikka taisi olla melkoinen voimanponnistus, sillä tänään on ollut puhti ihan poissa. Tunnelma on kuitenkin hyvä. Mahtavaa päästä kokemaan Pihkis-biisejä taas ensi viikolla.

-Lasse

Pihkis-trio

Pihka ja myrskyn instrumentaatiossa on tapahtunut muutoksia. Olemme seuranneet inspiraatiotamme kohti elektronista musiikkia, rumpukoneita, syntikoita ja luuppeja. Ainakin tämän vuoden keikat esiinnymme triona. Minä (eli Lasse) olen DJ, Henna soittaa koskettimia ja Jussi kitaraa. Uudet biisit vievät selkeästi sinne päin, ja vanhoistakin on ollut mukavaa tehdä tyystin erilaisia versioita. Tämä on looginen jatkumo viime syksyn PihkaSound-remix-innostukselle.

IMG_2290

Lassen uudet soittopelit.

Tämä näky vei mennessään.

Tämä näky vei mennessään.

Kysymys ei ole siitä että emme olisi hyvissä väleissä Juhan ja Mikon kanssa, vaan siitä että tällä hetkellä koneet tuntuvat innostavammilta kuin perinteinen rokkibändi-instrumentaatio. Lisäksi 5-henkisen rokkibändin roudautuminen on kovin vaivalloista ja siitä tulee kustannuksia. Keikkamme eivät kuitenkaan vielä ole niin isoja että pystyisi esim. palkkaamaan henkilökuntaa. Tulevaisuudessa on tarkoitus arvioida tilanne uudelleen.

Kustannuskysymykset eivät tosin pysäyttäisi bändin toimintaa, mikäli inspiraatio olisi akustisten rumpujen paukkeessa ja orgaanisen metelin luomisessa. Tärkeämpää on tietenkin se mitä biisit tällä hetkellä tuntuvat vaativan.

Jussi ja Henna.

Jussi ja Henna.

Trion ensimmäiset esiintymiset ovat 4.5. Mascotissa (SibA Mascot Takeover) ja 12.5. Elmun baarissa (Nanite Club). Tänään treenasimme niitä varten ja kylläpä kuulosti hyvältä!! Jälleen kerran, en malta odottaa että kuulette nämä versiot. Mukana on myös 3 täysin uutta biisiä.

Miltä tämä uusi Pihkis-inkarnaatio sitten kuulostaa? Heittelen tähän musaa jota olen viime aikoina kuunnellut.

Björk

Sigur Ros

BT

CHVRCHES

John Frusciante

Lightning Dust

MitiS

Pet Shop Boys

Kent

Jack Garratt

Calvin Harris

Deantoni Parks

Ellie Goulding

Armin Van Buuren

Paul Kalkbrenner

Editors

Tame Impala

Sekoitus noita! Ah, on varmaan hassua katsoa tuo lista sitten vuoden-parin päästä kun tämä uusi matsku on levyllä asti 🙂

Nähdään Mascotissa ja/tai Elmun baarissa.

Lasse

Tero Hetero – En oo tyttö / Älä pelkää

Mahtavaa keskiviikkoa! Tänään saamme lopultakin ulos Tero Heteron kappaleita.

Olemme työstäneet matskua Teron kanssa kesästä 2015 lähtien, ja koossa on tällä hetkellä 6 kappaletta. ”En oo tyttö” on näistä kaikkein spontaanein, se syntyi provosoitumalla Perussuomalaisten nuorten valloittavan höpsöstä #tyttö_poika -kampanjasta. Tein musan Henna Helasvuon kanssa, ja Tero teki tekstin. Minä tein tuotannon, mukana räppäämässä Teron lisäksi myös Sari Goltz ja Henna. Masterointi on Hannu Hattusen.

Aina välillä tulee näistä omista musahommista semmoinen olo että hitto, nyt tuli sydämestä. Tästä tuli sellainen olo.

Kuva Tero-treeneistä

Kuva Tero-treeneistä syksyltä 2015

Päätimme laittaa tämän sinkun mukaan vielä toisenkin kappaleen antaaksemme kattavamman ensikuvan artistista. Kappale on nimeltään ”Älä pelkää”, ja sen soundi on jotain sellaista selkeyttä mitä en ole aiemmin ollut luomassa. Ihanaa!

”En oo tyttö” -sinkku on juuri Hennan kanssa perustamamme PIHKASSA MUSIIKKITUOTANNON debyytti – vaikka Spotifyssä lukeekin jakelijan väärinkäsityksestä johtuen Juki Records.

www.terohetero.fi

Teron facebook

Teron insta

Käyhän seurailemassa! Mikäli haluat teknisempää tietoa Teron biiseistä, käy tsekkaamassa juuri kirjoittamani postaus studioni blogista.

-Lasse

Videoita viime joulukuun Semifinal-keikalta

Ennenkuin lähdetään tästä Kansallisteatterilla järjestettävälle PALA-klubin keikalle, jaan tässä muutaman livevideon viime joulukuulta. Soitimme tuolloin Semifinalissa, Helsingissä sangen onnistuneen keikan. Kiitokset Jani Juvoselle dokumentoinnista!

Lisää keikkoja tulossa.

Tällä hetkellä tietenkin jännitämme Attention 2 -yhtyeen puolesta… Heidän UMK-karsintalähetyksensä on tämän viikon lauantaina 13.2.2016. Biisi on meidän tekemämme. Linkitän tähän vielä akustisen studiolivevideon, joka kuvattiin tyttöjen kanssa pari viikkoa sitten. Muistakaas äänestää!

Pihkis-blogin vuosi 2016 aukeaa!

Pihka ja myrskyn blogi on viettänyt hiljaiseloa kohta kuukauden, koska minä (Lasse) ja Henna olemme olleet Intiassa reppureissaamassa. Matka vei meidät Delhin kautta Goalle, sieltä Karnatakaan ja vielä Keralaan. Nyt matkaamme junassa takaisin kohti Delhiä, josta paluulentomme lähtee. Junamatkaa on 2950 km verran, minkä taittamiseen kuluu aikataulun mukaan 46 tuntia. Intialaiset eivät tosin yleensä elä kovinkaan tarkassa aikataulussa, joten todellisuudessa matkaan menee varmaan ainakin pari tuntia enemmän.

IMG_1723

Kuten edelliselläkin Intian matkallani 2012-13, kuukausi on ollut yhtä suurta tunteiden vuoristorataa! On ihanaa vain katsella merta ja olla omien ajatustensa kanssa. En niinkään perusta mistään joogaretriiteistä tai kliseisestä valaistumisen etsimisestä, pidän vaan tästä maasta ja sen monista kasvoista (ja siitä että kaikki maksaa noin kymmenesosan siitä mitä Suomessa, sopii muusikon kukkarolle). Tällä kertaa vaikeuksiin kuuluivat mm. eräästä asumuksestamme löytyneet massiiviset torakat ja se, että meiltä loppui käteinen raha kesken eikä koko kylässä ollut yhtään toimivaa pankkiautomaattia. Kaikkea tällaista ja paljon muuta odottamatonta täällä koko ajan sattuu. Se antaa perspektiiviä; kaikesta selviää, aina. Asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin mennä. Kuinka ne voisivat muutenkaan.

Tarvitsen aina välillä tällaista perspektiivimuistutusta. Tuppaan ottamaan työhommani vähän liian vakavasti. Pihka ja myrskyn vuosi 2015 ei mennyt aivan suunnitelmien ja toiveiden mukaisesti. Paljon ihanaa ja upeaa tapahtui (kuten onnistunut mesenaattikampanja), mutta Uuden Musiikin Kilpailulla alkanut vuosi antoi odottaa vielä enemmän. Emme oikein löytäneet yleisöä, emme saaneet mahdollisuutta soittaa kesäfestareilla emmekä muutenkaan myytyä tarpeeksi keikkoja. Ja samalla kun sanon tämän, kiitän niitä jotka ovat löytäneet tuplalevymme ja kehuneet sitä. Olen itsekin levystä niin kovin ylpeä.

Vuosi 2016 tuo selvästi uusia tuulia mukanaan. Kiinnostuksen kohteena on kehittyä elektronisen popin tekijänä ja julkaista biisejä, ehkä jopa levy siihen tyyliin. Haluamme luoda suuria äänimaisemia. En malta odottaa että pääsen samplerin ääreen. En ole koskenut kuukauteen tietokoneeseen (kirjoitan tätä tabletilla, heh) tai instrumentteihini. No okei, meillä on mukana pieni Palolemista ostettu matkakitara sekä pieni 2 oktaavin koskettimisto. Teimme meren rannalla ja juna-asemilla muutamat sävelet ja sanat raaka-aineeksi. Ableton ja Push odottavat meitä innolla!

IMG_1727

Tämä junamatka kestää siis kaksi vuorokautta, ja sen aikana tapahtuu UMK 2016 -julkistus. Siellä on yksi minun ja Hennan kirjoittama ja tuottama biisi, SUPERJÄNNITTÄVÄÄ!!! Juha soittaa siinä ja bassoa ja Jussi (+ Ota tai jätä -videolta tuttu Jerry Ylkänen) ovat tehneet siihen videon. Paljon Pihkis-väriä UMK:ssa siis jälleen. Kappaleen nimi on Ready For The Show ja sen esittää Attention 2. Tämä duo koostuu 16-vuotiaista kaksosista Annista ja Ninasta, jotka olivat katsomassa kun me esiinnyimme viime vuoden UMK:ssa. Jompikumpi heistä oli ilmoittanut äidilleen, että okei, Lasse saa tehdä meille biisin ensi vuoden UMK:hon. Näin sitten tosiaan kävi, teimme Hennan kanssa rallin, josta olemme todella ylpeitä!

Eli jälleen, muistakaas äänestää 🙂

Näissä junissakin on todella ihanan rauhoittavaa istua. Lämmin, varmaan +30 nyt ulkona. Ikkunat ja ovet auki. Junaverkosto on Britti-imperiumin aikainen, ja junatkaan eivät varmaan kovin paljon uudempia. Tulee joku Miyazakin leffa näistä mieleen, ah! Kahteen päivään et joka tapauksessa voi tehdä mitään muuta kuin istua paikallaan, joten siinä on helppo päästää joskus mieleen puskevista luterilais-henkisistä tuottavuusvaatimuksista irti.

Palatkaamme pian asialle uusien Pihkis-soundien ja UMK:n merkeissä! Toisen yhtyeeni Ukkosmaineen levykin on tulossa keikkoineen päivineen. Mikäs tässä eläessä.

Lasse

PS. Henna on hieman levottomampi sielu: hän ei tosiaankaan tykkää istua kahta päivää putkeen junassa, mutta jos torakoista selvittiin niin kyllä tästäkin.

Fiilistelyä levyn ekan puoliskon biiseistä

Moro! Tänään keikka Helsingin Semifinalissa. Siihen huipentuu melkoisten mylläysten vuosi yhtyeemme osalta. Raportti luvassa täällä blogissa.

Jaan tähän facebookissa pitämämme joulukalenterin luukut tähän asti. Päivitän loput sitten joulun jälkeen. Näin tekstit löytyvät myöhemminkin kätevästi samasta paikasta.

Kuuntelepa samalla kun luet:

-Lasse

 

Luukku 1: Kivijalka

Lasse: Arvelutti tämä biisin nimi aluksi… kuulostaa iskelmältä. Mutta titteli kuvasi tekstiä niin hyvin että sitä kuitenkin päätettiin käyttää. Lisäksi se asettaa musiikillisen ja tekstillisen ”Kivijalan” mittavalle levykokonaisuudelle.

Debyyttilevyämme ”Liikaa jotain melkein” tehdessä jo mietin, että seuraava levy olisi kiva aloittaa sillä tavalla että siinä tulee heti yy-kaa-koo-nee ja kertsi. Näin sitten tosiaan tapahtui! Kertosäe ja bassoriffi kantavat biisiä. Halusin soundiin ja varsinkin a-osiin 80-luvun alun U2-meininkiä, eritoten War-levyn aikaista. Kertosäkeet ovat sitten vähän suorempaa paahtoa, taidettiin siinä rumpuja tehdessä Bon Jovistakin puhua. A-osien melodia tuli Hennalta, heitin sen ensimmäiset pari nuottia ja hän keksi loput. Kun koko muu tuotanto oli valmiina, laitettiin mukaan vielä tuo hassu kellopeli.

Kivijalka oli jotenkin erityisen pitkällinen prosessi miksata. Tästä oli 11 eri versiota, kun normaalisti biiseistä on joku 3-4 versiota. Hain jo mainitun U2:n alkuaikojen meininkiä, debyyttilevy Boy oli referenssinä. Sitä meininkiä on vaikea tuottaa nykyajan laitteilla.

 

Luukku 2: Pukukoppi

Lasse: Tämä on minun tekemäni valmis teksti, jonka Henna sävelsi. Tekstiä kirjoittaessa en vielä tiennyt, että tulemme tekemään tarinallisen tuplalevyn, ja ajattelin että hitto nyt on liian synkkää. Henna kuitenkin piti tekstistä ja teki siihen hienot sävelet.

Demotimme biisin kahdestaan studiolla. Tempo taisi jonkun verran hidastua Hennan aikomasta, ja päädyimme lopullisen biisin kaltaiseen mid-tempoon. Synariffissä ajattelin taas U2:n War-levyä, ja eritoten biisin Sunday Bloody Sundayn kitarakuviota. Muutenkin halusin sitä militanttia marssimeininkiä. Se on se miten välillä koin koulun ala-asteen, jonka ajasta biisi kertoo. Kävin ala-asteeni 80-90-lukujen taitteessa, onneksi nykyään siellä on paljon, paljon parempi meininki.

Pukukopin sovituksen kruunasi aivan äänitysten loppuvaiheessa kitarakuvio, jonka Jussi keksi soittaa kertosäkeen päälle. Se nosti biisin aivan uudelle levelille.

 

Luukku 3: Onko täällä muita

Henna: Tämä biisi sai alkunsa pari vuotta sitten pohtiessani fiilistä joka on seurannut mukanani niin pitkään kuin muistan. Kun jossakin tilanteessa saattaa yhtäkkiä tulla sellainen olo, ettei ole oikeasti paikalla, tai että on samassa tilassa muiden kanssa, muttei kuitenkaan yhtä vahvasti. Ja vaikka yrittäisi itse olla tilanteessa oma itsensä ja täysin avoinna, niin ei silti onnistu pääsemään pois omasta kuplasta.

Mietin, miten sitä fiilistä pukisi sanoiksi ilman, että se kuulostaisi siltä, että valittaisin olevani jotenkin ulkopuolinen. Lasipallossa oleminen sopi fiiliksen kuvaamiseen hyvin, koska lasi olisi mahdollista särkeä, mutta tekstissä ei joko vielä pystytä siihen, tai ei olla valmiita. Biisin nimi viittaa pohdintaan siitä, jakaako joku samanlaisen fiiliksen omassa päässään vaikkapa juuri samanaikaisesti samassa tilanteessa. Se olisi hassu ajatus.

Sävellyksenä kappale on kulkenut pitkän matkan. Se oli ensin vain piano-lauluversiona, kunnes siitä tuli ensimmäinen bändiversio sooloprojektiini. Pihka ja myrskyn levylle biisi päätyi lopulta siksi, että se sopi tuplalevymme teemaan niin hyvin. Erityisen hienoa biisin matkassa on se, että pidän molemmista bändiversioista todella paljon. Molemmissa on saavutettu biisin fiilis ja luonne, ja silti ne eivät ole samanlaisia keskenään. Saa nähdä, mitä versioita tästä vielä joskus tulee!

 

Luukku 4: Mallinmitoissa

Henna: Tämä teksti tulee NIIN omasta elämästä. Minulle mallinmitoissa oleminen on joskus ollut liiankin tärkeä tavoite, ja sen kokemuksen myötä halusin kirjoittaa tekstin jossa irvaillaan tälle ihmeelliselle kulttuurillemme, jossa vain toiset kelpaavat sellaisina kuin ovat.

Se, että naisten paidat kavennetaan hakaneuloilla näyttääkseen hyvältä mallinukeilla, on jotenkin tosi absurdia. Miksei voi olla sellaista mallinukkea, jonka päälle menevät samat vaatteet kuin meidän ihmistenkin päälle? Eikö vaatetta voi mainostaa sellaisena kuin se tulee ihmisen päällä näyttämään?

Halusin saada aikaan menevän ja hauskan biisin vakavasta asiasta, ja sanoa itselleni ja kaikille muillekin, että voidaan olla mallinmitoissa. Mä oon ihminen, enkä muovia!

 

Luukku 5: Olen vain joku

Henna: Tämä biisi kertoo aitoudesta. Välillä tuntuu siltä, että täällä kaikki on sellaista isoa showta, ja jos ei siihen mukaudu niin ei voi pärjätä. Tässä kerrotaan siitä fiiliksestä mikä tulee, kun on yrittänyt olla oma itsensä ja tehnyt kaikkensa jonkin asian eteen, ja joku kommentoi sitä sanomalla: ”olipa feikkiä”.

 

Luukku 6: Miksi vellot pinnan alla?

Lasse: Olen nuoresta pitäen fanittanut The Who:ta ja heidän rock-oopperoitaan. Minua kiehtoi ajatus tehdä levylle raita, jossa esitellään kaikkien biisien teemat. No, ihan kaikkia biisejä tässä ei ole, mutta hyvä sikermä kuitenkin. Päätimme sisällyttää siihen myös Uuden Musiikin Kilpailuun osallistuneen Sydän ei nuku -kappaleen teemaa, vaikka kappale putosikin levykokonaisuudesta pois.

Mikko ei tiennyt rumpuraitaa soittaessaan tiennyt juuri lainkaan mitä me muut tulemme siihen päälle soittamaan. Siispä päätimme, että Mikko vetää Whole Lotta Love -biisin komppia hidastettuna, ja siihen sitten päälle jatkamme soittoa Olen vain joku -biisin meiningissä. Basso, piano ja kitara ovat melkoisen improttuja. Laulukerroksia oli erittäin hauskaa tehdä. Poimimme pätkiä eri biiseistä, kuin irtokarkkeja valiten. Niiden päälle vielä kuorrutimme uusia stemmoja. Olen todella ylpeä tästä pläjäyksestä!

 

Luukku 7: Perusihminen

Lasse: Tämä kappale on Jussin säveltämä. Teimme valmiiseen säveleen Hennan kanssa tekstin. Jussin melodiat ovat aina olleet kerrassaan omalaatuisia, ja useimmiten ihanan liikuttavia. Koska ne ovat niin söpöjä, kiusaus on sovittaa ne akustiseksi folk-meiningiksi. On todella helppoa tehdä ”riisuttu” sovitus, jossa mennään ”biisin voimalla”. Se tuntuisi siltä, että mennään sieltä missä aita on matala. Perusihmisen sovitus on pitkään mietitty ja siihen on kokeiltu erilaisia juttuja. Mahtava tomikomppi tuli Mikolta ja siihen päälle oli mukava soitella Queenin Under Pressure -tyyppisiä kitanakutuksia. Koskettimiin haettiin mahdollisimman 80-lukuiset soundit.

Tekstissä pohditaan nuoren ihastumisen epävarmuutta. Pelottaa, että kun on toiseen tutustuessa kertonut jo ne kaikki hienot jutut, puheenaiheet loppuvat. Toinen pitää minua tylsänä. Pelottaa etten riitä. En ole tarpeeksi tällaisena kuin olen. Tekstin kertoja ei vielä tajua vetävänsä roolia. Kyseessä on siis hyvin epäterve parisuhteen alku.

Minkäs sille mahtaa, aina se epävarmuus sieltä taka-alalta pukkaa, myöhemmin sen kanssa vaan osaa elää ilman että vetää ”kiinnostavan” ihmisen roolia.

 

Luukku 8: Haluan särkeä sinun sydämesi

Henna: Tälläkin biisillä on pitkä tie takanaan. Ensimmäinen versio pianon kanssa syntyi keväällä 2013. Teksti kertoo bileillasta, jolloin päättää heittää aivot narikkaan ja mennä spontaanisti sinne, minne huvittaa. Kuitenkin täydessä yökerhossa bailaavien ihmisten keskellä alkaa ahdistaa.
Alunperin kertsin sanat olivat: ”miksette voi minua rakastaa”, ja biisin nimi Haluan särkeä teidän sydämenne, mutta muutin sanat jotta niitä olisi helpompi lähestyä ulkopuolelta. Kuitenkin biisissä lauletaan enemmänkin yleisesti kaikille kuin kenellekään tietylle ihmiselle. Se on sellainen ulkopuolisuuden tunteesta kumpuava keskisormen näyttö maailmalle. <— aika eeppinen lausahdus..
Tämäkin biisi äänitettiin ensin soolodemolleni. Siitä tuli sellainen retrohenkinen discobiisi. Lasse päätyi tekemään biisistä remixin joka oli niin hauska, että teimme vielä sen pohjalta version Pihka ja myrskylle. Kumma kyllä, biisi toimii todella hyvin myös akustisesti.

 

Luukku 9: Rajaa silmäsi

Lasse: Sävelsin tämän Hennan hienon tekstin studiolla kitaran kanssa. Sen työnimenä oli Pihkis-Fuzz. Halusin tehdä Pihka ja myrskylle 70-luvun tyyppisen rock-biisin, jota ajaa äkäinen fuzz-kitara. Siispä tuo riffi alkoi soida päässäni ja jopa osasin soittaakin sen. En ole kummoinen kitaristi, joten Jussi sai soittaa riffin levylle. Kertosäe on minulle tyypillistä poppia, mutta siitä saatiin mielenkiintoisempi kun keksimme soittaa kitarat ilmavammin ja melodisemmin, säröisen sahauksen sijaan. Tykkään niin paljon siitä kontrastista mikä fuzz-riffin ja helisevän kertosäkeen välille tulee. Lisäksi kappaleessa on kitarasoolo ja vieläpä modulaatio!

Henna: Kirjoitin tekstin kerran kotimatkalla yöbussissa. Olin kävellyt Helsingin keskustan läpi ja ihmetellyt Rautatieasemalla vallitsevaa kaaosta. Itse en ollut ollut juhlimassa joten koin näkeväni tilanteen absurdiuden jotenkin ulkopuolelta. Pyysin Lassea säveltämään biisin, vaikka itsellänikin soi jo tekstiä kirjoittaessa kaikenlaista päässä. Siitä tuli todella erilainen kuin olin kuvitellut, mutta tavoittaa tunnelman hienosti!

 

Luukku 10: Koskaan ei ole valmista osa 1

Lasse: Tämä lähti liikkeelle lasillisesta punaviiniä. Kopautin lasin reunaa sormella ja se kuulosti kivalta. Päätimme äänittää muutaman kopautuksen ja laitoimme tuloksen sampleriin. Siten kopautusta voi soittaa kuten pianoa. Syntyi mainio virtuaalinen instrumentti, jota olen käyttänyt muissakin tuotannoissa.

Soitin viinilasi-sampleria rumpukoneen päälle ja vedin bassoraidan. Aika harvoin bassonsoittoani kuullaan levyllä, mutta tämä tuntui toimivan tarpeeksi hyvin. Henna koristeli biisin pianolla ja Jussi vielä jatkoi harmoniaa kitaralla.

 

Luukku 11: Pelkään tyhjää

Lasse: Ensimmäisiä levylle äänitettyjä raitoja. Tämän demo kummitteli kovalevyllä jo Liikaa jotain melkein -levyä tehdessä. Silloin vasta mietittiin, että olisipa hauskaa tehdä Hennan kanssa lauluja yhdessä. Annoin sitten tämän a-osan Hennalle ja hän teki kertosäkeen. Kappaleeseen äänitettiin rummut ja bassot jo ennen kuin siinä oli sanaakaan tekstiä – epätyypillistä meille. Melodiat stemmoineen oli laulettu tekstillä ”tididii tididii”.

Pelkään tyhjää piti alun perin olla meidän UMK:hon osallistuva kappaleemme, mutta onneksi keksimme tehdä Sydän ei nuku -kappaleesta bändiversion ja lähettää sen. Ei Pelkään tyhjää -kappaleessa mitään vikaa ole, mutta ei se mikään hitikkään kaupallinen ole. Mikä ei siis ole biisin haukkumista.

Biisin tekstissä pohditaan sitä, kuinka hankalaa on toistaa joskus aiemmin saatu taiteellinen menestys. Sitä alkaa helposti miettimään, mitä ihmiset haluavat. Mutta vanhaa ei voi toistaa, on aina mentävä eteenpäin. Joskus se tie on vaikea löytää. Lähdin siis pohtimaan tyhjän paperin kammoa!

 

Luukku 12: Galaksi

Lasse: Yksi tärkeimpiä biisejäni. Kauhea tunnevyöry. Mikäli Koskaan ei ole valmista -tuplalevykokonaisuus pitäisi tiivistää kahteen kappaleeseen, olisivat ne Galaksi ja (kakkoslevyn päätösbiisi) Aurinko.

Muistan kun esittelin tämän Hennalle ja hän keksi siihen sen kertosäkeen pianokuvion. Tiesin heti että nyt ollaan hyvillä jäljillä. Siitä sessiosta on muuten Instagram-tilillämme video!

Halusin että tämä on sovitukseltaan todella iso ja dynaaminen kappale. Se alkaa yhden äänen synaluupista ja päätyy Kingston Wall -henkiseen tykitykseen. Myös Smashing Pumpkinsin Tonight, Tonight taisi olla referenssinä jossain vaiheessa. Halusin myös EDM-vaikutteita, joita siihen tuli äärimmäisyyksiin pätkittyjen lauluefektien muodossa, alkaen kohdasta 4:26. Säkeistöjen vocoder-efektillä hain tarkoituksellista ilmeettömyyttä lauluihin.

Galaksi kertoo voimakkaasta ulkopuolisuuden tunteesta, ei pelkästään muusta maailmasta ja yhteiskunnasta, mutta myös omasta ruumiista. Kertojalle ei ole millään mitään väliä. Onhan tämä jotain muutaman vuoden takaista omakohtaista kokemusta, mutta onneksi elämän merkitys on siitä vähän selkiytynyt.

Muistan myös session viime keväältä, jossa tämä levykokonaisuutemme alkoi hahmottua ja kuuntelimme biisit järjestyksessä Hennan kanssa. Galaksi oli niin HYYTÄVÄ lopetus ekalle levylle. Mietimme että apua, onpa hemmetin synkkää! Että nyt on pakko kuunnella toinenkin levy.

Ensimmäinen PihkaSound-keikka

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

Lasse ja Henna PihkaSound-treeneissä.

No nyt on hienot tunnelmat! Allekirjoittanut (Lasse) ja Henna eli PihkaSound soitti ensimmäisen keikkansa tänään. Kyseessä on uusi aluevaltaus, joka lähti liikenteeseen innostuksesta EDM-musiikkiin ja remixeihin. Hommasimme kesällä käyttöön Ableton Live -softan ja Ableton Push -laitteen, mikä mahdollistaa uudenlaisen improilun ja jamittelun valmiiksi tehdyillä luupeilla. Eräänlaisen live-remixaamisen siis. Tämä on tuottanut uudenlaisia studiosessioita, mutta myös halun lähteä keikoille tämän setupin kanssa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Kirkasvalolamppu auttaa synkän syksyisissä studiosessioissa.

Mahdollisuus keikkakokeiluun aukesi, kun tuottamamme artisti Tero Hetero oli menossa keikalle Helsingin Ugglaan, Kristiina Puukon järjestämään Bi-Party -tapahtumaan. Keikka koostui kahdesta osasta: ensin minä ja Henna jamittelimme luupeillamme, ja sitten Tero Hetero (+laulaja Sari Goltz) tulivat esittämään Teron matskua 5 biisin ajan. Me säestimme. Yhteensä keikka kesti noin 50 minuuttia. Pieni videomaistiainen on nähtävissä Pihka ja myrskyn facebook-sivulla.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Lassen keikkakamat Ugglassa. Macbook, Ableton Push ja Korg Triton.

Mitä luuppeja me sitten jamittelimme? Ohjelmistoon kuului Pihka ja myrskyn ”Mitä musta vielä tulee”- ja ”Olen vain joku” -kappaleet, joista teimme improamalla erilaiset versiot, niin sanotut live-remixit. Näiden lisäksi soitimme pätkiä eräästä täysin uudesta Pihkis-kappaleesta ja kolmesta muille artisteille tekemistämme remixeistä (jotka voi kuulla aiemmassa blogipostauksessa). Jotain äärimmäisen tyydyttävää siinä biisirakenteen vapaudessa on.

Tuottamiamme Tero Heteron kappaleita voi kuunnella esimerkiksi Teron Soundcloud-profiilissa. Tässä uusin:

Perinteisemmän Pihkis-menon ystäville voin todeta, että bändimeininkiä tämä EDM-innostus ei tietenkään poista kuvioista. Hyvä vaan, että voimme lähteä keikoille pienemmällä ja isommalla kokoonpanolla, mikä vaan paremmin käy tapahtumaan.

Tämä uusi, Pihkisen tuplalevyn tokalla CD:llä oleva kappale on itse asiassa tehty Ableton Pushin mahdollistamissa studiosessioissa! Siihen on vaan jälkikäteen äänitetty bändisoittimet päälle.

Yleisön palaute Ugglan keikan jälkeen oli yltiöpositiivista. Sekä meidän että Teron osuuden suhteen. Yleisöä oli ihan mukavasti ja tanssilattialla oli käynnissä melkoiset jamit! Kiitos. Olitte ihana yleisö. Otetaan uusiksi.

Seuraava Pihkis-keikka on koko Pihka ja myrsky -viisikon voimin Helsingissä, Semifinalissa 12.12.2015. Tervetuloa!

<3 Lasse

Ristiriitaiset levyjulkkarifiilikset

Nyt tuplalevymme on kokonaisuudessaan kuultavana ja sehän on kerrassaan mahtavaa! Puolentoista vuoden duuni rakkaudesta lajiin. Onnistunut mesenaatti-kampanja. Henkiset paukut olivat siis melkoiset viimeviikkoisella Lebonk-keikalla.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Päädyimme kuitenkin melkoiseen antikliimaksiin yleisömäärän suhteen. Noin 20 maksanutta asiakasta. Toki tähän vaikutti suuresti se, että soittoaika oli meistä riippumatta puoliltaöin. Saimme tästä paljon palautetta. Että olisi kiva tulla katsomaan, mutta kun soittoaika on niin myöhäinen. Ymmärrämme palautteen ja olemme täysin samaa mieltä, että soittoaika on järjetön.

Pistää ihmettelmään, miksi ravintoloitsija haluaa noin myöhäisen soittoajan. No siksi, että jengi ostaisi enemmän juomia ja viihtyisi ravintolassa pidempään. Kunnioitamme järjestäjän käytäntöä. Mutta kun tämä selkeästikin johtaa siihen, ettei ketään edes tule paikalle.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Toki vähäiseen yleisömäärään vaikutti myös se, että emme ole UMK:n jälkeen saaneet mediassa oikeastaan minkäännäköistä puheenvuoroa musiikillemme. Suuresta yrityksestä huolimatta.

Tämä kaikki aiheutti keikkaillan aikana pienimuotoisen turhautumisen. Tähänkö se puolentoista vuoden työ nyt kulminoituu?

Onneksi näin ei ole! Levy kuitenkin jatkaa elämäänsä ja ymmärrämme, että moinen mammutti kaipaa pureskelua, varsinkin näinä albumiformaatin alasajon aikoina. Olemme erittäin ylpeitä levystä, musiikista tuli juuri sellaista kuin masterointihetkellä halusimme sen olevan. Jatkamme markkinointia uusien musiikkivideoiden, singlejen ja keikkojen muodossa keväällä.

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Lebonk 5.11.2015, kuvaaja Sini Parikka

Vielä emme kuitenkaan ole laittamassa vuotta pakettiin. Seuraavan kerran Pihka ja myrskyn voi nähdä 12.12.2015 Semifinalissa, Helsingissä. Siellä soitamme kaikki omat keikkasuosikkimme tältä vuodelta. Lupaamme, että riemukkaat iltamat tulossa! Soittoaikakin on inhimillinen, 22:30 🙂

Mikäli Lassen ja Hennan DJ-hommat kiinnostavat, saa niitä tulla ihmettelemään keikalle Ugglaan 19.11.2015. Siellä mukana menossa on myös heidän tuottamansa räppäri Tero Hetero.

Rakkautta syksyynne!