Videota tekemässä

Eilen kuvattiin musiikkivideo kappaleeseen ”Et koskaan kaipaa takaisin”. Erittäin hyvän näköistä raakamatskua tuli, siitä kelpaa alkaa leikkelemään! Videon julkaisu tapahtunee noin viikkoa ennen EP:n julkaisua.

Kuvaaja, veljeni Jussi Turunen. Ja Ollin kamera, kiitosta vaan lainasta!

Videosta tulee pintapuolisesti melkoisen perinteinen musiikkivideo, jossa istutaan kalliolla ja kävellään kaupungin kaduilla. Kuvaus suoritettiin kauniissa puu-Vallilassa, on kyllä mahdottoman upeaa aluetta se! Asukkaat kiinnostuivat tekemisistämme siinä määrin, että yksi jopa pyysi meidät sisäpihalleen tekemään kohtauksen. Siinäpä sitten vaan playbackit pyörimään ja hymyilevät asukkaat katselivat ikkunoistaan. Ihanaa.

Hain videolla omaan olemiseeni eksynyttä olemusta ja kiinnostavaa, spontaania tanssia. Saas nähdä miten onnistui. Ihan älyttömän paljon en tätä suunnitellut, yhden parituntisen vaan kelailin biisiä ja liikehdin peilin edessä. Visio oli hatara mutta olipahan visio.

Halusin videoon cameo-rooleihin taustalle tässä Pihka ja myrsky -projektissa mukana olevia ihmisiä. Kitaristi-äänittäjä-miksaaja Heikki Marttila oli kyllä Helsingissä ja innokkaana tulemaan mukaan, mutta eipä sitten loppujen lopuksi ehtinyt Stella-yhtyeensä soundcheckistä paikalle. Höh. Onneksi sain mukaan kosketinsoittaja Henna Helasvuon ja basisti Juha Mattilan. Sekä tietenkin videon kuvanneen kitaristi Jussi Turusen. Rumpali Mikko Varis asustelee Joensuussa, joten eipä häntä sieltä yhtä videota varten kannattanut hälyttää. Seuraava video tehdään sitten isommalla meiningillä, ja sitten on varmaan kaikki mukana!

Mutta kaiken kaikkiaan, tuntuu että tällainen spontaanisti lähtenyt pläjäys tulee onnistumaan hyvin.

EP painoon

Jess, tänään lähti Pihka ja myrsky EP 2013 painoon. Jos kaikki menee hyvin, on se kuultavissa Spotifyssä ja ostettavissa iTunesissa 4.9.! Painotuotteet ovat tällä kertaa vain promokäyttöön, mutta jospa niistä muutama CD jäisi vaikkapa arvottavaksi.

On kiva saada nämä sydämentuotteet pihalle <3. Uutta puskee jo kovasti.

Malttamattomana kohti tulevaa

Tänään jatkoin uusien biisien demottelua. Niitä alkaa olla melkoinen määrä. Työstin stemmoja demoihin Ukkosmaineenkin levyllä taustoja laulavan Henna Helasvuon kanssa.

Aion takaisin studioon Heikin kanssa marraskuussa, jolloin äänitämme jatkoa 4.9. julkaistavalle Pihka ja myrsky EP:lle. EP jatketaan kokonaiseksi albumiksi, joka julkaistaan talvella. Lisäbiisejä on tulossa 6-7 kpl, joten levystä tulee 10-11 kappaleen mittainen. 10 on itse asiassa mielestäni juuri hyvä määrä. Noin 40 minuuttia on juuri sopiva aika kuunnella rokkia kerrallaan.

Valmiita demoja marraskuun sessioita varten on nyt olemassa 12 kappaletta. Niistä vasta neljä on mielestäni täysin varmoja kandidaatteja, joten vielä jatkuu sävellystyö. Ei se oikeastaan koskaan minulla lopu, aina pyörii jotain päässä. Tai no ei nyt ihan aina, mutta silloin tuntuu että jotain olisi vialla. Tosin silloin kun jostain uudesta teoksesta oikein innostuu, saattaa se viedä keskittymiskyvyn mihinkään muuhun, sekä yöunet. Olen melkoisen levoton säveltäjä ja sanoittaja. Olen koko ajan laittamassa uutta pökköä pesään, enkä juurikaan palaa vanhoihin demoihin. Ne ovat menneet jo, ainoastaan joskus parantelen vanhoja julkaisemattomia ralleja. Tykkään tehdä koko ajan uutta, korvata laadun määrällä. Kun sävellän 30 biisiä, on niistä 10 hyviä. No ei ehkä niin moni. Silloin kun oikein on draivi päällä. Nyt tuntuu siltä että on.

Syy siihen, miksi studiosessioita täytyy odottaa marraskuulle asti, on Kuka Mitä Häh? -musikaali, jossa näyttelen. Sinne vaan minua ja muuta huipputiimiä katselemaan Lahden Sibeliustalolle!

Lasse

Sisälle artistin maailmaan

Ilosaarirockin jälkeinen maanantai, aika väsynyt olo. Mutta tuli rutkasti potkua uuden oman musiikin luomiseen kun näki tuon Imagine Dragonsin keikan. Ei yhtään turhaa biisiä ollut heillä, ja energiaa riitti omasta jutusta innostumiseen. Hiki päässä ja takatukka hulmuten julistettiin omaa ilosanomaa. Hakattiin rumpua riemulla. Ei sitä voi teeskennellä! Kuulin ihmisiltä että njääh, amerikkalaiset vaan osaavat myydä juttunsa hyvin, mutta ei minulla tullut yhtään semmoinen olo että minulle myytäisiin jotain. Tosin myytiinpä sitten kuitenkin, kun tilasin heidän albuminsa tänään. Koen, että minut on siemaistu mukaan yhtyeen maailmaan. Sellaisen tunteen saa vain niillä keikoilla jotka ovat aivan erityisen hyviä, jotka tulevat suoraan iholle. Silloin eivät Spotify-kuuntelut ja YouTube-videot riitä, silloin täytyy saada levy ja ehkäpä julistekin. Sitä haluaa nauttia yhtyeestä muillakin aisteilla kuin kuuloaistilla. Tuntoaisti on hyvin tärkeä asia kun kuuntelee uutta levyä josta on innostunut. Se levyn kansien hipistely. Ja haistelu. Ja levyn kääntäminen, jos sattuu olemaan niin hyvä tilanne että saatavilla on vinyyliversio. 


Tosin silloin kun pääsee sisälle jonkin artistin maailmaan, säveltää jonkin aikaa itse melko kehnoa materiaalia. Siitä uudesta rakkaudesta ei pääse eroon vaan sitä fiilistä yrittää väkisinkin matkia. Vaikka pyrkii siitä pois. Silloin pitäisi vain nauttia musiikista kuuntelijana, ei uuden luojana.

John Fruscianten musiikkiin olen päässyt sisään ennen kaikkea haastatteluiden kautta (tästä erittäin kiehtova haastattelupätkä The Heart Is a Drum Machine -dokumentin ekstroista). Kaveri suhtautuu niin intohimoisesti luovuuteensa, etten pysy välillä perässä. Sitten silloinkin kun John tekee kehnompia levyjä, niistä on pakko vähän pitää kun ne selkeästi kuitenkin ovat Johnin maailmaa. Tänään John oli julkistanut uuden Outsides-EP:n ennakkotilauksen sekä melkoisen sepustuksen EP:n teosta. Mukava kun jaksaa sepustaa, muutoin olisin jo ajat sitten tippunut artistin kyydistä. 

Minusta tuntuu että tähän blogiin on jossain vaiheessa tulossa jos jonkinnäköisiä sepustuksia omista tuotannoistani. Sittenpähän voitte innostua niistä tai sitten vaan pitää minua hulluna.

Esimakua tulevasta

Artsuu videoo meidän tulevasta EP:stä.

Onks jäbä tehny uutta matskuu?

Kuuntelepa viime kesänä äänitetty levy vaikka heti tästä! Ja muista tulla tänne takaisin syksyllä kuulemaan uutta Heikki Marttilan kanssa äänitettyä kamaa.

Alla olevalla levyllä mukana siis:

Lasse Turunen – laulu, kitarat, koskettimet, mix, master
Jussi Turunen – kitara (4) 
Juha Mattila – basso 
Antti Wuokko -rummut (2, 4, 7, 9) 
Mikko Varis – rummut (1, 3, 5, 10) 


Tuolta voit myös helposti ostaa levyn digitaalisena latauksena, mp3:na tai vaikka wavina jos haluat. Perus-pankkikortit käy. Levy maksaa vain 5,80 ja tämä kyseinen Bandcamp-sivusto ottaa ihailtavan vähän välistä. Tuet siis artistia oikein mukavasti. Lupaan käyttää kaikki rahat tämän musisoinnin jatkamiseen 🙂

Heikin kanssa studiossa

Syksyllä 2012 laitoin kaverilleni Heikki Marttilalle facebookissa viestiä että hei, mie haluun tehä siun kanssa levyllisen pop-musiikkia. Heikki oli heti megessä. Aiemmin olemme tehneet yhteistyötä Ukkosmaine-yhtyeen kolmen levyn yhteydessä. Heikki tekee audiosankarin hommiaan yhtyeensä Stellan studiolla Joensuun lähistöllä, joten sinne matkustin helmikuussa 2013 sekä uudestaan huhtikuussa.

Päätimme testata yhteistyön toimivuutta tekemällä 4 biisin EP:n, jota voisi myöhemmin jatkaa albumiksi asti. Yhteistyö toimi erittäin mallikkaasti ja se jatkuu ensi syksynä. 4 biisin EP julkaistaan kuitenkin kaikkien kuultavaksi jo elo-syyskuun vaihteessa 2013.

Lasse ja Heikki, helmikuu 2013.

Työ kulki sillä tavalla, että minä tein ensin varsin valmiit demot rumpusovituksia myöten kotistudiossani Helsingissä, minkä jälkeen niiden päälle alettiin rakentamaan valmista materiaalia. Laitoin demot Mikko Varikselle, joka opetteli biisien kulun etukäteen. Treenasimme kuitenkin kolmestaan vielä yhden päivän ennen rumpuäänityksiä. Koko homma sujui hämmentävän helposti, eikä vähiten sen takia että Mikko on ihan tajuttoman upea rumpali. Vaikka tällä kertaa piti soittaa klikkiin, soitosta välittyy tunnetta.
Mikko ja Heikki. Tässä taisi olla käynnissä jotain Safri Duo -henkistä toimintaa.

Mikko.
Rumpujen jälkeen Heikki soitti bassot ja kitarat. Minä painoin record-nappia ja taisin siinä samalla oppia operoimaan Pro Toolsia. Omassa studiossani käytän Logic Pro:ta. Heikki ei tykkää Logicista. Kielisoitinten jälkeen fiksasimme etukäteen tekemäni syntikkaraidat kokonaisuuteen sopiviksi. Joissakin tapauksissa niitä pystyi käyttämään suoraan, joissakin etsimme niihin uudet soundit studion koneelta tai studion nurkassa lymyilleeltä Juno-syntikalta. Juno on kiva laite.
Minä ja M-Audio. Varmaankin kuvaushetkellä toivon että olisin edes joskus käynyt pianotunneilla.
Kaikki laulut tehtiin uudestaan studiolla. Vaikka tykkään tehdä demot huolella, lauluja en niihin jaksa kauheasti hinkata. Oli mukava luottaa Heikkiin lopullisten lauluottojen laadun suhteen. Ei niistä itse oikein osaa sanoa, niistä kuulee vain ne pienet virheet. Sen sijaan rakastan taustalaulujen tekemistä. Niitä suoritimme nauhalle yhdessä ja erikseen.
Äänitteet miksasi Heikki ja ne masteroi Hannu Hattunen. Nyt ne ovat valmiina, huh! Eipä sitä julkaisemista tietenkään malttaisi odottaa, mutta odotellaan nyt elo-syyskuun vaihteeseen kuitenkin. Kesällä kaikki menee niin helposti ohi.

Mikä Pihka ja myrsky?

Pihka ja myrsky on artistinimi, jolla ajattelin tulevaisuudessa julkaista musiikkia. Musiikkia, jonka liikkeellepanijana olen ensisijaisesti minä, Lasse Turunen. Kyllä, toimin myös maanmainiossa Ukkosmaine -yhtyeessä, mutta sille nämä kappaleet eivät tunnu sopivan.

Pihka ja myrsky julkaisee tänä syksynä 4 kappaleen EP:n, jonka olen tehnyt yhteistyössä Heikki Marttilan ja Mikko Variksen kanssa. Mikko soitti rummut ja Heikin kanssa tehtiin kaikki muu. Minä soittelin ja ohjelmoin paljon syntikkaa ja Heikki soitteli kitaraa ja bassoa. On kyllä ihan tajuttoman hyvän kuuloista tavaraa! En malta odottaa että pääsen jakamaan sen. Näillä näkymin elo-syyskuun vaihteessa koettaa aika.

Ennen näitä uusia biisejä tulen kuitenkin lataamaan nettiin kesällä 2012 erinäisillä treenikämpillä äänittämäni (ja juuri äsken ITSE miksaamani) albumin. Se on nimeltään ”Hei onks jäbä tehny uutta matskuu?”. Albumi sisältää melkoisen rupista tavaraa, mikä juontaa juurensa lähinnä telecaster-innostuksesta, jonka koin viime kesänä. Saas nähdä mitä siitä tykkäätte. Tarinoin siitä enemmän jahka saan sen linjoille.

Isona valokuvaajaksi aikova Mirella Pekkonen otti minusta muutaman promokuvankin, tässä niistä yksi. Kuvia voi nähdä isokokoisena täältä.

Epävarmuuden hetki

Perjantai-iltapäivä. En oikein tiedä mitä tehdä. Lueskelen Baddingin elämänkertaa ja liikutun siitä syvästi. Varsinkin siitä kun se tykkäsi lukea satuja ja liikuttua niistä. Tai en minä tiedä tykkäsikö se liikuttua niistä vai oliko se vaan semmoinen että se ei sen kummemmin filosofoinut saduista liikuttumista, liikuttui vain.
Olen tänään menossa muusikkoystäväni kanssa lounaalle, ihan kohta itse asiassa. Mukavaa että on joku muukin jolla ei ole tekemistä näin perjantaina päivällä. Koen syyllisyyttä siitä että en ole ”oikeissa töissä”. Heräsin tänään aikaisin ja ajattelin tehdä biisejäni eteenpäin että minulla olisi edes hieman tehokas olo. Tehokas siinä mielessä että tekisin musiikkia joka mahdollisesti liikuttaisi jotakuta ja täten minusta olisi hyötyä sille jollekin. 
Mutta en minä pelkästään muita miellyttääkseni tee musiikkia. Kyllä minä nimen omaan itseäni sillä miellytän. Jos en itse saa kylmiä väreitä tekeleistäni niin miksi kukaan muukaan saisi. Jos en saa kylmiä väreitä tai muita suuria tuntemuksia tekeillä olevasta biisistä, lopetan sen tekemisen. En jaksa. Varmaan ihan hyvä niin, koska olen kuitenkin saanut aikaiseksi merkittävän määrän valmistakin materiaalia, sen kesken jätetyn materiaalin lisäksi. Esimerkiksi nuo neljä Pihka ja myrsky -kappaletta, jotka julkaisen syksyllä. 
Tänään yritin siis tehdä lisää Pihka ja myrsky -kamaa. Minulla on kolme kappaletta kesken. Availin niiden kappaleiden sessioita Logic-ohjelmassa vuorotellen enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Aina alkoi tuntumaan huonolta ne kaikki kolme kappaletta. Alkoi masentamaan. Huh, onneksi olen näkemässä tuota muusikkokaveria, muuten oikein saattaisin ahdistua tätä tehottomuuttani. 
Päätin alkaa kirjoittamaan blogiin näistä biisintekoajatuksista. Elikkäs aina kun kirjoitan blogia, en ilmeisestikään saa musaa aikaiseksi. Eli nämä blogimerkinnät saattavat antaa hieman negatiivisen kuvan suhtautumisestani musan tekoon, koska minua ahdistaa jos en saa biisejä aikaiseksi. 
Se on niin typerä se ahdistava tunne, koska biisien tekemisen pitäisi olla mukavaa. Jos se ei ole mukavaa, niin miksi en käy oikeissa töissä? Miksi kituutan pienillä tuloilla täällä Herttoniemen perukoilla yksinään? Siis jos se ei kerran ole kivaa ja se ahdistaa. Siksi, kun silloin kun biisinteko onnistuu niin se todella, todella on upeaa. Se vaatii sen että välillä on näitä ahdistuksen hetkiä. Hetkiä jolloin tuijotetaan vain tyhjää näyttöä tai näppäillään kitaraa ilman mitään tunnetta. Ne ahdistuksen hetket kuuluvat luovaan prosessiin. 
Voi kun siihen oppisi luottamaan että aina tästä ahdistuksesta noustaan. Huh, nyt lähden lounastamaan. Ja juttelemaan taiteen olemuksesta, todennäköisesti. Ehkäpä muutaman oluenkin otan. Sitten sitä varsinkin tulee puhuttua taiteesta ja niin pirun intohimoisesti vieläpä. Suhtaudun taiteen tekemisen hyvin suurella intohimolla. Luulen että monet ihmiset nauttivat seurastani kun puhun taiteen olemuksesta. Osaisinpa kirjoittaa yhtä hyvin kuin keskustella. Kirjoittaisin varmaan hyvän kirjan. 
Sen sijaan kirjoitan tällaista taideblogia. Riittäköön se. Jos tätä joku jaksaa lukea niin se on pelkkää plussaa.
Äh, otan paineita tämän blogin kirjallisesta hyvyydestä. Varmaan siksi kun monet arvostamani muusikot ovat niin hyviä kirjoittamaan. Ihan kuin itse en olisi. 
Nyt en ota paineita vaan julkaisen tämän. Hah! In your face, itsekritiikki. Menen syömään, nälkä.