Paina kaasuu, kaikki muuttuu

Tuntuu todella hurjalta, että tämä biisi on nyt singlenä kuultavissa. Olin pitkään varma, että seuraava singlemme on jo 2016 keikoillakin kuultu O-o-outo. Molemmat ovat henkilökohtaisia, oman elämän piiristä kirjoitettuja lauluja. O-o-outo on helpompi kappale, se näyttäytyy minulle voimakkaan melodisena ja pirteänä biisinä. Paina kaasuu, kaikki muuttuu taas tuntuu olevan pohtivampi ja rajumpi.

Kun julkaisimme Häiriön, tuntui siltä että se on iskevin biisimme koskaan. Samoin edellinen single Aurinkoo marsilaisten kaa, se tuntui vaan koventavan panoksia. Paina kaasuu, kaikki muuttuu menee jonnekin aivan eri suuntaan. En kuitenkaan voi olla kuuntelematta sitä. Se vaan vetää puoleensa. Gut feel 🙂 Nyt pitää laittaa kuultavaksi just tällaista.

Tavallaan jännittää aivan hemmetisti, koska pidän itse biisin soinnista niin kovin. Tavallaan ei jännitä, koska tämä on meidän juttu nyt, ihan sama mitä ihmiset siitä sanovat.

Mikä voisi mennä vikaan, miksi jännittää? Pelottaa ettei kukaan kuuntele, ei ketään kiinnosta, biisi uppoaa vain loputtomaan Spotify-virtaan. Että ”tämä on 3/5, ihan kiva, jaksoin kuunnella ekan kertsin loppuun asti.” SIELLÄ ON IHANA KITARASOOLO JA MODULAARISYNALLA TEHTY RIFFI JA KAIKKEE! Ja onhan tähän laitettu työtunteja ilman mitään apurahoja ihan todella todella paljon.

Ja ne työtunnit kyllä ollaan tehty tosi mieluusti, joten ei ole tarkoitus vaikuttaa mitenkään myrtsiltä tässä. Jos vaikutan niin se johtunee ärhäkästä kuumeesta ja syysflunssasta, jota poden kirjoitushetkellä kotisohvalla.

Mitäs me tähän biisiin sitten ollaan äänitetty? Kappale lähti liikkeelle intron synariffistä, joka on tehty uudella, ihanalla Eurorack-modulaarisynallani. Se ei valmistu koskaan, aina voi kolvata uusia moduleita 🙂 Kyllä, ostin tuossa keväällä kolvin ja aloin rakentamaan syntikoita. Onpahan sitten ainakin omat soundit!

Jussi tuplasi synariffin rytmiikan äkäisellä kitaralla, jonka referenssinä toimi usein käytetty Mew. Myös bassokitaraa soitettiin, ja sen referenssinä oli 2000-luvun huudeilla soinut Crazy Town -yhtyeen hitti Butterfly. Jep, se on ihan kauhea kappale. Mutta sen tuotantoon sämplätty Red Hot Chili Peppersin biisi Pretty Little Ditty on aivan ihana! Tietääkseni se on ensimmäinen biisi, jonka John Frusciante ja Flea ovat jamitelleet kasaan yhdessä.

Butterfly-bassosta on leikattu bassotaajuudet pois, ja varsinaiset alapään jyrinät tulevat Arturia MicroBrute -syntikasta.

Hennan soittama sähköpianosoundi on kotoisin softasyna Serumista. Tykkään yhdistää modernia tekniikkaa ja vanhan liiton analogisia soundeja. En tykkää sellaisesta dogmaattisesta ajattelusta, että analoginen olisi jotenkin parempi ja aidompi. Se on vain eri tavalla inspiroiva.

Lead-laulun suhteen taisi taas käydä niin, että lopullisessa tuotannossa soi alkuperäinen demolaulu. Jossain vaiheessa ajattelin, että Henna voisi vetää tämän. Oma falsettini kuitenkin soi biisissä aivan kivasti. Henna sovitti biisiin kuitenkin upeat stemmat.

Kitarasooloa ei oikeastaan ajateltu soolona, vaikka se sellaisena nyt ehkä esiintyykin. Enemmänkin instrumentaalivälikkeenä. Mutta onhan se kiva että biisissä on kitarasoolo! Sen taustalla olevat synaiskut ovat tehty täsmälleen samalla TAL Noisemaker -synan soundilla, kuin edellisen levyyn avaavan Kivijalka-biisin iskut.

Lopuksi Mikko soitti biisiin rummut. Kyllä, ne on tehty viimeisenä! Yleensä tuotantoa rakentaessa on kivaa tehdä ensin kunnon rumpupohja, mutta se johtaa yleensä tilanteeseen jossa rumpali joutuu vetämään vaan jonkun rupisen demoakkarin päälle. Onhan se eri juttu soittaa melkein valmiin tuotannon päälle.

Toki joku voisi mieluummin treenata biisin bändin kanssa ja äänittää pohjat livenä. Itsekin tekisin usein mieluusti niin. Harvoin on kuitenkaan sellainen tilanne, että se olisi järkevää. Jos on jo studiossa rakennettu toimiva sovitus, bändi voi seurata sitä.

Sovitusta rakentaessa soitimme isotomi-soundeja Alesis Samplepad -rumpupädeillä. Nämä pidettiin lopullisessa versiossa mukana, joten biisin rumpuraita on yhdistelmä Mikon rumpusettiä ja konesoundeja.

Introssa on aika cool hengitysääni. Leikkasin sen sinne jostain kohti omaa lauluraitaani. Kuuntelin Imagine Dragonsia ja siellä oli jossain hieno hengitysääni. Pölliti pölliti.

Biisi on miksattu Ableton Livellä käyttäen lähinnä iZotopen ja Soundtoysin plugareita.

Kyllä musiikin tekeminen on parasta! <3 Biisiä sit saa jakaa somessa. Se on aina ihan käsittämättömän kivaa kun joku ulkopuolinen heppu jakaa meidän biisejä.

-Lasse

PS. Tsekkaa uudet promokuvat tuolta pressikuvat-tabista kans!

Tero ja Valas

Toissapäivänä, perjantantaina 18.8.2017 julkaistiin meille todella tärkeä kappale: Tero Heteron Valas. Se on tehty julkaisemattoman Pihka ja myrsky -kappaleen pohjalta. Pihkis-muodossa kappale ei koskaan lähtenyt sataprosenttisesti lentoon, mutta kun keksimme ottaa siitä laulut pois ja laittaa Teron räpit tilalle, homma alkoi toimimaan. Vielä kun (Teron bändin laulaja) Sari Goltz heitti siihen eteerisen laululoopin räppiä tukemaan, lentoprosentti nousi jonnekin 110% tienoille.

Kappaletta esitettiin ensimmäisen kerran Lassen ja Hennan duokeikalla Helsingin Ugglassa marraskuussa 2015. Kyseessä oli PihkaSound-nimellä tehty DJ-henkinen keikka, jolla soitettiin tekemiämme elektronisia remix-versioita Pihkis- sekä muidenkin artistien biiseistä. Allekirjoittanut ohjasi biittejä ja Henna soitti koskettimia. Keikka aloitettiin biisiraakileella, josta myöhemmin tuli Valas.

Teimme kappaleeseen sanat ja melodian, jotka ihan äänitettiin ja miksattiin. Jussi soitti mainion Whammy-kitaran kertsiin. Tuotanto oli käytännössä valmis. Kun Pihka ja myrskyn kolmatta levyä varten alkoi kertymään biisejä, teos tuntui kuitenkin vääjäämättä jäävän albumin ulkopuolelle. Otimme laulut pois ja annoimme sen Terolle käsiteltäväksi.

Tero kirjoitti ihanan tekstin siitä, kuinka asiat pitää laittaa perspektiiviin. Räp-osuutta hiottiin todella tarkkaan, jotta siihen saatiin biisin vaatima unenomainen tunnelma ja flow. Varsinkin toinen säkeistö (sukelletaan kohti meren äärii / ei tääl oo / valintoja väärii…) vaati paljon töitä, mutta se kannatti. Kertosäkeenä käytimme alkuperäisen synariffin melodiaa, johon teimme 4-ääniset stemmat. Henna sovitti biisin loppuun huikean jousiarrin, jonka kävi studiollamme soittamassa Noora Nietosvuori.

On hauskaa vertailla pitkään työstön alla olleiden biisien vanhoja versioita nykyiseen! Alkuperäisiä elementtejä tässä on paljonkin, vaikka biisi on aivan eri. Enjoy.

-Lasse

PS. Nyt Spotifyssä saatavilla oleva versio on lyhennetty Radio Edit. Tero Heteron albumille tulee lähes 5-minuuttinen täyspitkä versio.

Ahon laitaa levyntekoon

Blogin kansikuva on matkalta studiollemme Helsingin Arabiaan. Kuuden kilometrin matka taittuu tietenkin mukavimmin pyörällä, ja matkan varrella voi pysähtyä lintutornille. Kansikuva on otettu tornissa. Kyllähän tämä melkoisen hyviä fiiliksiä teettää!

Edellisestä blogauksesta on aikaa viikko, ja melkein joka päivä olen tehnyt täällä jotain 10-12h hommia Pihka ja myrskyn kolmannen pitkäsoiton eteen 🙂 Viime tiistaina äänitin oman levyn sijasta Maidens of the North -metallibändin laulajia, ja eilen kävimme Tero Heteron kanssa soittamassa Tampereella Pirkanmaa Pride -tapahtumassa, mutta muuten.

Viime blogissa mainitsemani MGMT meets Broder Daniel -työnimellä kulkenut kappale muuttui melkoisesti, mikä ei ole tietty lainkaan tavatonta. Ohjelmoin siihen rummut, jotka kuulostivat enemmän akustiselta rumpusetiltä kuin konerummuilta. Tämä johtaa kysymykseen: miksei siinä sitten ole ”oikeat” rummut? Jep, tulossa on – äänitämme Joensuussa Mikko Variksen kanssa rummut 3-4 biisiin.

Jussi levytti pitkästä aikaa kitaran lisäksi bassoa. Tosin kyseessä oli enemmän baritonikitaran kuuloinen osuus, joka tuki soittamaani synariffiä.

Jussi ja basso. Komea parta on kaverilla!

Jussin kanssa työstettiin myös hänen säveltämäänsä biisiä, joka on toistaiseksi vielä instrumentaali. Olen asettanut itselleni deadlinen valmistaa siihen lauluosuudet ensi viikolla. Se kuulostaa erittäin paljon John Fruscianten The Empyrean -levyltä, jota fanitamme suuresti. Vaikutelmaa korostettiin soittamalla akustista kitaraa pienen paristoilla toimivan Marshall-vahvistimen kautta.

Jostain syystä tämä pikku-Marshall on löytänyt tiensä todella moneen biisiin viime aikoina. Tykkään todella paljon siitä soundista, joka tulee näin:

MicroBrutea patterimarsun läpi.

Analoginen bassosyna MicroBrute soi pikku-Marshallin läpi, ja se äänitetään kondensaattorimikrofonilla. Tämän lisäksi MicroBrutesta menee käsittelemätön signaali suoraan koneelle. Kun näitä kahta raitaa miksaa keskenään, syntyy todella miellyttävää runtua. Olen tehnyt tällä metodilla muutakin kuin bassoja, esimerkiksi perkussioääniä.

Ainoastaan yksi levylle haluamani kappale on vielä täysin korkkaamatta. Se on Hennan tekemä vähäeleinen fiilistelybiisi työnimellä Tuhannesta nollaan. Olen kovin tykästynyt kyseiseen teokseen, onneksi sitäkin päästään pian työstämään.

Henna demottaa biisiään.

Äänitykset jatkuvat toistaiseksi vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna, jonka jälkeen on vuorossa viikon loma. Lomaan kuuluu mm. Coldplayn keikka Brysselissä. Sangen miellyttävää!

-Lasse

Kolmoslevyn loppusuora starttaa

Moro!

Olemme pitäneet pari-kolme kuukautta taukoa Pihka ja myrsky -hommista, mutta nyt ollaan takaisin sorvin äärellä. Meillä on nykyään studio Helsingin Arabiassa, ja täällä olemme tuottaneet muille artisteille musaa. Sitä duunia on ollut jopa niin paljon, että piti oikein sanoa ihmisille, että kesäkuu on sitten pyhitetty omalle musalle. Ongelma on tietenkin erittäin positiivista laatua, koska on erittäin hienoa tehdä musaa erilaisten ihmisten kanssa ja eri tyyleillä. Voinee sanoa että olemme Hennan kanssa tuottajina aivan LIEKEISSÄ! (buukkaa studio: www.pihkassa.com)

Mutta kesäkuu on Pihka ja myrsky -kuukausi. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut puurtaa studiossa kolmannen pitkäsoiton tuotannon valmiiksi 🙂 Henna on tehnyt suurimman osan biisinkirjoitusduunistaan, ja Jussi käy vain välillä soittamassa kitaraosuuksiaan. Levynteko jatkuu varmasti vielä heinä-elokuullekin, mutta pääosa duunista on tarkoitus saada tehtyä nyt kesäkuussa.

Itse asiassa olisimme voineet julkaista levyn jo viime syksynä, mutta silloin kasassa olevien biisien energia ei ollut positiivisen puolella. Niistä kappaleista tiputettiin muutama pois, ja tehtiin uusia tilalle. Yksi uusista biiseistä oli Aurinkoo marsilaisten kaa, joka julkaistiin jo sinkkuna maaliskuussa. Siihen panostettiin suuresti, ja sen vastaanotto oli meille hienoinen pettymys – se kun ei soinut oikein missään. Luulen, että biisi päätyy kuitenkin levylle, pidämme siitä itse niin kovin.

Kirjoitin itse touko-kesäkuun vaihteessa kolme uutta biisiä, joiden työstämisestä aloitan tämän Pihkis-kesäkuun. Työnimet:

  • Mew goes hidas Avicii
  • Broder Daniel goes MGMT
  • Jns UG Radiohead

Yleensä työnimi on tulee biisin lähtökohdasta tai inspiraatiosta. Inspiraatiovaiheessa saa pölliä esikuvilta aika paljonkin asioita, koska seuraavien päivien / viikkojen työstön aikana biisi ei kuitenkaan kuulosta esikuviltaan. Vaan ainoastaan meiltä.

Niin, yksi biisi ottaa 3-5 päivää tuotantoa. Sen jälkeen tietää, onko biisi käyttis. Vai onko ainoastaan joku osa siitä käyttistä. Tai vain teksti. Siinä vaiheessa hylätään kaikki toimimaton ja pidetään toimivat asiat. Rakennetaan niiden ympärille parempi biisi.

Esim. Häiriö-biisin suhteen 3 päivää riitti, ja biisi on julkaistu sellaisenaan. Ne 3 päivää olivatkin melkoista mylläystä. Hennan sävelet ja sanat olivat kuitenkin sen verran vahvaa tavaraa, että hankalaa niitä olisi ollut tuotannolla pilata.

Hennalta lähtöisin olevat biisit syntyvät usein tällä tavalla: äänitämme hänen pianodemonsa studiolla ja sitten sulkeudun äheltämään tuotantoa kolmeksi päiväksi yksin. Jossain vaiheessa Jussi tulee soittamaan kitaraa. Lopuksi ehkä tehdään laulut uusiksi.

Omien biisieni suhteen sävelet ja sanat elävät enemmän tuotannon valmistuessa. Hyvinkin paljon. Joskus saattaa olla pohja valmiina ja kirjoitan uuden melodian siihen päälle. Jos joku asia biisissä tai tuotannossa ei toimi, niin ei se kyllä sinne jää.

Odotan innolla kitarasessioita Jussin kanssa. Ne sessiot tuppaavat nostamaan biisien melodisuuden uudelle tasolle. Kitaran jälkeen saatan poistaa jonkun oman synaraitani tilaa viemästä. Aiemmin, esim. meidän tuplalevyllämme jätin tuotantoihin liikaakin tavaraa, mutta nykyään panostan tuotannon ilmavuuteen.

Viime syksyn negatiivinen energia tuntuu kääntyneen positiiviseksi 🙂 Yritän muistaa kirjoitella blogiin terkkuja pitkin sessioita. Saa nähdä mihin tämä tarina vie.

Otetaanpas vähän kuvia studiolta tässä vaiheessa ->

MicroBrute, muodikas analoginen monosyna. Vastuussa suuresta osasta bassoja, mutta jonkun verran myös efektikäytössä.

Käyn paljon ulkona äänittelemässä sampleja. Esim. hakkaamassa sillankaidetta tai kahistelemassa lehtiä. Siitä tulee hyvää pöhinää ja eloa, sekä itselle hauska audionörtti-fiilis. Leikkelen samplet yleensä tällä Korg Gadget -ohjelmalla.

Iris 2 -softasyna oli parhaita hankintoja ikinä. On varmaan ollut joka biisissä sen jälkeen. Siihen saa ladattua 4 päällekäin soivaa sämpleä, joita voi muokata todella monipuolisesti. Yleensä sämplet ovat omaa laulua. Tulee hyviä orgaanisia ätmös-pädejä!

Tuottajan työpiste. Roudasin mikin laulukopistamme tuohon vasemmalle, niin ei tarvitse joka ottoa mennä koppiin hönkimään. Ikkunoita ei ole – eipähän tule houkutusta lähteä ulos aurinkoon…

Mie oon levytuottaja!

Toiseksi paras hankinta vähään aikaan. Täysin analogisen signaaliketjun omaava vekotin, joka elää välillä täysin omaa elämäänsä. Iloisten yllätysten syna!

Serum taitaa olla nykyään sellainen softasyna, että se pitää olla kaikilla. Eikä suotta – sillä saa loihdittua pikanopeudella järjettömän hyviä soundeja. Visuaalinen feedback on niin hyvää, että sen avulla voin sanoa oppineeni paljon lisää äänen synteesistä noin ylipäätäänkin!

Sunrizer on softasyna, jonka iPad-versiolla tehtiin esim. ”Onko täällä muita” -biisin taustahuminat. Tämä tulee edelleenkin välillä kaivettua esiin.

Synapöytä. Tuohon seinän viereen on kesällä tulossa pienimuotoinen Eurorack-modulaarisyna. Oikealla näkyy osa Hennan työpistettä, johon kuuluvat mm. Alesiksen rumpupädit sekä Nord Electro.

Tauko ohi. Nyt jatkan hommia.

-Lasse <3

Aurinkoo marsilaisten kaa

Paljon siitä on puhuttu ja nyt se on lopultakin kuultavissa: uusi Pihka ja myrsky -single AURINKOO MARSILAISTEN KAA.

Normaalisti tässä vaiheessa on hyvin liikuttuneessa tilassa, kun nämä singlebiisit tuppaavat olemaan niitä ”sydämen biisejä”, sellaisia joihin kaataa palan sieluaan ja siksi ne tuntuvat singlejulkaisun arvoisilta. Mars-biisi tuli meille kuitenkin toista kautta: biisileirillä, jolle minä ja Henna osallistuimme viime marraskuussa Joensuussa. Teimme kappaleita parille major-artistille, ja sääntönä oli pitää parhaat biisit itsellään. Aurinkoo marsilaisten kaa kuulostaa niin paljon Pihkikseltä, että pakkohan tämä oli pitää itsellä.

Marsilaiset-teksti syntyi jo matkalla Joensuuhun. Tuona aamuna metrossa matkalla juna-asemalle oli täpötäyttä ja hiirenhiljaista, kaikki tuntuivat olevan yksin. Rullaportaisiin tunkeminen oli koomisella tasolla. Mainokset huusivat proteiinia ja lomamatkoja. Kuinka pitkään tämä mylly jatkuu, ennenkuin on aikaa itselle? Sieltä tuli ”ruuhkabussissa leijuvat unelmat”, joiden toteuttamisen perään haaveillaan matkalla töihin.

Hennalla oli pyörinyt mielessä kertsin aloitus ”Kuuleeko maa?”, ja hän yhdisti nämä ajatukset taidokkaasti melkein valmiiksi tekstiksi. Koemme, että biisileireille on hyvä olla jotain valmista tekstimatskua olemassa. Sävel, soinnut ja demotuotanto onnistuu helposti, mutta muille artisteille sanoittaminen on jotenkin äärimmäisen kummallisen tuntuista. Siispä aloitimme aihepiirien miettimisen ja tekstittämisen jo junassa.

Biisileirillä syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö biisi tuntuisi tärkeältä. Päinvastoin, nyt kun kappale ei ole niin henkilökohtainen, on sitä pystynyt tuotantovaiheessa katsomaan paremmin ulkoa päin. Tällä kertaa tuli tehtyä poikkeuksellisen monta eri versiota ja viikottain työtunteja, ennenkuin päädyimme julkaistavaan versioon.

Ehkäpä kasaan jossain vaiheessa äänikollaasin erilaisista sovituksista 🙂 Olennaisin ero nykyisen ja vanhojen versioiden välillä on se, että julkaisuversiossa soi paljon vähemmän kamaa. Halusin ilmavan, hengittävän version.

Edellisellä singlellä kuultiin pelkästään Hennan ja Lassen laulua, soittoa ja ohjelmointia. Tällä kertaa isossa roolissa ovat Jussi Turusen sähkökitarat ja Mikko Variksen rummut. Tosin juuri Mikon rummuista leikkasin viimeisestä versiosta paljon pois – hänen tarjoamansa Balkan-komppaus toimi kyllä mainiosti, mutta tässä tapauksessa halusin ilmavuutta kertosäkeeseen. Mikon rummut soivat kuitenkin alkuperäisessä muodossaan a-osissa ja c-osassa (kitarasoolon alla). Kertosäkeessä käytin hänen setistään ainoastaan bassorumpua. Vähän kyllä hirvitti laittaa hänen kuultavakseen näin leikelty versio 🙂

Iso osa biisin soundimaailmaa on vuodenvaihteessa hankkimamme Minilogue-syntikka. Tämä täysin analoginen peli tarjoili meille mm. bassot ja synariffin.

Allekirjoittanut ei ole kummoinen kitaristi, mutta niinpä vaan kertsissä soi melkoisen framilla soittamani neljään kertaan tuplattu akustinen kitara. Hahaa!

Iso kiitos tästä julkaisusta kuuluu muille Joensuun SF Soundilla järjestetyn biisileirin osallistujille. Kirjoitimme biisin kahdestaan Hennan kanssa, mutta aivan hurjan tärkeä itseluottamusbuusti tuli palautteesta, jota saimme mm. Aku Rannilalta ja Saara Törmältä. Arvostamme!

<3 Lasse

PS. Ai niin, törkeen hieno videokin on! Kato vaikka

Häiriö kiilaa kärkeen

Tänä viikonloppuna on tapahtunut jotain merkittävää: uusimman julkaisumme Häiriön Spotify-kuuntelukertojen määrä on ylittänyt UMK15-biisimme Sydän ei nukun kuuntelukertojen määrän.

Eihän tämä mikään suuri päätavoite ole ollut, mutta tuntuu silti mukavalta, että olemme nyt ikään kuin ohittaneet parin vuoden takaisen sukseen ja siirtyneet eteenpäin (vaikka edelleen arvostammekin sitä mitä UMK meille toi!).

Ei sitä sukseeta tietty aina voi kuulijamäärällä mitata – Sydän ei nukun vanavedessä rohkaistuimme tekemään kokonaisen tupla-albumin. Se on varsinkin allekirjoittaneella (Lasse) ollut vuosia mielessä, kun olen teinistä lähtien fanittanut isoja albumikokonaisuuksia. Esimerkkinä The Who:n Tommy ja Pink Floydin The Wall. Pyrimme kertomaan vivahteikkaan tarinan olematta kuitenkaan liian ryppyotsaisia. Mielestäni tupla-albumi on edelleen erittäin onnistunut, eli ns. suksee 🙂 Olimme tietenkin pettyneitä siihen kun siitä ei juuri mikään media kirjoittanut, mutta hitot siitä. Elämä jatkuu.

Henna Helasvuo lauluäänityksissä talvella 2017.

Tupla-albumin jälkeen aloimme suoraan kirjoittamaan lisää materiaalia. Levyt tuppaavat olemaan aina reaktioita edelliseen levyyn, joten nyt tarinallisuuden vastapainoksi teemme ”helppoa pop-levyä”. Helppo pop-levy ei vaan ole millään muotoa helppoa tehdä 🙂 Tämä ei tarkoita sitä, että kosiskelisimme yleisöä yrittämällä tehdä singlejä, jotka miellyttäisivät mahdollisimman monia. Esim. jotain soittolistapäällikköä. Emme me edes osaisi tehdä sellaisia singlejä. Joskus olen hairahtunut sellaista yrittämään ja epäonnistunut surkeasti. Sitten olen sisuuntunut ja kauan sitten tajunnut, että minkä tahansa suuruinen suksee pitää lähteä omista musiikillisista visioista. Jos se ei niistä lähde, niin sitten se ei vaan lähde. Ainut mitä voit tehdä, on musaa joka miellyttää itseäsi. Jos se miellyttää muitakin, on se mainio bonus. Hyvä niin!

Levyn synasoundit menevät uusiksi, kun innostuimme analogisista syntikoista.

Biisimäärän puolesta olisimme voineet julkaista albumin jo syksyllä 2016, mutta silloin kasassa ollut materiaali tuntui osittain hieman synkältä. Haluamme nyt valoa ja energiaa. Valon ja energian albumi on nyt tulossa, ja muutamaa biisiä vaille sävellettynä. Häiriö oli sen ensimmäinen single. Toinen on nimeltään Aurinkoo marsilaisten kaa, ja se tulee ulos maaliskuussa. Teemme näillä näkymin toukokuussa vielä kolmannenkin singlen ennen levyn julkaisua.

<3 Lasse

PS. Jos et ole vielä kuullut tupla-albumiamme, tässä sen ensimmäinen osa. Ja YY-KAA-KOO-NEE

Häiriö-biisin Ableton-tuotantosessio avattuna

Moro,

ja tällä kertaa oikein videon välityksellä! Lasse availee Häiriö-singlen Ableton-sessiota ja kertoo minkälaisia raitoja kappale sisältää. Jos tällaiset jutut kiinnostavat, niistä voi kysellä vaikkapa postaamalla meidän Facebook-sivullemme.

Tärkeimmät tässä tuotannossa käytetyt softat:

  • Sylenth1 (se a-osan napsuttava syna)
  • Z3TA+2
  • Ableton Sampler & Collision
  • Max 4 Live Bass
  • Slate Digital Virtual Mix Rack
  • Valhalla Vintage Verb & Valhalla Shimmer

Lauluraita on äänitetty Røde NT1000 -mikillä Focusriten EQ:n ja kompressorin läpi.

Erikoisuutena tässä biisissä ei kuulla Jussin kitaraa lainkaan, mutta sitä on kyllä melkein kaikissa muissa uusissa biiseissä. Jussin kädenjälki kyllä näkyy suuresti aivan törkeän hienolla videolla.

Tsekkaa tästä biisin video:

 

Ja lisää toki kappale myös Spotify-listallesi:

-Lasse

Häiriö.

Nyt ei tuu pitkää bloggausta ku oon niin tohkeissani… MEIDÄN UUS SINKKU ON NYT JULKAISTU!!!! Saa jakaa somessa, saa kommentoida, saa tykkäillä, saa olla jopa tykkäämättä. Mutta tykkäät kuiteski.

Video:

Mitalikahvien paikka.

-Lasse <3

 

Häiriö kahden viikon päästä

Pihka ja myrsky astuu 23.11.2016 uusille urille, julkisestikin. Kahden viikon päästä! Omissa päissämme olemme olleet niillä urilla jo alkuvuodesta lähtien. Työvälineet vaihtuivat perinteisistä bändisoittimista koneisiin, ja se tuntuu edelleen inspiroivalta valinnalta.

Paradoksaalisesti soundimme on mennyt orgaanisempaan suuntaan. Koneiden käyttö ei tarkoita suinkaan sitä, että musiikkimme olisi koneilla siloiteltua ja helpompaa tehdä. Koneet avaavat paljon laajemman paletin soundia kuin rokkibändi. Olemme vaikkapa käyneet kilkuttelemassa sillan kaidetta perkussioksi, laittaneet sen sampleriin ja muovanneet sen ääntä. Myös ihmisääni on uudessa materiaalissa suuressa osassa. Olemme lauleskelleet ja hönkineet kovalevylle suuren määrän pieniä pätkiä omia ääniämme, ja muovanneet niistä samplerilla audiota tuotantoja varten.

Muutos johtuu myös siitä, että minä ja Henna olemme alkaneet kuuntelemaan koneellisempaa musiikkia, mistä voit lukea tämän blogin aiemmista kirjoituksista. Sound design vetää puoleensa. Kuinka tehdä soundi, jota ei ole aiemmin kuultu? Ei se ainakaan snaresta tai sähkökitarasta lähde.

Häiriö-biisi oli ensimmäinen teos, jonka saimme tällä uudella tavalla aikaiseksi. Se on tehty jo maaliskuussa 2016, ihan masterointiin saakka. Toki olemme senkin jälkeen jo paljon kehittyneet, mutta emme nähneet syytä alkaa muuttelemaan masteria tätä julkaisua varten, koska se kuulostaa edelleen innostavalta.

Henna teki sävelen, sanat ja soinnut. Minä otin kopin sessiosta, joka sisälsi ainoastaan tuon lead-lauluoton sekä soinnut pianolla. Rakentelin sovitusta kolme täyttä työpäivää. Siihen sisältyy rumpukonetta, kahta eri syntikkaa ja hirmuinen määrä minun muokattua lauluani. Jussin soittoa ei tällä biisillä kuulla, mutta kaikilla muilla uusilla biiseillä kuullaan.

En tiedä koska kolmas albumimme tulee. Eipä sillä kai kiirettä, koska edellisestä levystä on aikaa vain vuosi. Ja sekin oli tupla.

Edellisen levyn jälkeen takki oli tyhjä – minun säveltäjän ja sanoittajan takkini nimittäin. Tuplalevy tuntuu edelleen urani magnum opukselta. Siinä käytiin läpi todella henkilökohtaisia asioita, ja sen kuunteleminen saa minulle edelleen palan kurkkuun. Levy on oikein onnistunut (ainoastaan ensimmäisen puoliskon miksaus kuulostaa nykyään korvaani tukkoiselta).

Kaupallisesti tuplalevy jäi omituisen vähälle huomiolle. Tiedän, että nyt ei ole aika jolloin albumit -varsinkaan tupla-albumit- ovat erityisen pop. Mutta silti. Soundi tai Rumba eivät edes arvioineet. Kun julkaisimme Ota tai jätä -singlen, median huomio oli sitä luokkaa, että sama kun emme olisi julkaisseet ollenkaan. Vaikka oli tujakka video ja kaikki.

Tästä voisi varmaan katkeroitua, mutta katseet olivat koko ajan niin pitkälti tulevaisuudessa, ettei asiaa tullut edes mietittyä. Fiilis omasta musasta on ollut jatkuvasti oikein hyvä.

Takin tyhjeneminen säveltäjänä ja sanoittajana ei nimittäin haittaa yhtään. Niiden aika tulee vielä takaisin. Tällä hetkellä kiinnostukseni on tuottamisessa ja sound designissa. Haluan ennen kaikkea tehdä kiinnostavaa soundia, semmoista joka laittaa aivot solmuun, tai sitten ihan korvakarkkia. Häiriö-single kuuluu enemmän siihen korvakarkki-osastoon!

Kaikki kuitenkin tietysti lähtee aina hyvästä biisistä. Hennalta ei ole se hana tyrehtynyt, vaan matskua tulee paljon. Minultakin tulee biisi tai kaksi silloin tällöin, mutta ne ovat sellaista instrumentaalikamaa, jota voisi vaikka tanssia klubilla.

Halutessamme voisimme jo nyt julkaista täyspitkän albumin, mutta tällä kertaa emme pidä kiirettä. Julkaisemme sinkkuja kaikessa rauhassa. Toiveet Häiriö-singlen suhteen ovat kuitenkin korkealla, meidän mielestämme se oikeasti piristäisi radion soittolistaa!

Tulkaahan moikkailemaan ja katsomaan singlen julkaisukeikkaa Bar Kapsäkkiin (Kurvi, Helsinki) 23.11. klo 20.

-Lasse

PS. Koska tykkään tehdä listoja kuuntelemistani levyistä, listaan nytkin viime aikojen inspiraation lähteet:

  • Tove Lo: Lady Wood
  • Rödsögården: Dead Ends
  • BT: _
  • Empire Of The Sun: Two Vines
  • The Naked And Famous: Simple Forms
  • Sanni: Sanni
  • Mutemath: Changes
  • Ghost: Popestar

Myrskytuulta ja Meripihkaa Semifinalissa 10.9.2016

Saimme uudenlaisen live-settimme kunnolla rullaamaan ensimmäistä kertaa Rauman Blue Sea Film Festivalilla elokuussa, joten Semifinalin keikkaan valmistautuminen ei aiheuttanut enää samalla tavalla harmaita hiuksia. Ajattelimme soittaa helsinkiläisille about saman setin, ja pitää torstaina ennen keikkaa vain setti läpi -tyyppisen treenin.

Olimme työstäneet noin viikon verran varsin riemukasta käännöstä / cover-versiota The Ark -yhtyeen Echo Chamber -biisistä. Kyseessä on Pihka ja myrskyn historian ensimmäinen cover-kappale, ja nyt se on jo levytettykin. Se toivottavasti saadaan julkaistua syksyn tai talven aikana!

Torstain treeneissä setin läpisoiton jälkeen Jussi ihmetteli että eikös me soiteta sitä arkkibiisiä keikalla. No hitsiläinen, soitetaan. Valmistelimme live-version kappaleesta, mikä venytti lyhyet treenit viiden tunnin mittaisiksi. Mutta kyllä se kannatti.

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Studiolla treenaamassa torstaina 8.9.2016. Parrakasta on!

Keikkakumppanina Semifinalissa oli mainio MeriTuuli-yhtye akustisella kokoonpanollaan. Tyttöjen erittäin komeaa stemmalaulua ja soittoa olisi varmasti kuunnellut hyvin mielellään, mikäli oma keikka ei olisi pyörinyt koko ajan mielessä. Ylipäätään, ennen omaa keikkaa on mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään. Itse asiassa tällä kertaa jännitti jotenkin tavallista enemmän. Olisiko se coverin ensiesitys joka sai tärinät päälle.

Muutamista pikkumokista huolimatta keikka meni kuitenkin loistavasti, ja paikalle saapunut 20-30 hengen yleisö tuntui pitävän kuulemastaan. Coverin ensiesitys meni nappiin. Harmittavasti tässä vaiheessa ei ole hyvää kuvamateriaalia tarjolla, mutta eräs yleisön edustaja videoi muutaman kappaleen. Palataan siis mahdollisesti niiden muodossa asiaan. Nyt joudutte tyytymään kuvaan epäselvästä biisilistastani 🙂

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Semifinal 10.9.16 -biisilista

Pihkis Helsingissä seuraavan kerran 23.11.2016, paikkana Bar Kapsäkki. Tulkaas sinne sankoin joukoin!

-Lasse