Ahon laitaa levyntekoon

Blogin kansikuva on matkalta studiollemme Helsingin Arabiaan. Kuuden kilometrin matka taittuu tietenkin mukavimmin pyörällä, ja matkan varrella voi pysähtyä lintutornille. Kansikuva on otettu tornissa. Kyllähän tämä melkoisen hyviä fiiliksiä teettää!

Edellisestä blogauksesta on aikaa viikko, ja melkein joka päivä olen tehnyt täällä jotain 10-12h hommia Pihka ja myrskyn kolmannen pitkäsoiton eteen 🙂 Viime tiistaina äänitin oman levyn sijasta Maidens of the North -metallibändin laulajia, ja eilen kävimme Tero Heteron kanssa soittamassa Tampereella Pirkanmaa Pride -tapahtumassa, mutta muuten.

Viime blogissa mainitsemani MGMT meets Broder Daniel -työnimellä kulkenut kappale muuttui melkoisesti, mikä ei ole tietty lainkaan tavatonta. Ohjelmoin siihen rummut, jotka kuulostivat enemmän akustiselta rumpusetiltä kuin konerummuilta. Tämä johtaa kysymykseen: miksei siinä sitten ole ”oikeat” rummut? Jep, tulossa on – äänitämme Joensuussa Mikko Variksen kanssa rummut 3-4 biisiin.

Jussi levytti pitkästä aikaa kitaran lisäksi bassoa. Tosin kyseessä oli enemmän baritonikitaran kuuloinen osuus, joka tuki soittamaani synariffiä.

Jussi ja basso. Komea parta on kaverilla!

Jussin kanssa työstettiin myös hänen säveltämäänsä biisiä, joka on toistaiseksi vielä instrumentaali. Olen asettanut itselleni deadlinen valmistaa siihen lauluosuudet ensi viikolla. Se kuulostaa erittäin paljon John Fruscianten The Empyrean -levyltä, jota fanitamme suuresti. Vaikutelmaa korostettiin soittamalla akustista kitaraa pienen paristoilla toimivan Marshall-vahvistimen kautta.

Jostain syystä tämä pikku-Marshall on löytänyt tiensä todella moneen biisiin viime aikoina. Tykkään todella paljon siitä soundista, joka tulee näin:

MicroBrutea patterimarsun läpi.

Analoginen bassosyna MicroBrute soi pikku-Marshallin läpi, ja se äänitetään kondensaattorimikrofonilla. Tämän lisäksi MicroBrutesta menee käsittelemätön signaali suoraan koneelle. Kun näitä kahta raitaa miksaa keskenään, syntyy todella miellyttävää runtua. Olen tehnyt tällä metodilla muutakin kuin bassoja, esimerkiksi perkussioääniä.

Ainoastaan yksi levylle haluamani kappale on vielä täysin korkkaamatta. Se on Hennan tekemä vähäeleinen fiilistelybiisi työnimellä Tuhannesta nollaan. Olen kovin tykästynyt kyseiseen teokseen, onneksi sitäkin päästään pian työstämään.

Henna demottaa biisiään.

Äänitykset jatkuvat toistaiseksi vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, jonka jälkeen on vuorossa viikon loma. Lomaan kuuluu mm. Coldplayn keikka Brysselissä. Sangen miellyttävää!

-Lasse

Kolmoslevyn loppusuora starttaa

Moro!

Olemme pitäneet pari-kolme kuukautta taukoa Pihka ja myrsky -hommista, mutta nyt ollaan takaisin sorvin äärellä. Meillä on nykyään studio Helsingin Arabiassa, ja täällä olemme tuottaneet muille artisteille musaa. Sitä duunia on ollut jopa niin paljon, että piti oikein sanoa ihmisille, että kesäkuu on sitten pyhitetty omalle musalle. Ongelma on tietenkin erittäin positiivista laatua, koska on erittäin hienoa tehdä musaa erilaisten ihmisten kanssa ja eri tyyleillä. Voinee sanoa että olemme Hennan kanssa tuottajina aivan LIEKEISSÄ! (buukkaa studio: www.pihkassa.com)

Mutta kesäkuu on Pihka ja myrsky -kuukausi. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut puurtaa studiossa kolmannen pitkäsoiton tuotannon valmiiksi 🙂 Henna on tehnyt suurimman osan biisinkirjoitusduunistaan, ja Jussi käy vain välillä soittamassa kitaraosuuksiaan. Levynteko jatkuu varmasti vielä heinä-elokuullekin, mutta pääosa duunista on tarkoitus saada tehtyä nyt kesäkuussa.

Itse asiassa olisimme voineet julkaista levyn jo viime syksynä, mutta silloin kasassa olevien biisien energia ei ollut positiivisen puolella. Niistä kappaleista tiputettiin muutama pois, ja tehtiin uusia tilalle. Yksi uusista biiseistä oli Aurinkoo marsilaisten kaa, joka julkaistiin jo sinkkuna maaliskuussa. Siihen panostettiin suuresti, ja sen vastaanotto oli meille hienoinen pettymys – se kun ei soinut oikein missään. Luulen, että biisi päätyy kuitenkin levylle, pidämme siitä itse niin kovin.

Kirjoitin itse touko-kesäkuun vaihteessa kolme uutta biisiä, joiden työstämisestä aloitan tämän Pihkis-kesäkuun. Työnimet:

  • Mew goes hidas Avicii
  • Broder Daniel goes MGMT
  • Jns UG Radiohead

Yleensä työnimi on tulee biisin lähtökohdasta tai inspiraatiosta. Inspiraatiovaiheessa saa pölliä esikuvilta aika paljonkin asioita, koska seuraavien päivien / viikkojen työstön aikana biisi ei kuitenkaan kuulosta esikuviltaan. Vaan ainoastaan meiltä.

Niin, yksi biisi ottaa 3-5 päivää tuotantoa. Sen jälkeen tietää, onko biisi käyttis. Vai onko ainoastaan joku osa siitä käyttistä. Tai vain teksti. Siinä vaiheessa hylätään kaikki toimimaton ja pidetään toimivat asiat. Rakennetaan niiden ympärille parempi biisi.

Esim. Häiriö-biisin suhteen 3 päivää riitti, ja biisi on julkaistu sellaisenaan. Ne 3 päivää olivatkin melkoista mylläystä. Hennan sävelet ja sanat olivat kuitenkin sen verran vahvaa tavaraa, että hankalaa niitä olisi ollut tuotannolla pilata.

Hennalta lähtöisin olevat biisit syntyvät usein tällä tavalla: äänitämme hänen pianodemonsa studiolla ja sitten sulkeudun äheltämään tuotantoa kolmeksi päiväksi yksin. Jossain vaiheessa Jussi tulee soittamaan kitaraa. Lopuksi ehkä tehdään laulut uusiksi.

Omien biisieni suhteen sävelet ja sanat elävät enemmän tuotannon valmistuessa. Hyvinkin paljon. Joskus saattaa olla pohja valmiina ja kirjoitan uuden melodian siihen päälle. Jos joku asia biisissä tai tuotannossa ei toimi, niin ei se kyllä sinne jää.

Odotan innolla kitarasessioita Jussin kanssa. Ne sessiot tuppaavat nostamaan biisien melodisuuden uudelle tasolle. Kitaran jälkeen saatan poistaa jonkun oman synaraitani tilaa viemästä. Aiemmin, esim. meidän tuplalevyllämme jätin tuotantoihin liikaakin tavaraa, mutta nykyään panostan tuotannon ilmavuuteen.

Viime syksyn negatiivinen energia tuntuu kääntyneen positiiviseksi 🙂 Yritän muistaa kirjoitella blogiin terkkuja pitkin sessioita. Saa nähdä mihin tämä tarina vie.

Otetaanpas vähän kuvia studiolta tässä vaiheessa ->

MicroBrute, muodikas analoginen monosyna. Vastuussa suuresta osasta bassoja, mutta jonkun verran myös efektikäytössä.

Käyn paljon ulkona äänittelemässä sampleja. Esim. hakkaamassa sillankaidetta tai kahistelemassa lehtiä. Siitä tulee hyvää pöhinää ja eloa, sekä itselle hauska audionörtti-fiilis. Leikkelen samplet yleensä tällä Korg Gadget -ohjelmalla.

Iris 2 -softasyna oli parhaita hankintoja ikinä. On varmaan ollut joka biisissä sen jälkeen. Siihen saa ladattua 4 päällekäin soivaa sämpleä, joita voi muokata todella monipuolisesti. Yleensä sämplet ovat omaa laulua. Tulee hyviä orgaanisia ätmös-pädejä!

Tuottajan työpiste. Roudasin mikin laulukopistamme tuohon vasemmalle, niin ei tarvitse joka ottoa mennä koppiin hönkimään. Ikkunoita ei ole – eipähän tule houkutusta lähteä ulos aurinkoon…

Mie oon levytuottaja!

Toiseksi paras hankinta vähään aikaan. Täysin analogisen signaaliketjun omaava vekotin, joka elää välillä täysin omaa elämäänsä. Iloisten yllätysten syna!

Serum taitaa olla nykyään sellainen softasyna, että se pitää olla kaikilla. Eikä suotta – sillä saa loihdittua pikanopeudella järjettömän hyviä soundeja. Visuaalinen feedback on niin hyvää, että sen avulla voin sanoa oppineeni paljon lisää äänen synteesistä noin ylipäätäänkin!

Sunrizer on softasyna, jonka iPad-versiolla tehtiin esim. ”Onko täällä muita” -biisin taustahuminat. Tämä tulee edelleenkin välillä kaivettua esiin.

Synapöytä. Tuohon seinän viereen on kesällä tulossa pienimuotoinen Eurorack-modulaarisyna. Oikealla näkyy osa Hennan työpistettä, johon kuuluvat mm. Alesiksen rumpupädit sekä Nord Electro.

Tauko ohi. Nyt jatkan hommia.

-Lasse <3

Aurinkoo marsilaisten kaa

Paljon siitä on puhuttu ja nyt se on lopultakin kuultavissa: uusi Pihka ja myrsky -single AURINKOO MARSILAISTEN KAA.

Normaalisti tässä vaiheessa on hyvin liikuttuneessa tilassa, kun nämä singlebiisit tuppaavat olemaan niitä ”sydämen biisejä”, sellaisia joihin kaataa palan sieluaan ja siksi ne tuntuvat singlejulkaisun arvoisilta. Mars-biisi tuli meille kuitenkin toista kautta: biisileirillä, jolle minä ja Henna osallistuimme viime marraskuussa Joensuussa. Teimme kappaleita parille major-artistille, ja sääntönä oli pitää parhaat biisit itsellään. Aurinkoo marsilaisten kaa kuulostaa niin paljon Pihkikseltä, että pakkohan tämä oli pitää itsellä.

Marsilaiset-teksti syntyi jo matkalla Joensuuhun. Tuona aamuna metrossa matkalla juna-asemalle oli täpötäyttä ja hiirenhiljaista, kaikki tuntuivat olevan yksin. Rullaportaisiin tunkeminen oli koomisella tasolla. Mainokset huusivat proteiinia ja lomamatkoja. Kuinka pitkään tämä mylly jatkuu, ennenkuin on aikaa itselle? Sieltä tuli ”ruuhkabussissa leijuvat unelmat”, joiden toteuttamisen perään haaveillaan matkalla töihin.

Hennalla oli pyörinyt mielessä kertsin aloitus ”Kuuleeko maa?”, ja hän yhdisti nämä ajatukset taidokkaasti melkein valmiiksi tekstiksi. Koemme, että biisileireille on hyvä olla jotain valmista tekstimatskua olemassa. Sävel, soinnut ja demotuotanto onnistuu helposti, mutta muille artisteille sanoittaminen on jotenkin äärimmäisen kummallisen tuntuista. Siispä aloitimme aihepiirien miettimisen ja tekstittämisen jo junassa.

Biisileirillä syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö biisi tuntuisi tärkeältä. Päinvastoin, nyt kun kappale ei ole niin henkilökohtainen, on sitä pystynyt tuotantovaiheessa katsomaan paremmin ulkoa päin. Tällä kertaa tuli tehtyä poikkeuksellisen monta eri versiota ja viikottain työtunteja, ennenkuin päädyimme julkaistavaan versioon.

Ehkäpä kasaan jossain vaiheessa äänikollaasin erilaisista sovituksista 🙂 Olennaisin ero nykyisen ja vanhojen versioiden välillä on se, että julkaisuversiossa soi paljon vähemmän kamaa. Halusin ilmavan, hengittävän version.

Edellisellä singlellä kuultiin pelkästään Hennan ja Lassen laulua, soittoa ja ohjelmointia. Tällä kertaa isossa roolissa ovat Jussi Turusen sähkökitarat ja Mikko Variksen rummut. Tosin juuri Mikon rummuista leikkasin viimeisestä versiosta paljon pois – hänen tarjoamansa Balkan-komppaus toimi kyllä mainiosti, mutta tässä tapauksessa halusin ilmavuutta kertosäkeeseen. Mikon rummut soivat kuitenkin alkuperäisessä muodossaan a-osissa ja c-osassa (kitarasoolon alla). Kertosäkeessä käytin hänen setistään ainoastaan bassorumpua. Vähän kyllä hirvitti laittaa hänen kuultavakseen näin leikelty versio 🙂

Iso osa biisin soundimaailmaa on vuodenvaihteessa hankkimamme Minilogue-syntikka. Tämä täysin analoginen peli tarjoili meille mm. bassot ja synariffin.

Allekirjoittanut ei ole kummoinen kitaristi, mutta niinpä vaan kertsissä soi melkoisen framilla soittamani neljään kertaan tuplattu akustinen kitara. Hahaa!

Iso kiitos tästä julkaisusta kuuluu muille Joensuun SF Soundilla järjestetyn biisileirin osallistujille. Kirjoitimme biisin kahdestaan Hennan kanssa, mutta aivan hurjan tärkeä itseluottamusbuusti tuli palautteesta, jota saimme mm. Aku Rannilalta ja Saara Törmältä. Arvostamme!

<3 Lasse

PS. Ai niin, törkeen hieno videokin on! Kato vaikka

Häiriö kiilaa kärkeen

Tänä viikonloppuna on tapahtunut jotain merkittävää: uusimman julkaisumme Häiriön Spotify-kuuntelukertojen määrä on ylittänyt UMK15-biisimme Sydän ei nukun kuuntelukertojen määrän.

Eihän tämä mikään suuri päätavoite ole ollut, mutta tuntuu silti mukavalta, että olemme nyt ikään kuin ohittaneet parin vuoden takaisen sukseen ja siirtyneet eteenpäin (vaikka edelleen arvostammekin sitä mitä UMK meille toi!).

Ei sitä sukseeta tietty aina voi kuulijamäärällä mitata – Sydän ei nukun vanavedessä rohkaistuimme tekemään kokonaisen tupla-albumin. Se on varsinkin allekirjoittaneella (Lasse) ollut vuosia mielessä, kun olen teinistä lähtien fanittanut isoja albumikokonaisuuksia. Esimerkkinä The Who:n Tommy ja Pink Floydin The Wall. Pyrimme kertomaan vivahteikkaan tarinan olematta kuitenkaan liian ryppyotsaisia. Mielestäni tupla-albumi on edelleen erittäin onnistunut, eli ns. suksee 🙂 Olimme tietenkin pettyneitä siihen kun siitä ei juuri mikään media kirjoittanut, mutta hitot siitä. Elämä jatkuu.

Henna Helasvuo lauluäänityksissä talvella 2017.

Tupla-albumin jälkeen aloimme suoraan kirjoittamaan lisää materiaalia. Levyt tuppaavat olemaan aina reaktioita edelliseen levyyn, joten nyt tarinallisuuden vastapainoksi teemme ”helppoa pop-levyä”. Helppo pop-levy ei vaan ole millään muotoa helppoa tehdä 🙂 Tämä ei tarkoita sitä, että kosiskelisimme yleisöä yrittämällä tehdä singlejä, jotka miellyttäisivät mahdollisimman monia. Esim. jotain soittolistapäällikköä. Emme me edes osaisi tehdä sellaisia singlejä. Joskus olen hairahtunut sellaista yrittämään ja epäonnistunut surkeasti. Sitten olen sisuuntunut ja kauan sitten tajunnut, että minkä tahansa suuruinen suksee pitää lähteä omista musiikillisista visioista. Jos se ei niistä lähde, niin sitten se ei vaan lähde. Ainut mitä voit tehdä, on musaa joka miellyttää itseäsi. Jos se miellyttää muitakin, on se mainio bonus. Hyvä niin!

Levyn synasoundit menevät uusiksi, kun innostuimme analogisista syntikoista.

Biisimäärän puolesta olisimme voineet julkaista albumin jo syksyllä 2016, mutta silloin kasassa ollut materiaali tuntui osittain hieman synkältä. Haluamme nyt valoa ja energiaa. Valon ja energian albumi on nyt tulossa, ja muutamaa biisiä vaille sävellettynä. Häiriö oli sen ensimmäinen single. Toinen on nimeltään Aurinkoo marsilaisten kaa, ja se tulee ulos maaliskuussa. Teemme näillä näkymin toukokuussa vielä kolmannenkin singlen ennen levyn julkaisua.

<3 Lasse

PS. Jos et ole vielä kuullut tupla-albumiamme, tässä sen ensimmäinen osa. Ja YY-KAA-KOO-NEE

Häiriö-biisin Ableton-tuotantosessio avattuna

Moro,

ja tällä kertaa oikein videon välityksellä! Lasse availee Häiriö-singlen Ableton-sessiota ja kertoo minkälaisia raitoja kappale sisältää. Jos tällaiset jutut kiinnostavat, niistä voi kysellä vaikkapa postaamalla meidän Facebook-sivullemme.

Tärkeimmät tässä tuotannossa käytetyt softat:

  • Sylenth1 (se a-osan napsuttava syna)
  • Z3TA+2
  • Ableton Sampler & Collision
  • Max 4 Live Bass
  • Slate Digital Virtual Mix Rack
  • Valhalla Vintage Verb & Valhalla Shimmer

Lauluraita on äänitetty Røde NT1000 -mikillä Focusriten EQ:n ja kompressorin läpi.

Erikoisuutena tässä biisissä ei kuulla Jussin kitaraa lainkaan, mutta sitä on kyllä melkein kaikissa muissa uusissa biiseissä. Jussin kädenjälki kyllä näkyy suuresti aivan törkeän hienolla videolla.

Tsekkaa tästä biisin video:

 

Ja lisää toki kappale myös Spotify-listallesi:

-Lasse

Häiriö.

Nyt ei tuu pitkää bloggausta ku oon niin tohkeissani… MEIDÄN UUS SINKKU ON NYT JULKAISTU!!!! Saa jakaa somessa, saa kommentoida, saa tykkäillä, saa olla jopa tykkäämättä. Mutta tykkäät kuiteski.

Video:

Mitalikahvien paikka.

-Lasse <3

 

Häiriö kahden viikon päästä

Pihka ja myrsky astuu 23.11.2016 uusille urille, julkisestikin. Kahden viikon päästä! Omissa päissämme olemme olleet niillä urilla jo alkuvuodesta lähtien. Työvälineet vaihtuivat perinteisistä bändisoittimista koneisiin, ja se tuntuu edelleen inspiroivalta valinnalta.

Paradoksaalisesti soundimme on mennyt orgaanisempaan suuntaan. Koneiden käyttö ei tarkoita suinkaan sitä, että musiikkimme olisi koneilla siloiteltua ja helpompaa tehdä. Koneet avaavat paljon laajemman paletin soundia kuin rokkibändi. Olemme vaikkapa käyneet kilkuttelemassa sillan kaidetta perkussioksi, laittaneet sen sampleriin ja muovanneet sen ääntä. Myös ihmisääni on uudessa materiaalissa suuressa osassa. Olemme lauleskelleet ja hönkineet kovalevylle suuren määrän pieniä pätkiä omia ääniämme, ja muovanneet niistä samplerilla audiota tuotantoja varten.

Muutos johtuu myös siitä, että minä ja Henna olemme alkaneet kuuntelemaan koneellisempaa musiikkia, mistä voit lukea tämän blogin aiemmista kirjoituksista. Sound design vetää puoleensa. Kuinka tehdä soundi, jota ei ole aiemmin kuultu? Ei se ainakaan snaresta tai sähkökitarasta lähde.

Häiriö-biisi oli ensimmäinen teos, jonka saimme tällä uudella tavalla aikaiseksi. Se on tehty jo maaliskuussa 2016, ihan masterointiin saakka. Toki olemme senkin jälkeen jo paljon kehittyneet, mutta emme nähneet syytä alkaa muuttelemaan masteria tätä julkaisua varten, koska se kuulostaa edelleen innostavalta.

Henna teki sävelen, sanat ja soinnut. Minä otin kopin sessiosta, joka sisälsi ainoastaan tuon lead-lauluoton sekä soinnut pianolla. Rakentelin sovitusta kolme täyttä työpäivää. Siihen sisältyy rumpukonetta, kahta eri syntikkaa ja hirmuinen määrä minun muokattua lauluani. Jussin soittoa ei tällä biisillä kuulla, mutta kaikilla muilla uusilla biiseillä kuullaan.

En tiedä koska kolmas albumimme tulee. Eipä sillä kai kiirettä, koska edellisestä levystä on aikaa vain vuosi. Ja sekin oli tupla.

Edellisen levyn jälkeen takki oli tyhjä – minun säveltäjän ja sanoittajan takkini nimittäin. Tuplalevy tuntuu edelleen urani magnum opukselta. Siinä käytiin läpi todella henkilökohtaisia asioita, ja sen kuunteleminen saa minulle edelleen palan kurkkuun. Levy on oikein onnistunut (ainoastaan ensimmäisen puoliskon miksaus kuulostaa nykyään korvaani tukkoiselta).

Kaupallisesti tuplalevy jäi omituisen vähälle huomiolle. Tiedän, että nyt ei ole aika jolloin albumit -varsinkaan tupla-albumit- ovat erityisen pop. Mutta silti. Soundi tai Rumba eivät edes arvioineet. Kun julkaisimme Ota tai jätä -singlen, median huomio oli sitä luokkaa, että sama kun emme olisi julkaisseet ollenkaan. Vaikka oli tujakka video ja kaikki.

Tästä voisi varmaan katkeroitua, mutta katseet olivat koko ajan niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei asiaa tullut edes mietittyä. Fiilis omasta musasta on ollut jatkuvasti oikein hyvä.

Takin tyhjeneminen säveltäjänä ja sanoittajana ei nimittäin haittaa yhtään. Niiden aika tulee vielä takaisin. Tällä hetkellä kiinnostukseni on tuottamisessa ja sound designissa. Haluan ennen kaikkea tehdä kiinnostavaa soundia, semmoista joka laittaa aivot solmuun, tai sitten ihan korvakarkkia. Häiriö-single kuuluu enemmän siihen korvakarkki-osastoon!

Kaikki kuitenkin tietysti lähtee aina hyvästä biisistä. Hennalta ei ole se hana tyrehtynyt, vaan matskua tulee paljon. Minultakin tulee biisi tai kaksi silloin tällöin, mutta ne ovat sellaista instrumentaalikamaa, jota voisi vaikka tanssia klubilla.

Halutessamme voisimme jo nyt julkaista täyspitkän albumin, mutta tällä kertaa emme pidä kiirettä. Julkaisemme sinkkuja kaikessa rauhassa. Toiveet Häiriö-singlen suhteen ovat kuitenkin korkealla, meidän mielestämme se oikeasti piristäisi radion soittolistaa!

Tulkaahan moikkailemaan ja katsomaan singlen julkaisukeikkaa Bar Kapsäkkiin (Kurvi, Helsinki) 23.11. klo 20.

-Lasse

PS. Koska tykkään tehdä listoja kuuntelemistani levyistä, listaan nytkin viime aikojen inspiraation lähteet:

  • Tove Lo: Lady Wood
  • Rödsögården: Dead Ends
  • BT: _
  • Empire Of The Sun: Two Vines
  • The Naked And Famous: Simple Forms
  • Sanni: Sanni
  • Mutemath: Changes
  • Ghost: Popestar

Myrskytuulta ja Meripihkaa Semifinalissa 10.9.2016

Saimme uudenlaisen live-settimme kunnolla rullaamaan ensimmäistä kertaa Rauman Blue Sea Film Festivalilla elokuussa, joten Semifinalin keikkaan valmistautuminen ei aiheuttanut enää samalla tavalla harmaita hiuksia. Ajattelimme soittaa helsinkiläisille about saman setin, ja pitää torstaina ennen keikkaa vain setti läpi -tyyppisen treenin.

Olimme työstäneet noin viikon verran varsin riemukasta käännöstä / cover-versiota The Ark -yhtyeen Echo Chamber -biisistä. Kyseessä on Pihka ja myrskyn historian ensimmäinen cover-kappale, ja nyt se on jo levytettykin. Se toivottavasti saadaan julkaistua syksyn tai talven aikana!

Torstain treeneissä setin läpisoiton jälkeen Jussi ihmetteli että eikös me soiteta sitä arkkibiisiä keikalla. No hitsiläinen, soitetaan. Valmistelimme live-version kappaleesta, mikä venytti lyhyet treenit viiden tunnin mittaisiksi. Mutta kyllä se kannatti.

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Keikkakumppanina Semifinalissa oli mainio MeriTuuli-yhtye akustisella kokoonpanollaan. Tyttöjen erittäin komeaa stemmalaulua ja soittoa olisi varmasti kuunnellut hyvin mielellään, mikäli oma keikka ei olisi pyörinyt koko ajan mielessä. Ylipäätään, ennen omaa keikkaa on mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään. Itse asiassa tällä kertaa jännitti jotenkin tavallista enemmän. Olisiko se coverin ensiesitys joka sai tärinät päälle.

Muutamista pikkumokista huolimatta keikka meni kuitenkin loistavasti, ja paikalle saapunut 20-30 hengen yleisö tuntui pitävän kuulemastaan. Coverin ensiesitys meni nappiin. Harmittavasti tässä vaiheessa ei ole hyvää kuvamateriaalia tarjolla, mutta eräs yleisön edustaja videoi muutaman kappaleen. Palataan siis mahdollisesti niiden muodossa asiaan. Nyt joudutte tyytymään kuvaan epäselvästä biisilistastani 🙂

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Pihkis Helsingissä seuraavan kerran 23.11.2016, paikkana Bar Kapsäkki. Tulkaas sinne sankoin joukoin!

-Lasse

Meteotsunameista viis, me soitetaan Rantabileissä!

Olen tässä mietiskellyt, että kuuluvatko Tero Hetero -keikkareissujen kuvaukset tähän Pihkis-blogiin. Olen tullut siihen tulokseen että kyllä tämä on siihenkin sopiva foorumi. Tykkään höpötellä näiden reissujen pienistä sattumuksista, ja Teron musa on ihan yhtä paljon meidän omaa musaa kuin Pihkis-musakin.

Jyväskylän Seta ry järjesti perinteiset Rantabileensä Kivelänrannassa lyhyellä varoitusajalla, ja Unzyme-yhtyeen lisäksi sinne buukattiin muunsukupuolinen rap-artisti Tero Hetero (jonka bändissä siis minä ja Pihkis-Henna). No mikäs siinä, sopivaa yleisöä tiedossa, eikä muita keikkasuunnitelmia viikonlopulle.

Meillä oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa käytössämme oma keikka-auto, johon juuri lähdin yhteisomistajaksi. Keikalle lähtöön liittyy yleensä joko melkoinen roudausruljanssi julkisilla kulkuvälineillä, tai auton lainaaminen kaverilta. Tällä kertaa oli oikein mukavaa vain ottaa oma auto ja lastata Teron keikalle tarvittavat välineet studioltamme Kruununhaasta.

Auto ei ole järin suuri, joten tilaa jäi vain vaivoin neljälle ihmiselle. Haimme Teron sekä laulaja Sari Goltzin mukaan Mäntsälästä, ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa.

Rauli-myrsky riehui, näimme kaatuvan puun rikkovan hirviaidan ja hyvä kun auto pysyi tuulessa tiellä. Fiilis oli melko epäuskoinen – tarkoitus kun oli soittaa ulkoilmakeikka rannalla.

Saavuimme paikalle sovitusti tuntia ennen showtimeä, eli klo 21. Vettä tuli vaakasuoraan ja tapahtuman kunniaksi pystytetty sateenkaaribanneri lepatti vimmatusti. Tuli semmoinen olo että äh, ajetaan takaisin. Ei tuohon pysty elektroniikkaa pystyttämään.

Yleisöä oli kuitenkin tullut mestoille joitakin kymmeniä, eli ihan hyvä määrä. Kyllä sillä rokkimeiningin saa aikaiseksi. Lisäksi järjestäjä, Jyväskylän Seta ry:n superkiva puheenjohtaja Petri Janhunen keksi että laitetaan soittokamat pystyyn hieman poispäin rannasta, viereisen mökin eteen tuulensuojaan. Sade lakkasi noin 22, joten pääsimme pystyttämään kamamme Unzymen kanssa.

Reilu tunti aikataulusta jäljessä, eli noin 23:15 pääsimme starttaamaan settimme. Myrsky ei ollut ilmeisestikään haitannut sateenkaarijengiä! Siinä he olivat joraamassa elektronista tanssimusiikkiamme ja meininki oli erittäin hyvä. Joskin aika pimeä, sillä keikkamme aikaan Unzymen valoshow ei ollut ihan vielä valmis. Se ei tuntunut haittaavan ketään. Mitä nyt jouduin hieman välillä laittamaan kännykästä valoa että osasin painaa oikeaa nappia kontrollereistani.

Saimme keikan jälkeen runsaasti innostunutta palautetta yleisöltä, sekä katsoimme Unzymen oikein hienosti toimivan keikan. Pimeys toi roudaamiseen mukavasti lisähaastetta, se kun on niin tylsää muuten. Sari näytti valoa ja minä kelasin piuhaa.

Unzyme järjesti messevät metsäreivit.

Unzyme pisti pystyyn messevät metsäreivit.

Noin klo 02 pääsimme lähtemään Helsinkiin päin. Meidän tuli ajaa yötä myöten takaisin kotiin, sillä seuraavana päivänä olisi studiohommia tiedossa. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen autosta alkoi kuulua kummaa korinaa, eikä matkanteko ongelmien googlettamisista huolimatta voinut jatkua. Soitimme Unzyme-Joonalle että mahtuisikohan sinne vielä neljä tyyppiä yöpymään. Joona ja hänen kämppiksensä ovat onneksi erittäin mukavaa ja joustavaa sakkia! Köröttelimme neljääkymppiä takaisin Jyväskylään.

Seuraavana aamuna (eli muutaman tunnin unien jälkeen) saimme maittavan jäätelö-pannariaamiaisen, joten harmitus auton suhteen hävisi tehokkaasti. Lähdimme bussilla Helsinkiin studiotöihin, ja ainoaksi ongelmaksi jäi se, että soittokamamme jäivät Jyväskylään. Ne pitää hakea sieltä tämän viikon loppuun mennessä. Jotenkin. Eli takaisin autonlainailubisneksiin.

File 29.8.2016 8.21.59

Rokkii ja glamourii!

-Lasse

PS. Pahoittelen Tero-keikkakuvien puutetta, mutta keikalla oli oikeasti niin pimeää että kuvauksesta ei tullut mitään.

PPS. Nähään Semifinalin Pihka ja myrsky -keikalla la 10.9.!

Rööperifest, Feministinen puistojuhla ja Blue Sea Film Festival 2016

Takana on melkoinen superviikonloppu, johon mahtui kokonaiset kolme keikkaa. Torstaina olimme soittamassa Helsingissä, Rööperifest-tapahtumassa. Lauantaina esiinnyimme Tero Heteron kanssa Helsingin Pengerpuistossa klo 14, sekä Pihka ja myrskyn kanssa Raumalla, Blue Sea Film Festivalilla klo 22:30.

Treenasimme varmaan eniten mitä koskaan yhtä keikkarypästä varten on treenattu, sillä uudella live-setupillamme ei oltu tehty vielä kovinkaan pitkiä esiintymisiä. Mukana oli jo keväänkin keikoilla kuultuja uusia biisejä, sekä ihan uusia remixejä vanhoista kappaleista. On ollut varsin antoisaa vääntää Abletonilla näitä uusia versioita! Jotkut versiot eroavat levytetyistä paljonkin, jotkut eivät niinkään. Toisinaan on tullut testailun jälkeen sellainen fiilis että eipä tähän originaaliin kannata kajota. Enimmäkseen uudet versiot ovat kuitenkin erittäin innostavia, esimerkiksi Perusihminen ja Pukukoppi kuuluvat suosikkeihini. Poimimme treenatessa parhaat palat settiin mukaan. Painotus on tietenkin ihan uusissa kappaleissa, niissä jotka on sovitettu suoraan tätä nykyistä trio-kokoonpanoa varten.

Vanhojen biisien live-versioista, ”remixeistä” tekisi mieli tehdä joku julkaisu. Ne ovat niin hyviä. Ehkäpä syksyllä jo! Katsotaan miten aika riittää.

Keikoilla oli ensimmäistä kertaa mukana live-miksaaja Niina Hartikainen, eli Tero Hetero. Sama jäbä. Hän on nykyään innostunut räppäämisestä ja biisinkirjoittamisesta, mutta musateknologian koulutus pätevöittää hänet vaikkapa miksaamaan keikkoja. Minua on aina kiinnostanut laulujemme efektointi keikoilla, mutta sitä en tietenkään itse musisoidessani voi tehdä. Yleensä keikkamme on miksannut ”paikan jäbä”, eli keikkapaikan oma ääniteknikko. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta etu on toki melkoinen jos miksaaja tietää kappaleet tarkkaan. Silloin voi tehdä isompia liikkeitä esimerkiksi kaikuefektien kanssa. Niina tuli siis treeneihimme mukaan.

Treeneissä oli melkoinen tekniikkasäätö päällä, kun piti keksiä kaikki signaalireititykset yms. aivan alusta. Toisaalta se on erittäin mukavaa, koska tykkään miettiä näitä asioita. Toisaalta meni välillä hermot, kun mikään ei meinannut toimia. Meidän tapauksessamme hermojen menetys treeneissä tarkoittaa pientä tiuskimista puolin ja toisin, ei mitään vakavaa. Pieni tauko ja joku verensokeria nostattava välipala yleensä palauttaa sovun!

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Lasse ja soitinpöytä studiolla.

Keskiviikkona 17.8., eli päivää ennen Rööperifestin keikkaa soitto ja efektointi sujui jo erittäin mainiosti, joten mieli oli levollinen ja innokas. Rööperifestin soundcheck-aikataulusta ei ollut kuitenkaan vielä päivällä tietoa, mikä hieman huolestutti. Päätimme tehdä esiintymisen akustisena, mikäli soundcheckiä ei saataisi järjestymään. Uudet systeemimme kuitenkin vaatisivat harjoituksista huolimatta suurta tarkkuutta sujuakseen. Keikka olisi kuitenkin vain vartin mittainen ja vaihtoaikaa edellisen esiintyjän jälkeen hurja 5 minuuttia (joku 20 minuuttiakin olisi tiukka vaihto, vaikka systeemeihin oli hyvä rutiini!).

Lopulta soundcheck-aikataulu saatiin sovittua keikkapäivälle klo 14. Menisimme siis sähköisellä setillä.

Roudasimme kamat paikalle keikkapäivänä ja kasasimme ne lavalle check-aikataulun mukaisesti. Kun ilmoitimme paikan henkilökunnalle olevamme valmiina tsekkaamaan, saimme vastaukseksi ystävällisesti naureskellen, ettei täällä kukaan tee soundcheckiä. Mikrofonit eivät edes vielä ole saapuneet paikalle. Täällä on kaikki kesken. Kaikki saataisiin kyllä valmiiksi klo 15 mennessä, jolloin tapahtuman oli määrä alkaa.

Aha, ei siis checkiä. Ilmeinen kommunikaatiokatkos järjestäjän ja tekniikan välillä, mitä nyt aina välillä sattuu. Aikataulu vaikutti hankalahkolta. Roudasimme kaikki sähköiseen settiin tarvittavat kamamme (yksi autollinen) takaisin studiolle ja treenasimme akustisen setin.

Rööperifest-ohjelma oli melkoista aikataulutykitystä: 6 tuntia tavaraa, vaihto 20 minuutin välein. Esiinnyimme klo 18, ja akustinen setti toimi lopulta oikein hyvin! Eihän siinä mitään muuten, mutta aika paljon vähemmällä vaivalla oltaisiin päästy jos meille ei olisi luvattu tuota klo 14 -soundcheckiä. Toisaalta, tulipahan harjoiteltua mahdollisimman nopea keikkasetin kasaaminen lavalle.

Henna @ Rööperifest 2016

Henna @ Rööperifest 2016

Lauantai 20.8. hieman hirvitti etukäteen, kuten kahden keikan päivillä on tapana. Tero Hetero -esiintyminen tapahtui jo klo 14. Avasimme Feministinen puistojuhla -tapahtuman. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja piknik-henkinen. Lavahenkilökunta oli supermukavaa tiukasta aikataulusta huolimatta.

Saavuimme paikalle sovitusti puoli tuntia ennen keikkaa, 13:30. Siinä ehtii ihan hyvin rakentamaan kamat ja tarkistamaan että kaikesta kuuluu ääntä. Teron tapauksessa emme olleet niin tarkan soundcheckin tarpeessa, koska setti on tuttu.

Klo 14 on ehkä hieman hankala päästä keikkafiilikseen, mutta parin biisin päästä se lähti. Keikka oli viiden biisin mittainen, joten riemua ei kestänyt kovin kauaa. Laatu kuitenkin korvaa aina määrän, joten olimme erittäin onnellisia tästä keikasta! Ja toivotamme onnea Feministisen puolueen pyrkimyksille.

Teron keikan jälkeen haimme Jussin kamoineen studiolta, ja lähdimme ajamaan kohti Raumaa.

Rauman Blue Sea Film Festivalille meiltä oli tilauksessa 90 minuutin mittainen esiintyminen, mikä oli oikein mukava haaste. No, ihan 90 minuuttiin emme kestossa yltäneet, mutta saimme kuitenkin luvan kanssa testata yleisön edessä kaikki biisit, jotka vähänkin koimme toimiviksi.

Ihana Vanha Rauma, ihanat puutalot, ihana järjestäjä-Timo! Oli nimittäin tervetullut olo, kiitokset siitä. Ehdimme mainiosti ennen keikkaa Raumalle, ja kamojen kasaamiseen ja soundcheckiin jäi aikaa miltei tunti.

Backstagemme sijaitsi Amarillossa, jonka läpi kävellessämme tuli hieman Twin Peaks -fiilis: kaikki tuntuivat jotenkin tuijottavan meitä. En ollut porukastamme ainoa, jolle tuli tämä tunnelma! Ehkä joensuuta puhuvat stadin hipsterit olivat outo näky…

Tästä suorastaan intoa puhkuen lähdimme keikalle! Pientä järjestyshäiriötä juuri ennen keikkaa ja allekirjoittanut mokasi ensimmäisen biisin startin. Oho. Sen jälkeen kävimme täysiä päin. Muutamalle katsojalle elektroninen elämöintimme oli selvästikin liikaa, ja he poistuivat paikalta. Pöytiin jäi kuitenkin merkittävä määrä porukkaa, jotka selvästikin diggailivat, vaikka eivät varmasti tienneet montaakaan biisiä ennakkoon. Aplodit olivat lämpimiä ja innokkaita, sekä välispiikeissä yleisön kanssa juttelu muodostui rennoksi ja välittömäksi.

Suosikkihetkiäni keikalta:

  • Naamio, vielä julkaisematon kappale, joka lähti nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lentoon. Se on hidastempoinen kappale, mutta ei tunnu slovarilta. Se tuntuu irroittelulta. Hitsi että Jussi soitti hienosti.
  • O-o-outo, myöskin vielä julkaisematon kappale. Raumalla se soitettiin melkein kokonaan uusitulla tekstillä, joten tavallaan se sai debyyttinsä. Se sai minut pomppimaan.
  • Kalenteri. Yleisö eli hienosti mukana tekstissä.
  • Pukukoppi. Tämä versio on hyvä manifesti nykyisen soundimme cooliudesta 🙂

Keikan jälkeen saimme runsaasti positiivista palautetta ja yhden kiinnostavan yhteistyöehdotuksen. Saas nähdä mitä se joskus tuottaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Rauman hotellin pihasta lähdössä keikkapäivän jälkeisenä aamuna. Kiitos Rauma ja hei hei, ensi kertaan!

Seuraava keikka on 10.9.2016 Helsingin Semifinal-ravintolassa. Tulukee sinne. On hyvä. Siellä on myös ihana MeriTuuli.

Kiitos Helsinki ja Rauma. Super.

-Lasse